Päivitetty 18-07-2023

Nizza

Yhdeksän vuotta sitten pääsiäisreissukohteeksi valikoitui Nizza ja Riviera. Odotukset ennakkoon eivät olleet aivan huipussaan, mutta mieliala muuttui täysin, kun ajeltiin lentokenttäbussilla Promenade des Anglaisia pitkin keskustaan. Toisella puolen hotellit ja kasinot. Toisella puolen ranskalaiset ulkoilemassa tai näyttäytymässä muotiverskoissaan edestakaisin hölkäten. Valaistumisen aiheutti Välimeren turkoosius ja siitä heijastuva erityinen valo, joka jo vuosisatoja on houkutelleet mm. kuvataiteilijoita maalaamaan. PS. Rivieran upea rannikko jatkuu Italian Rivieralla Liguriassa.

Mielikuva pääsiäismatkasta on yhä valoisa ja aurinkoinen, vaikka pilvistähän siellä silloin oli. Uusi ja samalla synttärimatka keskellä kesää 2023 oli jo oikeastikin valoisa ja aurinkoinen. Näin s/y August Moonin ex miehistö palasi Augustin ex kotisatamiin.

Promenade des Anglais

Illallisen jälkeen oli mahtavaa seurata iltataivaan tummumista eri sinisen sävyjen kautta sametin pehmeäksi yötaivaaksi. Kymmeniä lentoja laskeutui ja nousi, juhlavalaistu risteilijä saapui Nizzan satamaan, monet kävivät yöuinnilla ja kolme majakkaa vilkutti tunnusvalojaan. Alapuolellamme oli perhe ystävineen lasten synttäripiknikillä kolmen kakun kera.

Promenade des Anglais (kuvat yllä) on hyvä lähtökohta kaupunkiin ja nizzalaisiin tutustumiseen. Ranta itsessään on tosi kivinen, mutta onneksi siellä voi vuokrata lokoisan aurinkotuolin. Rannan klassikot Palais Mediterranee ja le Negresco hotellit ovat upeita aikansa maamerkkejä. Hard Rock Cafen jälkeen kaupungin puolella on puisto Jardin Alber Ter, jonka läpi oikaisemalla päädytään suihkulähdeaukiolle. Vesi suihkuaa musiikin tahdissa, lapset väistelevät maasta nousevia vesisuihkuja ja illalla elämystä täydentää valoshow. Puiston reunalta on helppo siirtyä vanhan kaupungin tunnelmiin.

Vanhakaupunki

Nizzan vanhakaupunki on pieni ja sokkeloinen kapeine mutkittelevine katuineen. Alueelta löytyy monia hienoja vanhoja palatseja ja kirkkoja. Muun muassa Henri Matissen talo, jossa taiteilija asui 20-luvulla, sijaitsee täällä. Cours Saleyan markkina-alueella on tarjolla tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kukkia sekä paljon ravintoloita ja kahviloita.
Parasta vanhassa kaupungissa onkin pienillä kujilla kiertely, pikku liikkeisiin pistäytyminen sekä ranskalaisen keittiön herkkujen maistelu lukuisissa kahviloissa, baareissa, ravintoloissa ja katukeittiöissä. Muutamat kengät kertyivät paluureppuun. Näin lähellä Italian rajaa voi hyvällä omalla tunnolla tilata tupla espresson ja grapan tai jos ehkä sittenkin ranskalaisemmin Ricardin kera.

Yllä etualalla vanhakaupunki Parc du Châteaun kukkulalta kuvattuna.

Divo Francisco a Paula Charitas kirkossa tavattiin vanha Padre, joka antoi pääsiäissiunauksen ovelta nyökkäämällä ja hymyilemällä. Kohtaaminen oli mieleenpainuva ja puhdistava!

Parc du Château

Vanha kaupungin laidalla kohoaa Parc du Châteaun kukkula, joka on vihreä keidas aivan Nizzan sydämessä. Sen voi kiertää meren puolelta, mutta maisemien puolesta kukkula on ehdoton poikkeamiskohde. Kuumina kesäpäivinä puiden ja vesiputousten katveesta löytää kaivattua varjoa ja virkistystä. Kukkula on erinomainen piknik- ja rauhoittumispaikka kaupungin helteestä ja vilskeestä.
Näkymä kukkulan laelta on upea yli Nizzan ja pitkälle Välimerelle. Paikalla on aikoinaan ollut 1100-luvulla rakennettu linna, josta on jäljellä enää vain 1500-luvulta peräisin oleva Tour Bellandan pyöreä torni. Parc du Châteaulle voi kiivetä jalkaisin, mutta sinne pääsee myös hissillä tai hop-on-hop-off ”turistijunalla”.

Meillä on omintakeisena tapana katsastaa hautausmaat. Niistä saa yhden ulottovuuden lisää miten alueella eletään ja kuollaan.  Kukkulalta alas kävellessä tultiin ensin juutalaiselle Cimetiere Israeli hautausmaalle. Se oli selkeästi aktiivikäytössä ja hautakivet lähes kuin Suomessa. Sen sijaan alempi Cimetiere du Chateau oli kaukana vaatimattomasta. Jokainen hauta kilvoitteli patsailla, minikappeleilla ja kukkaistutuksilla eli naapuri on voitettava.

Julkinen liikenne

Julkinen liikenne on edullista. Liikuimme ainoastaan itä-länsi-suunnassa eli Rivieran rantaa myöden, joten valittavaksi jäi juna ja bussi. On lähinnä makukysymys kummasta näkee paremmin, sillä juuri, kun on upea maisema, syöksytäänkin jo tunneliin.
Junaliput kannattaa ostaa ennakkoon SNCF sivuilta, jos on sesongin aikana matkalla. Muuten voi ostaa vaikka aseman automaatista yritys-erehdys -menetelmällä edeten.

Sateinen kuva rantaradan varrelta

Junailu on edullista. Esimerkiksi kaksi henkeä Nizzasta Cannesiin ja takaisin 27 euroa tai Monacoon 15 euroa istumapaikoilla.
Esim. menolippujen normaalihintoja (yksi suunta):

Nizza – Cagnes-sur-Mer 2,90 €
Nizza – Monaco 3,80 €
Nizza – Antibes 4,50 €
Nizza – Menton 5,10 €
Nizza – Cannes 6,80 €
Nizza – Ventimiglia 7,50 € (Rantajunien päätepysäkki idässä Italian puolella)
Nizza – Saint-Raphaël 12,00 €

San Remo (Italia)

Matkalla San Remoon, pitää hypätä junasta Ventimiglion asemalla. Kaupunki on pieni ja italialaisten sähellystä katsoessa Ranska tuntuu kotoisen rauhalliselta. Tuohon tuppukylään ei jääty pitkäksi aikaa, vaan matka jatkui italialaisella junalla San Remoon. Musiikkifestivaaleistaan tunnettu kaupunki jätti jotenkin kylmäksi. Kenties italialainen koohhkaus puuttui. Pastat syötiin paikallisen pursiseuran kuppilassa. Rantaelämä ei ollut vielä käynnissä ja jollatkin oli kuivilla huhtikuussa.

Monaco ja Monte Carlo

Monaco on pinta-alaltaan (2,08 neliökilometriä) maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio heti Vatikaanin jälkeen ja asukkaita on noin 39 350. Asukkaista vain noin viidesosa on Monacon kansalaisia.

Monaco oli parhaillaan huhtikuussa valmistautumassa F1 kisaan ja se näkyi kaupunkikuvassa. Katsomoita, turva-aitoja ja mainoksia pystytettiin tohinalla. Täällä muutin käsitystäni hop-on-hop-off turistibussista. Omin avuin emme olisi saaneet niin paljon irti Monacon historiasta. Samalla tuli ajettua varmaan 90% Monacon kaduista.

Kasinolla oli pakko poiketa ja ruletti taisi tuottaa satasen verran joka lähes hupeni kahteen lasiin kuohuvaa. Loput voittovarat, mitä ei juotu tai uhkapelattu, tuhlattiin. Kasinon sisäkuvat jäivät ottamatta. Ainoastaan yhden ehdin ennen kuin portieeri huomasi…

Pihalla oli parkissa ihan erimerkkisiä autoja kuin täällä K-marketin edustalla. Ferrarit ja McLarenit vielä etsivät parkkiruutua

Turvallisen oloinen kaupunki, mutta hintava. Voisihan tuonne asumaan jäädä, mutta pankkitilin saldon perusteella ei muuttolupaa myönnetä. Satamakin vaikutti suojaisalta, mutta satamamaksu unohtui kysyä.

Kaikki maisemat olivat tuttuja. Kiitos Formula 1 lähetysten. Tosin tv latistaa korkeuserot, jotka ovat kaupunkiradalla melkoiset ja kisan aikana vaihteita vaihdetaan yli 4500 kertaa.

Cannes

”Missä sä olet? Mä olen Kännissä” sanoin voi täältä soitella kotimaahan osoittaen jonkin moista Ranskan ääntämystä tai kenties ihan vaan faktapohjalta.

Elokuvafestarikaupungissa oli jälleen varattu suojaisa kaupunkipoukama jahdeille. Kyllä kelpaa elokuvatähtien saapua satamaan. Kännissä lienee kiva juhlia.

Cannes oli ihan oikean oloinen kaupunki, jossa oli kiva kävellä. Ei ihme, että elokuvamaailma on sen aikanaan löytänyt välittömästi toisen maailman sodan päätyttyä. Cannesin fimifestivaalit toistuvat vuosittain joka toukokuu ja ne Kultainen palmu on kenties alan arvostetuin palkinto.

Juan-les-Pins

Juan-les-Pins sijaitsee Nizzan ja Cannesin välillä osana Antibesiä, niemen länsilaidalla. Se on suosittu kansainvälisten seurapiirien matkailukohde kasinoineen ja yökerhoineen.
Paikka on ollut perinteisesti tunnettu pinjamännyistään (ransk. pins). Antibesin kaupungin asukkaat tapasivat retkeillä alueella mäntyjen varjossa ja kerätä männynoksia ja käpyjä tulisijojaan varten.

Antibes

Alueen 2500 vuotinen historia liittyy suotuisan ilmaston ansiosta puutarhoihin, viininviljelykseen, hedelmätarhoihin, tupakan viljelyyn, oliivipuihin, silkkiperhosiin, appelsiiniin ja hajusteisiin käytettäviin kukkiin ja kasveihin. Nykyään matkailu hyödyntää sekä historiaa että sijaintia. Port Vaubanin venesatama on Euroopan suurin. Hop-On-Hop-Off bussi kiertää rantatietä Antibesin niemen ja kertoo elävästi alueen merkkihenkilöistä, palatseista ja historiasta.

Hotellit ja tavintolat

Splendid Hôtel + SPA, Nizza

Hotelli valittiin sijaintinsa puolesta pääsiäismatkalle 2014. Hotellista on kävelymatka niin rannalle, vanhaan kaupunkiin kuin rautatieasemalle ja toisaalta sijainti on rauhallinen. Aamiainen tarjoiltiin kattoterassilla ja siitä jäi erityisesti mieleen parhaat koskaan maistamani appelsiinit. Katolla on myös uima-altaat ja porekylvyt, mutta niitä atooppisen kannattaa välttää, sillä klooria on rutkasti. Hinnat alkaen 260€/yö.

Hôtel Juana, Juan-les-Pins

Todella hyvä hotelli erinomaisella sijainnilla korttelin etäisyydellä kaikesta. Ainoa moite osuu ahtaalle hissille. Hinta alkaen 600€/yö. Kts ranking sijoitus.

Hôtel Metropole, Monte Carlo

Metropole on puiston reunalla, kasinon aukiolla. Aula on hämärä ja hieman sokkeloinen. Piccolo ottaa laukut jo pihalla ja ohjaa respaan, jossa henkilökunta hoitaa tarvittavan byrokratian ennen huoneeseen ohjaamista. Jopa aamiaisella tehdään opastuskierros tutustuen buffet-pöydän antimiin. Parasta hotellissa on 36 asteinen uima-allas. Altaan vierellä Karl Lagerfeltin suunnittelema Odyssey SPA ja ravintola, jossa esim. Aperol spritz maksaa 32€/annos. Hotellin edullisin huone sesonkiaikaan 880€/yö. Kts ranking sijoitus.

Hôtel Négresco

Le Negresco on selkeästi upein ja varmasti kallein hotelli, jossa olemme yöpyneet. Jokainen huone ja käytävä on yksilöllinen. Yli 6000 taideteosta 1600-luvulta nykypäivään. Pelkästään aula on mykistävä. Hotellissa on mm. art deco, barokki ja klassisen tyylin huoneita. Hotellissa on myös kaksi ravintolaa La Rotonde ja Michelin tähtiravintola Le Chantecler. Henkilökunta on ystävällinen, mutta välillä vanhanaikaisen jäykkä palvelu tuntuu raskaalta. Edullisin yö kesäaikaan 850€ + aamiainen 35€/nenu. Kts ranking sijoitus.

Ravintolat

Rivieran jokaisessa katukahvilassa ja ravintolassa on herkullista ruokaa ja vain hinnat vaihtelevat sijainnin mukaan. Muutama avainsana ranskaa on avuksi menua lukiessa. Menua haastavampaa on tulkita minne saa istua, jos ei ruokaile erityisesti aamiais-, lounas- ja illallisaikaan.

Ravintolat toimivat kohtaamispaikkoina. Antibesin Paleossa meitä ilahdutti virolaissyntyinen ravintolapäällikkö Õnneli. Monacon Miramarin kattoterassin sisäänheittäjä oli Susanna Alavudelta. Negrescon Rotondossa illallisti Ranskan kuuluisin kokki Jacques Maximin pienen Leo koiransa kanssa. Hän hankki ensimmäisen Michelin tähden saman hotellin Chantecler ravintolaan. Perusti sittemmin useita ravintoloita Ranskaan ja sai niistä ainakin kolmelle tupla Michelin tähdet. Hän saapui aina samaan aikaan illasta Leon kanssa. Leo oli kassissa ja hänellä oli oma Negrescon logolla kirjailtu pyyhe, jossa Leon nimi. Pyyhe aseteltiin huolellisesti penkille tai tuolille, jossa 12 vuotias Leo istui kiltisti. Monsieur joi aina aluksi lasin punaviiniä ja söi palan patonkia, jonka jälkeen nautti kevyen aterian. 

Suositus

Tulen ja jään: Uskon, että tulen jälleen lomalle tännepäin. Seuraavalla kerralla pitää poiketa niihin Rivieran rantakyliin (Beaulieu-sur-Mer, Menton, Saint-Tropez, Eze…) jotka ovat tähän asti jääneet väliin. Samoin voisi harkita laivamatkaa Korsikaan tai auton vuokraamista, jotta voisi katsastaa alueen viinitilat. Purjehtiminen näillä vesillä olisi mahtavaa.

Nizza vaikutti ihan mahdolliselta kotikaupungilta Rivieran rantakylistä puhumattakaan. Hintataso on arjen osalta ikävän suomalainen ja pieni ylellisyys maksaa älyttömästi. Lämpö ja valo on enemmän kuin kohdallaan.

Jostain syystä moni suomalainen omistaa asunnon Nizzassa ja haluaa sen myydä? Senkin ilmiön taustat pitää selvittää ennen sitoutumista uuteen kotikaupunkiin.

Côte d’Azur eli Ranskan Rivieran kylät olivat kauniita, mutta tulisiko niissä aika pitkäksi pidemmän oleskelun aikana? Jäljelle jää siis Nizza, joka voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Siellä on tasaisen mukava välimerellinen ilmasto. Ranskan opiskelu ei oikein houkuta, siksi Italian puoleiset rannikkokaupungit pitää vielä katsastaa uudelleen. Italian taitoa ja sanastoa pitäisi toki kehittää, mutta italian kieli ei vaikuta mahdottomalta opittavaksi kuin ranska.

Miten paratiisikriteerit täyttyvät?

”Tulen ja jään” paratiisipiirteistä toteutuu 8½/10, sillä Rivieran kylät ovat huikean kalliita elää ja talvella ei sää suosi, vaikka Välimeren valo tekee hyvää mielelle. Ranska on haastava opittava.

☐ uuden kielen oppii kohtuullisella vaivalla tai pärjää nykyisillä taidoilla
☑ on valoisaa ja lämmintä (sekä ihmiset että ilmasto)
☐ on kohtuuhintainen arki ja toisaalta on luksusta tarjolla sitä kaivatessa
☑ maisema on kaunis
☑ elo on verkkaisen rauhallista, ja silti aktiviteetteja on tarjolla
☑ herkullista ruokaa (myös vegeä) on tarjolla
☑ tuntuu turvalliselta liikkua ja elää vapaasti
☑ on hyvät liikenneyhteydet, jos välillä kypsyttää
☑ Tulen ja ☑ jään kokemus