Madeira – Atlantin helmi

Jouluksi lämpimään ja valoon

Odotukset olivat suomalaisen syksyn jäljiltä korkealla eikä Madeira pettymystä tuottanutkaan. Sää oli kuten Suomen kesä parhaimmillaan eli päivisin noin 18-22 astetta ja öisin noin 15 sametin pehmeää astetta. Parina aamuna tihkutti, ajoittain oli pilvistä ja vain yksi täysin aurinkoinen päivä osui viikkoon. Aurinko valaisi tasan 10 tuntia klo 08 ja 18 välillä.

Me löysimme Madeiran nyt ja saarella juhlitaan sen löytämisen 600 vuotisjuhlaa.

Lennot

Haluttiin menosuunta mahdollisimman helpoksi ja nopeaksi. Koska Turusta ei suoraan päässyt, niin poikettiin Vantaan kautta. Ennakkoon tuumattiin, että takaisin voi tulla edullisemmin ja epämukavammin, kun paluu ei muutenkaan ole niin kivaa.

Finnairin kapteeni oli kerrankin puhelias. Saatiin johdanto kohteeseen ja lentämisen peruskurssi esimerkkinä siiven rakenne. Hiilijalanjälkemme suuruus valkeni tiedosta, että kulutus on 21.000 litraa kuuden tunnin lennolla eli 2 litraa satasella henkeä kohden. Lento oli tunnin myöhässä vastatuulen ja tietokonevian vuoksi.

Madeiran kenttä on aikanaan ollut lentäjien keskuudessa haastavan maineessa, mutta nyt tarjolla on pitkä kiitorata. Vieläkin tuulet voivat estää laskeutumisen. Paluulennolla opittiin, että yksi käsimatkatavara tarkoittaa oikeasti vain yhtä. Easyjetin virkailija pakotti uudelleen pakkaamaan niin käsilaukun kuin kamerarepun. Ei enää toiste iisiä jettiä. Etukäteisinfon perusteella Gatwickin etelä- ja pohjoisterminaalien välillä on sujuvaa liikkua 3min junalla. Junan tilalla olikin bussi, joka piti itse soittaa noutamaan. Eteläterminaalissa odotti uusi turvatarkastus ennen jatkolentoa AirBalticilla. Paluupäivän kruunasi kolmas turvatarkastus Riikassa, kun saavuttiin Schengen-sopparin ulkopuolelta. Ei koskaan enää turhaa välilaskua Britteihin.

Funchal

Saaren pääkaupungissa on reilut 110.000 asukasta ja muut kaupungit ovat pieniä siihen nähden. Mainoslauseen mukaan Funchal on Portugalin muodin mekka. Sitä ei havainnut katukuvassa eikä liikkeissä eli ei varsinaisesti shoppailijan paratiisi, mutta miesten nahkakengät olisi saanut edullisesti.

Alueella kasvoi aikanaan fenkolia, josta kaupunki sai nimensä. Nykyinen trendi tuntuu olevan että kaikki nimetään kuuluisimman saarelaisen Cristiano Ronaldon CR7 mukaan.

Kuulimme kokeneelta Madeiran kävijältä, että vuodenvaihteen ilotulitus satamassa on kokemus. Satama-allas täyttyy ristelijöistä ja kaupunki tarjoaa huikean ilotulituksen. Madeiran löytämisen 600v-juhlien kunniaksi kadut, talot, puut jne olivat valaistuja. Saarella asuu todellinen joulukansa.

Vaatimaton näyte kaupungin juhlavalaistuksesta

Katedraali ja pienemmät kirkot olivat pistäytymisen arvoiset. Samoin kauppahalli, josta meidät huijattiin ostamaan eksoottisia hedelmiä, jotka säilyvät 3 viikkoa. Jääkaapin hajuista päätellen eivät kolmea päivääkään.

Kauppahallin hedelmätiski. Maistiasia saatiin yli kymmenestä eksootttisesta mausta.

Perinteistä posliinilaattataidetta oli niin kirkoissa kuin kauppahallissakin

Hop-on-Hop-off bussi kiertää Funchalin nähtävyydet ja monotoninen ääni esittele kohteet. Kierros kestää reilut pari tuntia ja toisella kierroksella tietää jo mitä haluaa nähdä. Me pysähdyimme Lobosissa. Lobos kalastajakylän ranta oli idyllinen. Siellä Churchill maalasi maisematauluja eläkepäivinään. Keskeisin nähtävyys on kuitenkin 580m korkea kallioseinämä. Toinen kiva stoppi oli kun jalkauduttin Lidon rantapromenaadille ja käveltin Funchaliin.

Köysirata rannan ja Monten välillä oli kokemus. Nousua 3,7Km radalla oli 540 metriä. Ylhäällä Igreja de Nossa Senhora do Monte kirkko oli nyt suljettu. Kirkon vieressä oli Sweet Monten terassi, jossa oli tarjolla herkullinen vegehampurilainen. Jos ei olisi ollut menopaluulippuja, olisi mäeltä kannattanut jatkaa toisella köysiradalla kasvitieteelliseen puutarhaan. Joutilaat Toboga kelkkakuskit pilasivat tunnelman meuhkaamalla keskenään agressiivisen kuuloisesti eivätkä suinkaan houkutelleet kokeilemaan punotun korikelkan kyytiä parin kilometrin alamäkimatkalla.

Köysirata rannan ja taivaan välillä. Monte hieman pilvessä

Meidän rouvan kirkko Monten laella eli portugaliksi ” **Igreja de Nossa Senhora do Monte** ”

Toboga eli punottu alamäkikelkka ja jarruttajan/ohjaan hattu

Saariretket

Retkeily on opiksi ja faktaa kertyi, kuten kerrosviljelystä: rannalta 400m korkeudelle banaania sen yläpuolella viileämmässä viinitarhat. Vientituloja tulee iähinnä madeiraviinistä ja banaaneista. Yli puolet saa elantosa turismista. Kaikki on kalliimpaa kuin Manner-Portugalissa.

Auton vuokraaminen on edullista alkaen 30€/ päivä eikä liikenne vaikuttanut italialaiselta kaaokselta, vaikka ruuhkaa ja ahtaita paikkoja riitti. Päätimme kuitenkin ottaa lomalla rennosti ja toisaalta saada valmisretkistä enemmin irti.

Reilu viikko ei riitä mihinkään näin joulun aikoihin. Näkemättä ja kokematta jäivät mm. saaren länsiosa, Monten ja kasvitieteellinen puutarhat, Porto Santon saari, Levada kävelyreitit laakeripuumetsissä.

Itä-Madeira

Paras retki oli saaren itäosien kierros. Käytiin 1820m korkeudessa Pico do Arieiro huipulla nähtiin Nunnien laakso, Perinnetalot Santanassa ja itäkärjen huikeat maisemat. Autokuski oli yksi parhaimmista/hauskimmista oppaista koskaan. Juttua tuli niin saksaksi kuin englanniksi ja välillä liikuttiin hyvän maun rajamailla.

Armeijan tutka **Pico** do Arieiro huipulla. Tutkan lisäksi siellä oli pieni kahvio josta sai kaakaot vahvistettuna paikallisella 291-brandyllä. Tuuli oli 15m/s hyytävän kylmää eli kongreettinen tulen jään hetki tulivuoren laella.

Uudet tiet kulkivat tunneleissa vuorten läpi. Vanhempien tien varsilla näin huikeat maisemat.

Delfiinipurjehdus

Delfiinipurjehdus 30€ oli lievä pettymys. Delfiinin evät toki nähtiin, mutta ei iloista hyppelyä katamaraanin vierellä. Kenties olisi pitänyt olla rantapallo mukana ja sillä houkutella delffarit esiin. Tuuli olisi ollut sopiva 4m/s, mutta miehistö ei jaksanut nostaa purjeita. Lobosin cliffit olivat vaikuttavat alhaalta katsottuna.

580 metrin seinämä, jota eroosio ja Atlantti rapisuttaa

Delfiinejä oli vaike havaita saati saada kuvatuksi. Alareunassa pinnalla henkittävä delfiini.

Hotelli

Booking.comista reiluksi viikoksi valikoitui Pestana ketjun Carlton hotelli. Sijainti meren rannalla kävelymatkan päässä keskustasta oli hyvä, mitä nyt mäen kiipeäminen välillä kävi voimille tai ainakin kyllästytti. Aamiainen oli monipuolinen ja toimiva. Täysin päivastainen kokemus oli hotellin Taverna ravintola. Ulkoaltaan vesi oli pari astetta ilmaa lämpimämpi ja allasbaarin Fatima mukava. Tunkkainen Spa saunoineen ei houkutellut.

Joulutunnelmaa kohotettiin kuoron ja cocktailien voimin. Hauskimman ja samalla noloimman hetken tarjosi suomalaisrouva, joka kuulutti olevansa Lapland girl, yritti opettaa baarin pianistille suomalaisen tangon poljentoa laulamalla Lapin luonnosta samalla tanssittaen tarjoilijaa. Hänen gallup-kyselynsä ”onko muita suomalaisia paikalla” ei saanut ketään viittaamaan.

Ravintolat

Ruokapaikkoja oli riittävästi, mutta joulupäivänä vain harva niistä oli auki ja lopuistakin osa sulki keittiön iltapäiväsiestan alkaessa. Johtuiko joululomasijaisista vai mistä, tarjoilu oli usein hidasta tai erehtyväistä. Miksi ihmessä tomaattikeittoon piti pistää uppomuna, vaikkei sitä yksityiskohtaisissa menyissä mainittukaan. Eli onnistuneet kokemukset eivät olleet yleisiä. Ensisilmayksellä tuli vegaanillekin positiivinen mieli, kun useimmissa paikoissa oli vähintään kolme vaihtoehtoa. Tarkempi tutustuminen usein osoitti, että vegealkuruoaa ei ollut listalla, mutta soveltaen homma toimi.

Villa Caffe

Villa Caffe ravintolan ruoka ihan ok. Madeira maistiaiset opettivat kuivan ja puolikuivan eron. Tilaamatta tuodut extra alkupalat maksoivat, kuten etelän matkakohteissa on tapana. Jälkkäribrandyn tilalla tuli Bushmill whiskiä eli jatkossa oppikin tilaamaan portugalilaista brandiä Maceiraa. Mainio juoma! Mukava tarjoilija, mutta täysin hönö. Ei toiste sinne vaikka hotellin lähistöllä olikin.

Taj Mahal

Taj Mahal tarjoaa loistavaa intialaista kohtuuhintaan. Ystävällinen ja onnistunut tarjoilu. Yksi parhaimmusta intialaisista koskaan sai meidät tulemaan toisenakin iltana. Sijainti hotellin lähistöllä oli toki myös plussaa.

Capt. David’s Blue Marlin Bar

Capt. David’s Blue Marlin Bar venesataman reunalla. Madeira maistiasissa kuivin ja puolikuiva olivat suosikimme neljän joukosta. David pyörittää turisteille kalastusreissupalvelua ja sisarensa baaria. Ystävällinen palvelu, kivat koirat ja lämminhenkinen sisustus saivat meidät hakeutumaan sinne toistekin.

Yksi kolmesta nautti rapsutuksesta meidän pöydässä

Madeiraviinin omaleimaisuus syntyi 1600-luvun lopulla, kun britit rajoittivat viinien myyntiä siirtomaissaan. Sinne laivattavaan viiniin sekoitettiin säilöntäaineeksi tislattua viinaa, ja matkan varrella viini lämpeni. Ekalla kertaa luultiin rahdin menneen lämmössä pilalle, mutta syntyikin maailman menestys. Nykyisin käyminen keskeytetään lisäämällä viiniin brandya. Mitä aikaisemmin käyminen keskeytetään, sitä enemmän viiniin jää rypäleistä peräisin olevaa sokeri ja sitä makeampaa viinistä tulee. Käymisen jälkeen viini sijoitetaan lämmitettyyn tilaan (37–60 °C) 3–6 kuukaudeksi. Käsittely antaa viinille ominaisen maun. Lämpökäsittely tekee viinille keinotekoisesti saman asian, mikä ennen tapahtui laivamatkojen aikana ruumassa trooppisessa ilmastossa. Alhaisemmilla lämpötiloilla saadaan parempilaatuista viiniä.

Viinimaistiaiset Blue Marlin rantabaarissa

Il Basilico

Il Basilico Lidon hotellialueella oli niitä harvoja laatupaikkoja jotka olivat jouluaattona avoinna. Tarjolla italialaisen keittiön parhaita annoksia hyvällä serviisillä ja kohtuuhintaan. Käytiinkin kahdesti ja onneksi varattiin pöytä ennakkoon.

Suositus

Suosittelen: Madeira sopii kaikille ja tekemistä ja näkemistä riittää. Sinne on helppo matkustaa ja ilmasto on mukavan lämmin vuoden ympäri. Myöskään hyttyset tai muut ötökät eivät kiusaa. Saarelaiset ovat ystävällisiä ja välillä palvelualttiita.

Erityistä: Vege ja muut eritysruokavaliot pärjäävät. Myös lemmikki olisi sopinut Finnairin lennolle kuin hotelliimmekin. Purjehtien satamavaihtoehdot Atlantilla ovat harvassa. Venepaikka aallonmurtajan suojissa maksaa 200 euroa kuussa eli kohtuullisen vähän Välimeren satamiin verrattuna.

Tulen ja jään: Englannilla pärjää mainiosti. Puhutusta portugalista ei saa selkoa, vaikka kirjoitettuna kyseessä on selkeästi espanjan sukulaiskieli. Paljon jäi taas näkemättä ja kokematta, joten varmasti tulen vielä toiste. Jäämisen vimmaa hillitsee tuore muistikuva viimeisen päivän pieleen menneistä tarjoiluista. Ilmaston puolesta Madeiralta voisi löytyä uusi koti. Eläminen siellä ei ole mitenkään erityisen edullista. Esim halvimnat asunnot alkaen 100.000€ ja siedettävän oloiset alkaen 300.000 euroa. Yhteenvetona tulen ja ehkäpä jään.

14.11.201828.12.2018

Mariehamn – Maarianhamina

Suhteeni Maarianhaminaan alkoi yli 50 vuotta sitten. Saattaa olla, että parina vuotena Maris on jäänyt väliin, mutta toisaalta välillä, kuten tänä vuonna, on poikettu kuusi kertaa.

Ekasta reissusta 1968 muistan, että isäukko kiinnitti veneen itäsataman pyykkituvan kyljessä olevaan laituriin. Kaksi muutakin venettä olisi mahtunut silloiseen vierasvenesatamaan (kts. kuva alla).

Nyt samassa laiturissa on FP von Knorring ravintolalaiva ja RoNon fillarivuokraamo. Kesällä 1968 siihen rantautui pari saaristolaivaa, jotka kuskasivat rahtia Turkuun ja takaisin. Toisen niistä Von Konowin muistan, kun sen vieressä laiturilla oli iso satsi puisia ruumisarkkuja. Toinen rannikkoalus oli Winga. Rannalla oli polkuvenevuokraamo ja toki olisin sellaista halunnut polkea. Pienen kinuamisen jälkeen sain lupauksen, että ensi kesänä isompana. Kuutena suvena ukon veneellä siinä yövyttiin, muttei lupaus koskaan realisoitunut. Sellaisenkin muistan, että katsottiin veneestä, kun paikalliset pikkusällit kisasivat laituirilla fillareilla. Kisailu päättyi, kun yhden pyörä putosi laiturin päästä mereen.

Massiivista hotelli Arkipelagia ei rannalla vielä ollut, mutta juomatarjoilua sai hotelli Miramarista ja Sociksesta eli Societetshusetista. Ukko raportoikin ihmeissään, kun sosiaallihuoltoon jonotettiin ja drinkkiä ojennettiin ikkunasta jonottajille. Oliko tuo kielikukkanen aito väärinymmärrys vai ainostaan Eikkan kuulijoiden iloksi värittämä tarina, niin siitä en ole varma.

Muut mieleen jäänneet kohteet olivat vesitorni, jonne silloin olisi päässyt sisään; länsisatama, jossa Pommern ja sininen s/s Viking olivat laiturissa ruostumassa sekä tietenkin hurmaava ÅSS ravintola. Mihinkään niistä ei koskaan menty sisään, mutta Lilla holmenin riikinkukot sentään käytiin ihmettelemässä ja hiekkarannalla kahlaamassa.

Lilla holmenin lintutarhan valtias

Maarianhamina on kesäkaupunki ja kesäsesonki on tosi lyhyt eli oikeastaan vain heinäkuu. Lyhyen turistsesongin takia unelias maakuntapääkaupunki ei rytmiänsä muuta. Saarelaiset ovat oma rotunsa. Jos muutat sinne, muutut itsekin nopeasti ja äidinkieli jne. unohtuvat samalla. Sijainnista ja vauraudesta johtuen hintataso on korkea.

Sittemmin on tullut käytyä kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla. Useimmiten on rantauduttu s/y August Moonilla länsisatamaan, joka on sopiva välietappi Ruotsiin purjehditaessa tai paluumatkalla Ahvenanmeren ylityksen jälkeen. Ohjelma bunkrauksesta, kaupungin halkikävelystä ja vastarannan sataman katsastamisen osalta ei ole kehittynyt vuosien varrella.

Länsisatamaa isännöi ÅSS

Itäsatama on suomalaisten ja moottoriveneilijöiden suosiossa.

Hotellit ja ravintolat

Pommern ja Kvarter 5

Useimman hotellin parasta ennen päiväys on mennyt aikoja sitten ja hintalaatusuhde on pahasti pielessä sesongin aikana. Pomnern uusittiin muutama vuosi sitten ja se on säilyttänyt hyvän asenteen ja freesiyden. Kenties suurin ansio on alakerran Kvarter 5 ravintolalla. Ystävällinen palvelu, laadukas aamiainen ja maistuva a la Carte. Menu uudistuu neljä kertaa vuodessa.

Nautical klubben

Joskus muinoin Nautical klubben tarjosi merimuseon yläkerrassa arvokkuutta ja laadukkaan illallisen. Pari kesää sitten silloinen menu olisi ollut suviterassille sopiva.

Indigo

Indigo on aina yllättävä. Kerran huippukokemus, usein jo jotenkin hankalaa sisäänpääsyn osalta (tarjoilija, suljettu ovi tai menu, joka ei vegaania herkistä). Kesällä 2018 koppava tarjoilija pakotti pöydästä takaisin eteiseen lukemaan menua, jotta varmasti tietäisimme haluammeko Dinon terassimenun ja syödä pihalla vai sisällä Indigossa. Ruuat toki tulevat samasta keittiöstä, mutta tilauksia ei voi yhdistellä eri menuista. Tyhjät Indigo ja Dino jäivät jälkeemmekin tyhjiksi. Onnistuneet aiemmat kokemukset unohtuivat kerralla.

ÅSS ja MSS

Pursiseuraravintoloista ÅSS pitää tasonsa yll,ä vaikkei Strömsöstä tuttu Michael ’Smakby’ Björklund enää olekaan pääkokkina. Paviljongin terassi on miellyttävä ja Lars Sonckin arkkitehtuuriklassikko. Vastarannan MSS on arkisempi pasta/pihvi/olutbaari.

Aikanaan kävelykadulla oli parikin pizzeriaa, joiden pizzat olivat jättikokoisia ja herkullisia. Kun toinen niistä lopetti, laski toisenkin laatu ja sittemmin sekin parakki on purettu. Kotipizza on parasta sillä rintamalla ja pesee viereisen Diablon. Torin italialainen Nonna Rina vaikutti varsin epäsiistiltä, vaikka menu oli lupauksia herättävä. Ravintoloita perustetaan ja suljetaan. Thaimaalaisia kuppiloita on kylässä riittävästi ja ajoittain on tarjolla myös intialaista.

Ålandspannkaka

Ålandspannkaka on pakko maistaa joka kesä uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa alettiin merkkaamaan muistiin mistä saa parhaimmat. Alla eri vuosien mitalistit:
Cafe Julia Mariehamn kävelykatu 2012 , 2013 ja 2015
Bagarstugan Mariehamn 2012
Cafe Furusund Bomarsund 2012 ja 2015
Eckerö postimuseo 2015
Getan Havsvidden pannkaka med plomsylt 2013 ja pannkaka med hallon sylt och glass 2012.

Vinkkejä

Ota iisisti kuten paikalliset. Poikkea Esplanadien keskellä olevaan Lars Sonckin suunnittelemaan Pyhän Yrjön kirkkoon tai uuteen kirjastoon. Istu puiston penkilla ka nauti kesän vihreydestä. Juo kahvit jossakin lukuisista pikkukahviloista.

Vuokraa polkupyörä ja polje kaupungista etelään niin pitkälle kuin tietä ja siltoja riittää Järsön saarelle tai vaikkapa Lemströmin kanavalle (kuva alla).

Kun länsisataman Sjöpromenaden kyllästyttää, tee vaihteeksi rantakierros, joka alkaa laivaterminaalien jälkeen kallion reunasta etelään ja johtaa Ytternäsiin. Takaisin voi tulla Östernäsin kautta, jossa voi virkistyä esim. lähiöpubissa.

Uimarantoja löytyy Lilla holmenin lisäksi Gröna Uddenin leirintäalueelta ja itäpuolella pohjukassa Nabben. Sateella Mariebad on mainio, mutta suosittu kylpylä. Mariebadin reissulla voi poiketa Sjökvarteretin puisia purjaluksia ihailemaan tai maistamaan Pub Niskan peltileipää.

Rentoudu ja kierrä kaupunkia ihastelen puutaloarkkitehtuuria. Alla muutama helmi.

Merenkulkumuseo on loistava. Ahvenanmaa oli purjelaivojen mekka maailman sotien välisenä aikana, kun Gustaf Eriksonin laivat voittivat nopeuskilpailuja Euroopan ja Australian välisellä vehnäreitillä. Bisnes oli kannattavaa koska monessa maassa merikapteenitutkintoon sisältyi vaatimus purjealuskokemuksesta. Niinpä miehistö maksoi varustamolle, jotta pääsi raatamaan hurjiin olosuhteisiin. Tämä historia on ahdettu yhteen museoon. Rannassa nelimastoparkki Pommern täydentää museota. Sen uusi telakka valmistuu kesäksi 2019 – toivottavasti .

Maakuntamuseo Ålands museumin kokoelmiin on elävästi taltioitu menneiden aikojen saaristolaiselämää. Kaupungin pienoismalli 1920 luvulta paljastaa, mitä kaikkia upeaa on jo purettu.

Vuokraa auto ja kierrä mannerahvenanmaan kohteita kiinnostuksesi mukaan esim. harmaakivikirkot, kalastajasatamat tai Bomarsundin linnoitus, Eckerön postimuseo tai Kastelholman linna.

Grannasin tuorepuristettu omenamehu, Tjudön viinitilan Calvados jäljitelmä Ålvados ja Stallhagenin panimon kausioluet ovat mukavia tuliasia ja maistiaisia. Poikkea siis tehtaan myymälöihin maistamaan tuoreena,

Mikään varsinainen shoppailuparatiisi Maris ei ole. Ostoskeskus Sittkoffin terassi on mukava paikka odottaa shoppailijaa. Edulliset kaupat ovat Godbyn suunnassa ja kävelykadun (alla) tarjonta tuntuu kuihtuvan vuosi vuodelta.

Suosittelen 50 vuoden kokemuksella Maarianhaminaa niin purjehduskohteeksi kuin autolla liikkuville.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Lapsille on paljon toimintaa.

Tulen ja jään: Joka kerta, kun Marikseen on tultu ja kävelty Esplanadia pitkin tai puutalokortteleiden kautta kaupungin halki, on kotoinen olo! Samalla pohtii, että täällä pitäisi olla useammin ja pidempään – kenties jopa asua.

Plussaa on pikku kaupungin tunnelma ja kodikas arkkitehtuuri, merellinen ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitse tyystin opetella. Haaveiden jälkeen hiipii epäilys, että kuluisiko aika ja mitä voisi tehdä, jos oikeasti asuisi talvenkin yli… Syksyn viimassa keskustassa ei juuri ihmisiä näe.

Noin sadan visiitin jälkeen uskon, että tulen jälleen, mutta tuskin jään koskaan asumaan. Ilmasto on kuin Suomessa ja arki olisi vähän kalliimpaa kuin Manner-Suomessa.

Kaupungin talon kukkaistutukset ovat komeat

6.11.20187.11.2018

Riviera Cannesista San Remoon

Nizza

Nelisen vuotta sitten pääsiäisreissukohteeksi valikoitui Nizza ja Riviera. Odotukset ennakkoon eivät olleet aivan huipussaan, mutta mieliala muuttui täysin, kun ajeltiin lentokenttäbussilla Promenade des Anglaisia pitkin keskustaan. Toisella puolen hotellit ja kasinot. Toisella puolen ranskalaiset ulkoilemassa (lue näyttäytymässa muotiverskoissaan edestakaisin hölkäten). Valaistumisen aiheutti Välimeren turkoosius ja siitä heijastuva erityinen valo, joka jo vuosisatoja on houkutelleet mm. kuvataiteilijoita maalaamaan.

Mielikuva matkasta on yhä valoisa ja aurinkoinen. Nyt tuhannnen matkakuvaa kahlanneena sanoisin, että pilvistähän siellä oli, joten mielikuvat ovat ajan saatossa parantuneet.

AirBaltic tarjosi nopean vaihdon Riikassa. Nizzassa ilahdutti, kun lenttokenttä on vartin bussimatkan päässä keskustasta. Kun lähdettiin aamulennolla Turusta, niin ehdittiin rantaterassille maistelemaan tervetulo-oluet ennen kuin saatiin hotellihuone.

Näin s/y August Moonin nykyinen miehistö palasi Augustin ensimmäiseen kotisatamaan.

Promenade des Anglais

Promenade des Anglais (kuvat yllä) on hyvä lähtökohta kaupunkiin ja nizzalaisiin tutustumiseen. Ranta itsessään on tosi kivinen, mutta onneksi siellä voi vuokrata lokoisan aurinkotuolin. Rannan klassikot Palais Mediterranee ja le Negresco hotelli ovat upeita aikansa maamerkkejä. Hard Rock Cafen jälkeen kaupungin puolella on puisto Jardiin Alber Ter, jonka läpi oikaisemalla päädytään suihkulähdeaukiolle. Vesi suihkuaa musiikin tahdissa, lapset väistelevät maasta nousevia vesisuihkuja ja illalla elämystä täydentää valoshow. Puiston reunalta on helppo siirtyä vanhan kaupungin tunnelmiin.

Vanhakaupunki

Nizzan vanhakaupunki on pieni ja sokkeloinen kapeine mutkittelevine katuineen. Alueelta löytyy monia hienoja vanhoja palatseja ja kirkkoja. Muun muassa Henri Matissen talo, jossa taiteilija asui 20-luvulla, sijaitsee täällä. Cours Saleyan markkina-alueella on tarjolla tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kukkia sekä paljon ravintoloita ja kahviloita.
Parasta vanhassakaupungissa onkin pienillä kujilla kiertely, pikku liikkeisiin pistäytyminen sekä ranskalaisen keittiön herkkujen maistelu lukuisissa kahviloissa, baareissa, ravintoloissa ja katukeittiöissä. Muutamat kengät kertyivät paluureppuun. Näin lähellä Italian rajaa voi hyvällä omalla tunnolla tilata espresson ja grapan.

Yllä etualalla vanhakaupunki Parc du Châteaun kukkulalta kuvattuna.

Nizzan Divo Francisco a Paula Charitas kirkossa tavattiin vanha Padre joka antoi pääsiäissiunauksen ovelta nyökkäämällä ja hymyilemällä. Kohtaaminen oli mieleenpainuva.

Parc du Château

Vanha kaupungin laidalla kohoaa Parc du Châteaun kukkula, joka on vihreä keidas aivan Nizzan sydämessä. Sen voi kiertää meren puolelta, mutta maisemien puolesta kukkula on ehdoton poikkemiskohde. Kuumina kesäpäivinä puiden ja vesiputousten katveesta löytää kaivattua varjoa ja virkistystä. Kukkula on erinomainen piknikpaikka ja mukava rauhoittumispaikka kaupungin vilskeestä.
Näkymä kukkulan laelta on upea yli Nizzan ja pitkälle Välimerelle. Paikalla on aikoinaan ollut 1100-luvulla rakennettu linna, josta on jäljellä enää vain 1500-luvulta peräisin oleva Tour Bellandan pyöreä torni. Parc du Châteaulle voi kiivetä jalkaisin, mutta sinne pääsee myös hissillä tai hop-on-hop-off ”turistijunalla”.

Näkymä jahtisataman puolelle.

Meilla on omintakeisena tapana katsastaa hautausmaat. Niistä saa yhden ulottovuuden lisää miten alueella eletään ja kuollaan. Kukkulalta alas kävellessä tultiin ensin juutalaiselle Cimetiere Israeli hautausmaalle. Se oli selkeästi aktiivikäytössä ja hautakivet lähes kuin Suomessa. Sen sijaan alempi Cimetiere du Chateau oli kaukana vaatimattomasta. Jokainen hauta kilvoitteli patsailla, minikappeleilla ja kukkaistutuksilla eli naapuri on voitettava.

Splendid Hotelli

Hotelli valittiin sijaintinsa puolesta. Hotellista on kävelymatka niin rannalle, vanhaan kaupunkiin kuin rautatieasemalle ja toisaalta sijanti on rauhallinen. Aamiainen tarjoiltiin kattoterassilla ja siitä jäi erityisesti mieleen parhaat koskaan maistamani appelsiinit. Katolla on myös uimaaltaat ja porekylvyt, mutta niitä atooppisen kannattaa välttää, sillä klooria on rutkasti.

Parveke oli puistomaiselle kadulle.

Ruokapaikat

Varsinainen Fine Dining jäi väliin, kun jokaisessa katukahvilassa ja ravintolassa oli herkullista ruokaa. Bistro Regent nousi suosikiksi johtuen sijainnista hotellin lähellä.

Julkinen liikenne

Julkinen liikenne on edullista. Liikuimme ainoastaan itä-länsi-suunnassa eli Rivieran rantaa myöden, joten valittavaksi jäi juna ja bussi. On lähinnä makukysymys kummasta näkee paremmin. Toisaalta juuri kun on upea maisema, syöksytäänkin tunneliin. tunnelit ovgat todellisuuta valitaan sitten auto tai juna.
Junaliput kannattaa ostaa ennakkoon SNCF sivuilta, jos on sesongin aikana matkalla. Muuten voi ostaa vaikka aseman automaatista.

Sateinen kuva rantaradan varrelta

Junailu on edullista. Esimerkiksi kaksi henkeä Nizzasta Cannesiin ja takaisin 27 euroa tai Monacoon 15 euroa istumapaikoilla.
Esim. menolippujen normaalihintoja (yksi suunta):

Nizza – Cagnes-sur-Mer 2,90 €
Nizza – Monaco 3,80 €
Nizza – Antibes 4,50 €
Nizza – Menton 5,10 €
Nizza – Cannes 6,80 €
Nizza – Ventimiglia 7,50 € (Rantajunien päätepysäkki idässä Italian puolella)
Nizza – Saint-Raphaël 12,00 €

Riviera retket

San Remo (Italia)

Matkalla San Remoon, pitää hypätä junasta Ventemiglion asemalla. Kaupunki on pieni ja italialaisten sähellystä katsoessa Ranska tuntuu kotoisen rauhalliselta. Tuohon tuppukylään ei jääty pitkäksi aikaa, vaan matka jatkui italialaisella junalla San Remoon. Musiikkifestivaaleistaan tunnettu kaupunki jätti jotenkin kylmäksi. Kenties italialainen toohkotus puuttui. Pastat syötiin paikallisen pursiseuran kuppilassa. Rantaelämä ei ollut vielä käynnissä ja jollat oli kuivilla huhtikuussa.

Monaco ja Monte Carlo

Monaco oli valmistautumassa F1 kisaan ja se näkyi kaupunkikuvassa. Katsomoita, turva-aitoja ja mainoksia pystytettiin tohinalla. Täällä muutin käsitystäni hop-on-hop-off turistibussista. Ominpäin emme olisi saaneet niin paljon irti Monacon historiasta. Samalla tuli ajettua varmaan 90% Monacon kaduista.

Casinolla oli pakko poiketa ja ruletti taisi tuottaa satasen verran joka lähes hupeni kahteen lasiin kuohuvaa. Loput voittovarat tuhlattiin, mitä ei juotu tai uhkapelattu. Kasinon sisäkuvat jäivät ottamatta. Ainoastaan yhden ehdin ennen kuin portieeri huomasi…

Pihalla oli parkissa ihan erimerkkisiä autoja kuin täällä K-marketin edustalla.

Turvallisen oloinen kaupunki, mutta hintava. Voisihan tuonne asumaan jäädä, mutta pankkitilin saldon peusteella ei muuttolupaa myönnetä. Satamakin vaikutti suojaisalta, mutta satamamaksu unohtui kysyä.

Kaikki maisemat olivat tuttuja. Kiitos Formula 1 lähetysten. Tosin tv latistaa korkeuserot, jotka ovat kaupunkiradalla melkoiset.

Cannes

Elokuvafestarikaupungissa oli jälleen varattu suojaisa kaupunkipoukama jahdeille. Kyllä kelpaa elokuvatähtien saapua satamaan. Kännissä lienee kiva juhlia.

Cannes oli ihan oikean oloinen kaupunki, jossa oli kiva kävellä. Ei ihme että elokuvamaailma on sen aikanaan löytänyt välittömästi toisen maailman sodan päätyttyä.

Lady Esperancen kirkko on kukkulalla sataman länsireunalla. Kirkon pihalta sai filmattua kaupunkimaiseman.

Onpa Stallonella iso käpälä. Muiden filmistarojen kädet olivat inhimillisemmän kokoiset.

Rannan konfferenssikeskuksessa oli muotinäytös ja yksi mannekiin halusi kuvauttaa itsensä päivänvalossa.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti, koska niin ranskalainen kuin italialainenkin keittiö tarjoaa vaihtoehtoja. Kohde ei ole lapsille kovin mielenkiintoinen, muttei aivan mahdotonkaan, koska junan ikkunasta näkyi mukavan oloisia uimarantoja.

Tulen ja jään: Uskon, että tulen jälleen lomalle tännepäin. Ensi kerralla pitää poiketa niihin Rivieran rantakyliin (Antibes, Juan les Pins, St Tropez,…) jotka nyt jäivät väliin. Samoin voisi harkita laivamatkaa Korsikaan tai auton vuokraamista, jotta voisi katsastaa alueen viinitilat. Purjehtiminen näillä vesillä olisi mahtavaa, mutta satamaksuihin ei ole varaa.

Nizza vaikutti ihan mahdolliselta kotikaupungilta Rivieran rantakylistä puhumattakaan. Hintataso on tosin ikävän suomalainen. Lämpö ja valo on enemmän kuin kohdallaan.

Jostain syystä moni suomalainen omistaa asunnon Nizzassa ja haluaa sen myydä? Senkin ilmiön taustat pitää selvittää ennen sitoutumista uuteen kotikaupunkiin.

Côte d’Azur eli Ranskan Rivieran kylät olivat kauniita, mutta tulisiko niissä aika pitkäksi pidemmän oleskelun aikana? Jäljelle jää siis Nizza, joka voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Siellä on tasaisen mukava välimerellinen ilmasto. Ranskan opiskelu ei oikein houkuta, siksi Italian puoleiset rannikkokaupunkit pitää vielä katsastaa. Italian taitoa ja sanastoa pitäisi toki kehittää, mutta italian kieli ei vaikuta mahdotomalta opittavaksi toisin kuin ranska.

16.10.20189.12.2018

Tallinna ympäristöineen

Olen aina sanonut että oikea, aito, rakastamani Viro alkaa Tallinnan etelä- ja länsipuolelta. Siitä huolimatta olen asustellut Tallinnassa viimeiset 1½ vuotta. Tallinna on nykyään usein harmaa ja kenties se johtuu syksystä ja meren lämmöstä, joka nostattaa aamusumuja kaupungin ylle. Blogia on 29.11.2018 täydennetty sinisellä.

Historia – ”Kyllä ei ole Tallinna entisensä…”

Alkuun on pakko muistella menneitä, koska ensimmäisistä reissuista on aikaa,

Muistan Tallinnan heti uuden itsenäistymisen alkuvuosilta. Georg Ots lähestyi Tallinnan lahtea. Vastassa oli vanhan kaupunkin tornien kaunis silhuetti, Hansa -kaupungin vieressä maisemaa pilasivat ainoastaan maisemaan sopmattomat Viru ja Olümpia hotellit. Itään katsottaessa puiden keskeltä pilkisti Laululavan kaari ja siitä itään harjun päällä Lasnamäen tornitalot. Kauempana Piritan Olympiakeskus ja luostarin päätyseinä ja teletorni. Satamassa odotti pitkä ja tukala jonotus tullin sokkeloissa kunnes yrmyt rajavartijat tarkistivat passin ja suurlätystöstä hankitun viisumin. Kaupungilla tunnelma oli hämmentävän kaksijakoinen. Kerjäävät venäjän kieliset mummot, innokkaasti paikkoja korjaavat ja palveluita pystyttävät nuoret virolaiset, Pauligin, Koffin jne. mainosteippaamat raitiovaunut, keskieurooppalaisesti pukeutuneet neidot, maalaislapset, jotka pukeutuneet kuten vanhat ukot Suomessa, kuiskaten puhuvat venäläiset jne.

Mieleen jäävintä oli se into ja draivi, jolla kaikkea tehtiin ja korjattiin. Vähintään julkisivu pantiin edustuskuntoon; oli sitten kyseessä talo, auto, pukeutuminen tai vastaava.

Sen jälkeen olen käynyt Tallinnassa kymmeniä kertoja esim. nelipaikkaisella Cesnalla juomaan yhden tuopin, purkkarilla Piritaan, pikalaivoilla asiakastapaamisiin tai muuten vaan pidennetylle viikonlopulle rentoutumaan. Jotenkin en oppinut Tallinnasta tykkäämään toisin kuin Tartto, Viljanti, Pärnu, Kuressaare ja Haapsalu tuntuivat kodikkailta ja miellyttäviltä.

Tallinnan profiili on muuttunut Tornimäen ”pilvenpiirtäjien” myötä. Satamassa liikkuminen tuli helpoksi molempien maiden liityttyä EU:hun ja yhteinen valuutta on tehnyt elämisen helpoksi ja kalliiksi. Kun 20 vuotta sitten käveli Kalamajan puutalokortteleita uskoin, että maalikauppiaana olisi taloudellista menestystä tiedossa. Nyt tuntuu, että rempattavaa olisi edelleen ja loputtomasti. Toisaalta monessa mielessä Virossa on laitettu julkisivu nopeasti kuntoon. Esim. autokanta on maltillisen verotuksen myötä parempi kuin Suomessa.

Kun aikanaan olin lahjoittamassa Virolaiskouluihin vanhat atk-romut, niin vastaavasti tänään suomalaisten olisi syytä oppia miten yhdellä henkilökortilla hoituu tunnistautuiminen sähköisiin palveluihin kuten äänestämiseen, pankkiin, terveys- kiinteistö- ja verotietoihin. Mikä hienointa, järjestelmä on tehty murto-osalla Sote-Suomen IT-kuluista.

Nyt – ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin …”

Kaupungin syke ja eestiläisten nopea päätöksenteko, josta ennen pidin, näyttäytyy nyt edestakaiselta sätkimisiseltä. Liikenteessä ilmiö näkyy älyttöminä, edestakaisina kaistanvaihtoina ja turhina kolareina. Varsinkin helle muuttaa liikennekulttuuriin afrikkalaiseksi. Ainoastaan kahta liikennesääntöä kunnioitetaan: suojatien eteen pysähdytään ja ” Kaikki järjestyksessä -minä ensin”.

Utopia rehellisestä eestiläisistä on haihtunut. Aikanaan kuulin, että ravintolan omistaja välttääkseen veroja varastaa firmastaan härkisti ja muu henkilökunta ottaa loput eli kukin osansa ja kykyjensä mukaan. Alan sen väitteen uskoa. Vanhemmat neuvostoajan kokeneet osaavat olla hymyillen samaa mieltä kanssasi edessä päin ja yhtä joustavasti mielipide voi kääntyä päälaelleen seuraavaa miellytettäessä. ”En tykkää”. Toisaalta Tallinnan ulkopuolella en ole eestin kielisiin joutunut pettymään. Positiivisena huomiona, että eestiläiset kunnioitettavat laskujen eräpäiviä aivan eri tarkkuudella kuin suomalaiset.

Tallinnan hintatason nousu on karsinut suomalaismatkailijoita kymmeniä tuhansia. Tallinnassa palkat nousevat 6-7% vuuodessa ja se näkyy hinnoissa. Palkkakehityksellä hidastetaan osaavien ammatti-ihmisten lähtemistä ulkomaille töihin. Jos hintataso ratkaisee, siirry etäämmäs vanhasta kaupungista.

Aiemmin hahmotin kaupungin ainoastaan sataman, kalamajan ja keskustan korttelit. Nyt olen ”asunut” reilut 18 kuukautta ja kokonaiskuva on hieman selkiytynyt. Keskustassa ja vanhassa kaupungissa tulee käytyä entistä turistiaikaa harvemmin. Kohdeideoita on enemmin kuin aikaa niitä katsastaa, mutta esittelen muutamia kivoja testattuja juttuja.

Liikkuminen

Hanki R-kioskilta tai marketin infosta ühiskaarti. Siihen voi ladata 2 euron kertamatkoja tai 1/3/5-päivämatkalippuja julkisiin kulkuneuvoihin.

Taksi eli takso on edullinen. Lataa taxify sovellus kännykkään tai soita 1525 Q-taksoon (voivat kysyä myös kohdeosoitetta). Päiväkyydit on keskustassa alle vitosen ja yöllä tuplat. Jotkin muut firmat, jotka kalastelevat kyytejä satamassa tai hotellien liepeillä, voivat olla kalliita.

Retki- ja kohdeideat

Peurapatsas Toompean juurella Räävelissä

Muinoin tanskalaiset pitivät valtaa Tallinnassa. Eräänä päivänä Tanskan kuningas Valdemar oli tarkastamassa uusia läänejään, kun hän yhtäkkiä yläkaupungilla huomasi pienen peuran. Valdemar ei halunnut metsästää eläintä vaan määräsi hänen hovimiehensä vangitsemaan eläimen, jotta hän voisi tehdä siitä lemmikin. Peuran vangitseminen osoittautuikin odotettua hankalammaksi, sillä peura päätti hypätä jyrkänteeltä alas. Kuningas Valdemar oli järkyttynyt tapahtumasta ja päätti nimetä tämän kyseisen paikan peuran kunniaksi. Valdemar alkoi kutsua paikkaa nimellä Reh-Fall, joka vapaasti suomennettuna on ”Peuran Pudotus”. Siksi Tallinna tunnettiin ennen Räävelinä.

Vanha kaupunki

Jokainen tuntee Raatihuoneen torin (Raekoja plats) ja Toompean mäen eli ei niistä sen enempää. Vaihtelua tarjoaa, jos kierrät kauniilla ilmalla vanhan kaupungin muurien ulkopuolelta. Nauti puistoista, muurin torneista ja toki virvokebaareista.

Telliskivi ja Kalamaja

Viimevuosien mainoistetuimmat kohteet ovat Telliskivi ja Kalamaja. Ei niitä suotta ole kehuttukaan vaan sinne kannattaa jalkautua aistimaan niin vasta paahdettua kahvia kuin eestiläistä modernia disainia. Poikkea rautatieaseman (Raudtee jaam) uudelle torille, jossa on häivähdys Mustamäen hävinneen torin tuntua. Jatka Telliskiven design-puoteihin ja ravintloihin. Sen perään kävele Kalamajan puutaloja, portaikkoja ja sisäpihoja ihailemaan. Alueella on yhtenäinen ilme, koska kaikki on rakennettu samoihin aikoihin sen jälkeen, kun Oolannin sotaan osallistuneet engelsmannit ja ranskalaiset tykittivät Naissaaresta vanhat rakennukset maan tasalle 1854. Vanhaan kaupunkiin tykkituli ei yltänyt.

Tuurilla löytää kivaa

Hyppää satunnaiseen bussiin tai raitsikkaan ja aja päätepysäkille. Näin me olemme löytäneet Nõmmen torille, lentokentälle ja Kopli-niemen kärkeen.

Nõmmen alueen funkkis –onakotitalot ja mäntypuistot tarjoavat niin nähtävää kuin hyvän ulkoilualueen. Jos talinnalaisilta kysyy parasta asuinaluetta niin puolet ehdottaa Piritaa ja loput Nõmmea.

Toisaalta jos päädyt busseihin joissa lukee vaikka Katleri, Kurepõllu, Kuristiku, Laagna, Loopealse, Mustakivi, Pae, Paevälja, Priisle, Seli, Sikupilli, Sõjamäe, Tondiraba, Uuslinn, Väo tai Ülemiste, niin olet Lasnamäessä. Olo on kuin Moskovan lähistöllä tai Vantaalla; tosin joka neljäs vastaantulija osaa myös Viroa.

Edellistä puolta pienempi lähiö on Mustamägi. Siellä asuu 66000 asukasta. Teknisen korkekoulun ja teknologiakeskuksen ansiosta tulee mieleen Espoo. Minulle Mustamägi ei enää ole venäläinen slummi vaan tiedepuisto startupeineen. Sieltä on maailmalle ponnistaneet mm. Skype, TransferWise ja Taxify.

Piritan hautausmaa

Metsäkalmistu on mäntymetsään luonnon keskelle tehty hautausmaa. Siellä on kiva kävellä lämpimänä kesäiltana. Metsäkalmistolla on varattu erillisiä alueita kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, urheilijoiden ja muiden julkisuuden henkilöjen hautaukseen. Kuulsuste küngas mäelle on haudattu niin presidentit Meri ja Päts kuin shakin maailmanmestari Paul Keres ja aikansa megatähti Georg Ots.

Suomen itsenäisyyden 100 – vuotispäivänä olimme Suomen poikien muistomerkillä seuraamassa juhlallisia kunnianosoituksia ja seppeleenlaskuja. Siellä myös suurlähettiläs Narinen piti puheen, josta kaikki paikki paikalla olijat puhujaa myöden liikuttuivat.

Lennusadam

Kalamajan pohjoisrannalla tunnetaan Lentosataman vesitasohallista. Vuosina 1916–17 osaksi Pietari Suuren merilinnoitusta rakennettu hangaari oli maailman ensimmäinen vastaavan kokoluokan betonikuorirakennus. Nykyisin hallissa toimii merimuseo, joka kertoo kiehtovia tarinoita virolaisesta merenkulusta ja merisodankäynnistä. Museo lupaakin meren täydeltä jännitystä ja elämyksiä koko perheelle.

Sukellusvene Lembit on museon keskus. Aluksen sisällä saa hyvän käsityksen 1930-luvun teknisestä tasosta. Museon simulaattorit tarjoavat jännitystä niin aikuisille kuin lapsillekin: voit lähteä Tallinnan ylilennolle, sukellusveneellä maailmanympärimatkalle tai navigoida Tallinnanlahdella. Museon ulkoalueella on nätävää kuten Suur Töll, Euroopan suurin höyryjäänmurtaja.

Saaret päiväretkikohteina

Saarilla ei ole erityisiä nähtävyyksiä, mutta niissä voi siirtyä ajassa taaksepäin niin vapaan Viron tunnelmiin kuin neukkubetoni-aikaankin.

Aegna on lähinnä Tallinnaa Viimsin pohjoispuolella sijaitseva pieni saari. Kesäkuukausina lautat liikennöivät saarelle Tallinnan Kalasatamasta. Matka kestää noin tunnin verran. Aegnalla ei ole hotelleja tai muuta majoitusta, vaan saarelle on parasta tehdä päiväretki Tallinnasta. Aegnalta löytyy autiorantoja sekä ulkoilureittejä.

Naissaar eli Naissaari on Tallinnan rannikolla sijaitsevista saarista pinta-alaltaan suurin. Saari toimi ennen sotilastukikohtan. Metsäisen maaston keskellä kulkee vanha rautatie. Saaren menneisyydestä kertovat neuvostoarmeijan bunkkerit ja rakennusten jäänteet. Saarella on myös majakka. Tarjolla majoitusta, joka kannattaa sesongin aikana varata ennakkoon samoin kuten laivaliputkin.

Pranglin saarella on tarjolla maatilamajoitusta ja loma-asuntoja sekä yksi ravintola. Saarella voi liikkua jalkaisin tai polkupyörällä. Lautat Pranglin saarelle liikennöivät Viimsin itärannalta Leppneemen satamasta, jonne on noin puolen tunnin ajomatka Tallinnan keskustasta. Lauttamatka kestää tunnin.

Viimsi

Tallinnan ympäristön tärkein maisema minulle on Rohuneemen päässä. Siihen lähistölle olisi kiva muuttaa, mutta rantatontit maksavat liki miljoonan. Edessä on avomeri ja redillä näkyy usein pari tankkeria odottamassa Muugan satamaan. Uuden vuoden aattona meri oli melko kylmän tuntuista. Suvella 2018 aikaan kun Suomessa mitattiin ulkomeren pintalämpötilaksi 27 astetta, oli meri hiekkaranan kohdalla järkyttävän kylmää (6 astetta). Tuuli oli vienyt lämpimän pintaveden pohjoiseen. Tulipa turhaan vaihdettua uikkarit edestakaisin.

Jos arkkitehtuuri kiinnostaa, kannattaa kävellä ja katsella Kivineemen ja Sääre teen omakotipalatsit kuten presidentti Meren palatsi Merelaid. Osa rannoista on rakentamattomia, ja sieltä löytyy mm ao unikkorantaniitty.

Püünsin rannalla näkee usein kiesurffareita leijoineen. Matala vesi, kova tuuli ja kannas joka suojelee aalloilta tekee paikasta suositun syysmyrskyillä. Uskomattoman upea sora-hiekka kannas on 400 metriä pitkä ja johtaa Pandjun lintuluodolle. Alue on lintujen pesimisaikaan rauhoitettu. Korkean veden aikaan kannas on veden peitossa ja vastaavasti matalan veden aikana kannas on leveä kuin valtatie. Kerrassaan upea paikka!

Viimsi Vabaõhumuuseum

Viimsin ulkoilmamuseon vihreillä rantaniityillä on mukava ulkoilla. Alueelle on koottu taloja, jollaisissa rannikon ihmiset (rannarahva) ennen asuivat. Kesällä siellä järjestetään joogakursseja ja konsertteja ja talvisin mm. rekiajeluja. Älä osta kioskista pienoislaivoja. Ne on sittenkin vain muovia.

Pirita

Piritan aallonmurtajan suojissa on kaksi vierasvenesatamaa, joista ulompi on Moskovan olympialaisia 1980 varten rakennettu purjehdussatama. Aiemmin sen wc:t olivat törkyisiä ja suihkutilat monien käytävien ja portaikkojen takana. Kalevi jahtiklubi on syvemmälllä Pirita joen rannalla. Sen palveluihin kuuluu ravintola ja siistit vessat. Joen vastarannalta pääsee upealle hiekkarannalle. Uimista en suosittelisi, sillä Tallinnan lahti tuoksuu kesäisin juuri niin raikkaalta kuin sinne neukkuaikoina lasketut jätevedetkin.

Pirita tien toisella puolen on vanha hautausmaa ja birgittalaisnunnien luostarirauniot. Joen ranta on nätti. Automatkan päässä rinteessä on Viron korkein rakennus, 314-metrinen Teletorni, josta on mahtavat maisemat. Torni avattiin 1980 olympialaisten alla. Kirkkaalla säällä sieltä voi nähdä jopa Helsinkiin asti.

Teletornin läheisyydessä kasvitieteellisessä (Botanical aed) puutarhassa on yli 4 500 kasvilajia 123 hehtaarin alueella, joten se on erinomainen kohde sekä kasvien tutkailuun että ulkoiluun. Sielläkin pääsee ihailemaan Pirita joen virtaamista.

Rocca al mare

Rocca al mare on muutakin kuin kauppakeskus. Kauppakeskuksen kohdalla Paldiski tien toisella puolen on Tallinna eläintarha. Sinne emme ole vielä ehtineet.

Vain 15 minuutin ajomatkan etäisyydellä Tallinnan keskustasta Rocca al maressa sijaitsee ihastuttava paikka – Viron maalaisarkkitehtuuria ja kyläelämää esittelevä Viron ulkoilmamuseo. Museon 14 tilalla saat katsauksen siitä, miten varallisuudeltaan ja toimialaltaan erilaiset perheet elivät 1700-1900 -luvuilla. Puistomainen alue on meren rannalla, josta näet Koplin sataman uudesta suunnasta. Siellä on kirkko, kievari, koulu, myllyjä, paloasema, kyläkauppa ja tietenkin meren rannalla verkkomajat. Museosta voit ostaa mukaan käsityötä, ajaa hevosella tai maistella maalaiskievarissa Viron kansallisruokia. Kiva ulkoilukohde hyvällä ilmalla, vaikkei museoista pitäisikään.

Konsertit, teatteri,…

Tallinnassa on joko ilta runsaasti kulttuuria tarjolla. Konserteissa on mukava käydä vaikka kielitaito ei teatterin katsomoon riittäisikään. Musikaalit on kepeämpi tapa aloittaa. Tarjonnan voi tarkistaa Piletilevi.ee sivuilta.

Kadri org

Kadri Orun puisto on siisti paikka kävellä mihin vuoden aikaan tahansa. Toki kesäaikaan se on kukkea. Kun Pietari Suuri oli valloittanut Baltian 1700-luvun alussa, hän perusti Kadriorgiin kartanon ja puiston. Barokkipalatsi toimii nykyisin ulkomaisen taiteen museona. Ruusutarha ja japanilainen puutarha ovat kesäiltoina nautinnollisia kokemuksia.

Aivan merenrannassa, uuden satamasta rakennettavan Reidi tien ja Pirita tien risteyksessä seisova Rusalka on samannimisen tsaarinaikaisen panssarilaivan muistopatsas kunnioittamassa Estonian jälkeen toiseksi tuhoisimman merionnettomuuden uhreja.

Lyhyen kävelymatkan päässä, itään päin Piritan rantapromenadia pitkin, siintää Viron pyhin tapahtumapaikka – ns. laulavan vallankumouksen syntysija Laululava. Tällä kentällä pidettiin vuoden 1988 massiiviset yhteislaulutilaisuudet, joilla osoitettiin mieltä neuvostovaltaa vastaan ja pohjustettiin Viron itsenäisyyden palauttamista. Aikansa suomalaisrokkarit Sleepparit, Juice, Kuosmanen uhmasivat miliisiä laulamalla isänmaallisia lauluja ja huutamalla itsenäisyyteen kannustavia iskulauseita. Kuuluisimpia Laulukentän tapahtumia ovat kuitenkin suuret laulujuhlat, joissa on 34 000 esiintyjää ja 200 000 hengen yleisö.

Marjamägi

Laululavalta itään päin on suurlähetystöjen alue ja Marjamäen kartano. Siellä on muun muassa elokuvamuseo. Kornein tunne tulee takapihalla, jonne on varastoitu Stalin ja Leninin patsaskokoelmat.

Paluumatkalle suosittelen Tallinnan lahden rannalle Piritan ja keskustan välille tehtyä rantabulevardia, joka toimii suosittuna ulkoilureittinä.

Parturit ja kampaamot

Edulliset palvulut ovat olleet pitkään Tallinnan matkailuvaltti. Edullisuuden aika keskustan parhaissa paikoissa on ohi. Esim renkaiden vaihto maksaa reippaasti enemmin kuin Suomessa.

Hotellit

Tuoreita hotelllikokemuksia ei ole jaettavaksi, sillä nyt meillä on ollut pitkään vuokra-asunto ja sitä ennen kokeiltiin asumista eripuolilla Tallinnaa Airbnb asunnoissa.

Ilmrine

Monta muotta asuimme Ilmarine hotellissa Kalasadaman tuntumassa. Sen etuina on lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin ja parkkipaikka pihalla. Aamiainen oli riittävä ja iltaisin Heigo jaksoi hymyillä baaritistin takana. Ilmeisesti Heigokin on vaihtanut työpaikkaa sittemmin. Heikkoutena respan avuttomat tytöt. Sieltä kannattaa aina ottaa Business tai Executive huone, niin välttyy katumelulta ja ilmastointikin toimii. Parkkitiketti kannattaa kiinnittää auton ikkunaan ettei Europark käy kukkarolla.

Ravintolat

Ravintolatarjonta uudistuu viikottain. Uusia tulee ja vanhoja kuihtuu. Tasalaatuisuus on ailahtelevaa: tänään loistava voi olla huomenna pettymys.

Osteria del Gallo Nero

Italialainen tapas-baari Rataskaevulla. Sen viehätys perustuu hyviin tyyppeihin kuten Massimo Italiasta, Tomaso Venezuelasta tai Gabriel Toscanasta. Viini on erinomaista, kuten bruscetta tai Caprese salaatti. Toisaalta joskus tomaatti tai tunnelma on loppu ja silloin omistajan venäläisyys paistaa läpi.

Von Krahli Aed

Suosikkimme jo vuosien takaa sijaitsee myös Rataskaevun varrella. Jokaisen annosen saa joko vegenä täi kalalla, kanalla jne. täydennettynä. Henkilökunta jaksaa olla iloista ja annokset herkullisia. Suosittelen.

Cru

Viru tänavan reunalla Cru tarjoaa modernin italialaistyyppisesti esim raikkaan Waldorfin salaatin ja Caprese salaatin alkupaloiksi. Pääruokalistalta löytyy niin vegeä kuin kalaa ja lintua. Ystävällinen palvelu.

Taverna Gallo Nero

Jos kävelyreitti osuu Kadri Orun puistoon, saa pientä italialaista purtavaa J. Poskan varrelta. Isompaankin nälkään löytyy pastat ja pizzat. Ruuan laatu ja tarjoilijan kielitaito vaihtelee illoittain, joten en voi suositella. Raisikkapysäkki on kulman takana.

Restaurant Ribe

Vanhassa kaupungissa Vene 7. Ruoka on aina hyvää, mutta palvelun ystävällisyys ja huomioivuus riippuu tilanteesta ja henkilöistä. Joskus tulee ns keittiön tervehdyksiä ja pikkumaistiaisia ja joskus ei.

Maharaja ja Chakra

Vanhassa kaupungissa on useampi intialainen. Maharaja on 30 vuotias ravintolaklassikko raatihuoneen aukion reunalla. Chakra on on uudempi ja sijaitsee sivummalla Uus kadulla. Molemmista poistuu kylläisenä ja tyytyväisenä. Maharaja on talvikaudella näistä rauhallisempi/hiljaisempi.

Amalfi

Tuorein suosikkimme on Vana-Virun varrella. Kenties kaupungin paras italialainen ja ainakin vakio asiakkaille ystävällinen palvelu. Suosittelen.

F-hoone ja La Tabla

Kalamajan reunalla Telliskiven varrella on useampi ravintola. Useimmat ovat niin suosittuja, että kannattaa mennä ajoissa tai varata pöytä. F-hoone on vanhaan rakettitehtaaseen tehty rento ravintola, jossa iltaisin soi elävä musiikki. Annokset ovat kohtuu kokoisia ja ei-niin-hienostelevia. La Tabla on raikas meksikolaistyyliä uudistava paikka.

Komeet

Parhaat leivokset ja reilut kakkupalat on tarjolla Oopperataloa vastapäätä Solariksen ylimmästä kerroksesta. Isoista ikkunoista avautuu oopperatalo ja vanha kaupunki kirkon torneineen. Ruoka on kohtuullisen hyvää, mutta tarjoilijat liian kiireisiä asiakkaita huomatakseen.

Paat ja Noa

Hieman Piritasta Viimsiin päin on kaksi hyvää ravintolaa rannalla. Paatin menu kehittynyt vuosien varrella heikommaksi ja tarjoilukieli venäläistynyt, joten sinne enää emme poikkea. Sen sijaan Noa restauranton todella suosittu ja ranking-kärkisijoilla toistuvasti. Älä mene sinnekään nälkäisenä. Hyvää mutta hintavaa.

Helios Söögituba

Nykyinen kantapaikka tiedepuiston keskellä, jossa tulee poikettua arkisin lounaalla. Ystävällinen palvelu, herkulliset ja isot annokset; mitä muuta voi enää toivoa lounaalta? Ai niin hinta? Vitosella kukkupäällinen lautanen, juoma ja salaatti. Happy hour -alennusta 25% iltapäivisin klo 15-17. Suosittelen.

Amarillo

”Tie mulle näytä Amarilloon; Sinne kuulun kuin puolukat hilloon” hyräili iso D 50-vuotta sitten. Viru-hotelllin alakerran Amarillo-ravintola onkin monelle suomalaiselle turvallinen valinta. Tuttu osuusliikkeen ketjuravintola hissimatkan etäisyydellä ja mikä parasta, niin suomella pärjää.
Tulipa tuo kokeiltua kahdesti. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa yhdellä kertaa. Tarjoilija oli tosi nopea. Tilaukset hän ehti ottamaan 6-henkisen pöydän päästä ja sitten taas mentiin. Kun muutkin halusivat tilata, käytös jatkui kiukutteluna, murahteluna ja sätkivänä edes-takaisin juoksuna. Näin jatkui loppuilta ja harva tilaus onnistui kerralla. Laskukin meni pieleen. Keittiö pelasti sen minkä voi eli annokset maistuivat samalta kuin joskus muinoin Suomessa vastaavassa ketjukuppilassa. Olipa siis ikimuistoiset synttärijuhlat.

Umami

Keskustan ulkopuolella Mustamäessä on vielä muutaman kuukauden toiminnassa Umami. Kesällä 2019 puurakennus puretaan. Viides perusmaku Umami tulee japanin kielestä, ja se tarkoittaa suomeksi likimain ”herkullinen maku” tai ”miellyttävä, ruokahalua herättävä maku” . Mielenkiintosia makuja ja iloista palvelua on tarjolla Umami ravintolassa.

Umamim kikhernepallid alkuruoka

Suositus

Suosittelen Tallinnaa niin purjehduskohteeksi kuin jalan tai autolla liikkuville. Laivamatka kestää pari tuntia mutta se ei ole nautinto. Kokeneemmalle Tallinnan kävijälle suosittelen että laajenna reviiriä Tallinnan lähiöihin, maaseudulle tai pienempiin kaupunkeihin, niin koet jotain aitoa.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Tallinnassa on tarjolla nähtävää ja koettavaa kaiken ikäisille.

Tulen ja jään: Periaattessa Tallinnan lähiöt Pirita, Viimsi tai Nõmme voisivat voisi olla paratiisija jonne joskus jään asumaan. Idyllinen ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitsisi opetella. Rauhallista ja toisaalta Tallinnan palvelut bussimatkan päässä.

Noin sadan matkan ja 18 mielenkiintoisen kuukauden kokemuksen perusteella uskon että tuskin jään pysyvästi asumaan. Ilmasto on liian samanlainen kuin Suomessa. Asumiskustannukset ovat korkeat jos asuu laadukkaasti. Ruoka maksaa puolet Suomen hinnoista ja juomat melkein saman kuin Suomessa. Kaikki kallistuu kovaa tahtia. Eestiläiset ovat ystävällisiä, mutta syvempi tutustuminen ottaa aikansa.