Mariehamn – Maarianhamina

Suhteeni Maarianhaminaan alkoi yli 55 vuotta sitten. Saattaa olla, että parina vuotena Maris on jäänyt väliin, mutta toisaalta välillä, kuten tänä vuonna, on poikettu kuusi kertaa.

Ekasta reissusta 1968 muistan, että isäukko kiinnitti veneen itäsataman pyykkituvan kyljessä olevaan laituriin. Kaksi muutakin venettä olisi mahtunut silloiseen vierasvenesatamaan (kts. kuva alla).

Nyt samassa laiturissa on FP von Knorring ravintolalaiva ja RoNon fillarivuokraamo. Kesällä 1968 siihen rantautui pari saaristolaivaa, jotka kuskasivat rahtia Turkuun ja takaisin. Toisen niistä Von Konowin muistan, kun sen vieressä laiturilla oli iso satsi puisia ruumisarkkuja. Toinen rannikkoalus oli Winga. Rannalla oli polkuvenevuokraamo ja toki olisin sellaista halunnut polkea. Pienen kinuamisen jälkeen sain lupauksen, että ensi kesänä isompana. Kuutena suvena ukon veneellä siinä yövyttiin, muttei lupaus koskaan realisoitunut. Sellaisenkin muistan, että katsottiin veneestä, kun paikalliset pikkusällit kisasivat laituirin reunalla fillareilla kuka viimeimeisenä jarruttaa. Kisailu päättyi, kun yhden pyörä putosi laiturin päästä mereen.

Massiivista hotelli Arkipelagia ei rannalla vielä ollut, mutta juomatarjoilua sai hotelli Miramarista ja Sociksesta eli Societetshusetista. Ukko raportoikin ihmeissään, kun sosiaallihuoltoon jonotettiin ja drinkkiä ojennettiin ikkunasta jonottajille. Oliko tuo kielikukkanen aito väärinymmärrys vai ainostaan Eikkan kuulijoiden iloksi värittämä tarina, niin siitä en ole enää niin varma.

Vesitorni toimi näkötornina joskus kauan sitten
Lars Sonck suunnitteli ÅSS ravintolan alunperin kylpylälääkärin huvilaksi

Muut mieleen jäänneet kohteet olivat vesitorni, jonne silloin olisi päässyt sisään; länsisatama, jossa Pommern ja sininen s/s Viking olivat laiturissa ruostumassa sekä tietenkin hurmaava ÅSS ravintola. Mihinkään niistä ei koskaan menty sisään, mutta Lilla holmenin riikinkukot sentään käytiin ihmettelemässä ja hiekkarannalla kahlaamassa.

Lilla holmenin lintutarhan valtias

Maarianhamina on kesäkaupunki ja kesäsesonki on tosi lyhyt eli oikeastaan vain heinäkuu. Lyhyen turistsesongin takia unelias maakuntapääkaupunki ei rytmiänsä muuta. Saarelaiset ovat oma rotunsa. Jos muutat sinne, muutut itsekin nopeasti ja äidinkieli jne. unohtuvat samalla. Sijainnista ja vauraudesta johtuen hintataso on korkea.

Sittemmin on tullut käytyä kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla. Useimmiten on rantauduttu s/y August Moonilla länsisatamaan, joka on sopiva välietappi Ruotsiin purjehditaessa tai paluumatkalla Ahvenanmeren ylityksen jälkeen. Ohjelma bunkrauksesta,  kaupungin halkikävelystä ja vastarannan sataman katsastamisen osalta ei ole kehittynyt vuosien varrella.

Länsisatamaa isännöi ÅSS

Itäsatama on suomalaisten ja moottoriveneilijöiden suosiossa.

Hotellit ja ravintolat

Pommern ja Kvarter 5

Useimman hotellin parasta ennen päiväys on mennyt aikoja sitten ja hintalaatusuhde on pahasti pielessä sesongin aikana. Pomnern uusittiin muutama vuosi sitten ja se on säilyttänyt hyvän asenteen ja freesiyden. Kenties suurin ansio on alakerran Kvarter 5 ravintolalla. Ystävällinen palvelu, laadukas aamiainen ja maistuva a la Carte. Menu uudistuu neljä kertaa vuodessa.

Nautical klubben

Joskus muinoin Nautical klubben tarjosi merimuseon yläkerrassa arvokkuutta ja laadukkaan illallisen. Pari kesää sitten silloinen menu olisi ollut suviterassille sopiva.

Indigo

Indigo on aina yllättävä. Kerran huippukokemus, usein jo jotenkin hankalaa sisäänpääsyn osalta (tarjoilija, suljettu ovi tai menu, joka ei vegaania herkistä). Kesällä 2018 koppava tarjoilija pakotti pöydästä takaisin eteiseen lukemaan menua, jotta varmasti tietäisimme haluammeko Dinon terassimenun ja syödä pihalla vai sisällä Indigossa. Ruuat toki tulevat samasta keittiöstä, mutta tilauksia ei voi yhdistellä eri menuista.  Tyhjät Indigo ja Dino jäivät jälkeemmekin tyhjiksi.  Onnistuneet aiemmat kokemukset unohtuivat kerralla. Kesiän 2020 ja 2021 vierailuista jäi taas hyvä maku: iloista palvelua ja hyvää ruokaa

ÅSS ja MSF

Pursiseuraravintoloista ÅSS pitää tasonsa yllä vaikkei Strömsöstä tuttu Michael ’Smakby’ Björklund enää olekaan pääkokkina. Paviljongin terassi on miellyttävä ja Lars Sonckin arkkitehtuuriklassikko.

Vastarannan MSF oli ennen arkisempi pasta/pihvi/olutbaari, mutta nyt 2020 annoskoko oli pienentynyt ja maku kehittynyt gourmeen suuntaan.

Aikanaan kävelykadulla oli parikin pizzeriaa, joiden pizzat olivat jättikokoisia ja herkullisia. Kun toinen niistä lopetti, laski toisenkin laatu ja sittemmin sekin parakki on purettu. Kotipizzakin on kadonnut katukuvasta ja jäljellä on ei-niin-kaksinen Diablo. Torin italialainen Nonna Rina vaikutti varsin epäsiistiltä, vaikka menu oli lupauksia herättävä. Ravintoloita perustetaan ja suljetaan. Thaimaalaisia kuppiloita on kylässä riittävästi ja ajoittain on tarjolla myös intialaista.

Ålandspannkaka

Ålandspannkaka on pakko maistaa joka kesä uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa alettiin merkkaamaan muistiin mistä saa parhaimmat. Kts. vuosien varrelta mitalistit ja luuserit: ranking-lista

Vinkkejä

Ota iisisti kuten paikalliset. Poikkea Esplanadien keskellä olevaan Lars Sonckin suunnittelemaan Pyhän Yrjön (St Göran) kirkkoon tai uuteen kirjastoon. Istu puiston penkilla ka nauti kesän vihreydestä. Juo kahvit jossakin lukuisista pikkukahviloista.

Vuokraa polkupyörä (esim. RoNo) ja polje kaupungista etelään niin pitkälle kuin tietä ja siltoja riittää Järsön saarelle tai vaikkapa Lemströmin kanavalle (kuva alla).

Kun länsisataman Sjöpromenaden kyllästyttää, tee vaihteeksi  rantakierros, joka alkaa laivaterminaalien jälkeen kallion reunasta etelään ja  johtaa Ytternäsiin. Takaisin voi tulla Östernäsin kautta, jossa voi virkistyä esim. lähiöpubissa.

Uimarantoja löytyy Lilla holmenin lisäksi Gröna Uddenin leirintäalueelta ja itäpuolella pohjukassa Nabben. Sateella Mariebad on mainio, mutta suosittu kylpylä. Mariebadin reissulla voi poiketa Sjökvarteretin puisia purjaluksia ihailemaan tai maistamaan Pub Niskan peltileipää.

Ilmeikkkäät puutalot

Rentoudu ja kierrä kaupunkia ihastelen puutaloarkkitehtuuria. Jopa osa uusista rakennuksista istuu ympäristöön. Alla muutama helmi:

Merenkulkumuseo ja Pommern

Merenkulkumuseo on loistava. Ahvenanmaa oli purjelaivojen mekka maailman sotien välisenä aikana, kun Gustaf Eriksonin laivat voittivat nopeuskilpailuja Euroopan ja Australian välisellä vehnäreitillä. Bisnes oli kannattavaa koska monessa maassa merikapteenitutkintoon sisältyi vaatimus purjealuskokemuksesta. Niinpä miehistö maksoi varustamolle, jotta pääsi raatamaan hurjiin olosuhteisiin. Tämä historia on ahdettu yhteen museoon. Rannassa nelimastoparkki Pommern täydentää museota. Sen uusi telakka valmistui kesäksi 2019.

Maakuntamuseo Ålands museumin  kokoelmiin on elävästi taltioitu menneiden aikojen saaristolaiselämää.  Kaupungin pienoismalli 1920 luvulta paljastaa, mitä kaikkia upeaa on jo purettu.

Maarianhamina city

Mikään varsinainen shoppailuparatiisi Maris ei ole. Ostoskeskus Sittkoffin terassi on mukava paikka odottaa shoppailijaa. ”Edulliset” kaupat ovat Godbyn suunnassa ja kävelykadun (alla) tarjonta tuntuu kuihtuvan vuosi vuodelta.

Järsö

Kannattaakin fillaroida tai autoilla Maarianhaminasta etelään. Sieltä löytyy niin ÅA:n tutkimusasema, kesämajoitusta kuin aitoa saaristoidylliä ja avomerimaisemaa.

Kierrä autolla tai veneellä Ahvenanmaata

Vuokraa auto ja kierrä mannerahvenanmaan kohteita kiinnostuksesi mukaan esim. harmaakivikirkot, kalastajasatamat tai Bomarsundin linnoitus, Eckerön postimuseo tai Kastelholman linna. Kaksi erityisen rakasta kohdetta ansaitsevat oman artikkelinsa: Havsvidden ja Lappo. Alla klassisia retkikehteita Ahvenanmaalla:

Grannasin tuorepuristettu omenamehu, Tjudön viinitilan Calvados jäljitelmä Ålvados ja Stallhagenin panimon kausioluet ovat mukavia tuliasia ja maistiaisia. Poikkea siis tehtaan myymälöihin maistamaan tuoreena,

Suosittelen  50 vuoden kokemuksella Maarianhaminaa niin purjehduskohteeksi kuin jalan, fillarilla tai autolla liikkuville.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Lapsille on paljon toimintaa.

Tulen ja jään:  Joka kerta, kun Marikseen on tultu ja kävelty Esplanadia pitkin tai puutalokortteleiden kautta kaupungin halki, on haikea, kotoinen olo! Samalla sitä pohtii, että täällä pitäisi olla useammin ja pidempään – kenties jopa asua.

Plussaa on pikku kaupungin uinuva tunnelma  ja kodikas arkkitehtuuri,  merellinen ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitse tyystin opetella. Haaveiden jälkeen hiipii epäilys, että kuluisiko aika ja mitä voisi tehdä, jos oikeasti asuisi talvenkin yli… Syksyn viimassa tai tammikuun merituulissa ei keskustassa juuri ihmisiä näe.

Noin sadan visiitin jälkeen tiedän, että tulen jälleen, mutta tuskin jään koskaan asumaan. Ilmasto on kuin Suomessa ja arki olisi kalliimpaa kuin Manner-Suomessa.

Kaupungintalon kukkaistutukset ovat komeat

Nelimastoparkki Pommern

Kobba Klintariin kannattaa poiketa

Miten paratiisikriteerit täyttyvät?

”Tulen ja jään” paratiisipiirteistä toteutuu noin 7/10, sillä sää on yhtä kurja kuin kotosalla, eläminen varsin kallista ja laivayhtedet hankalia.

☑ uuden kielen oppii kohtuullisella vaivalla tai pärjää nykyisillä taidoilla
☐ on valoisaa ja lämmintä (sekä ihmiset että ilmasto)
☐ on kohtuuhintainen arki ja toisaalta on luksusta tarjolla sitä kaivatessa
☑ maisema on kaunis
☑ elo on verkkaisen rauhallista, ja silti aktiviteetteja on tarjolla
☑ herkullista ruokaa (myös vegeä) on tarjolla
☑ tuntuu turvalliselta liikkua ja elää vapaasti
☐ on hyvät liikenneyhteydet, jos välillä kypsyttää
☑ Tulen ja ☐ jään kokemus

One Reply to “Mariehamn – Maarianhamina”

  1. Loistavaa Mikko! Näitä Tulen ja jään kertomuksia on aina niin mukava lukea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *