Vuosien varrella on tullut majoituttua varmasti yli sadassa eri hotellissa alkaen Itä-Euroopan alle 5mk/yö -tasosta Välimeren jetset-kohteiden reiluun 1500€/yö. Rahalla ei saa onnea eikä laatuero ole tuhatkertainen. Pienimmät huoneet taisi olla Keski-Euroopan Etap-ketjun 5m2 hyttejä ja suurin lukaali Napolissa yli 100m2+ saman kokoinen kattoterassi. Tällä taustalla tuntuu, että hotellit tarjoavat harvoin elämyksiä ja useimmiten ne ovat tylsiä ketjukonsepteja. Nykyisin tuleekin valittua mieluummin yksittäinen asunto tai talo, jossa saa elää omaan rytmiinsä ja samalla aistii, miten paikalliset elävät.
Hotellien vertailu ei ole helppoa. Isosti en piittaa tähtiluokittelusta, joka perustuu lähinnä varustetasoon tyyliin hiustenkuivain ja TV. Parempi mittari on Booking.comin ja AirBnB asiakaspistetykset, vaikkei nekään kerro absoluuttista totuutta, vaan ennemminkin hinta-laatumielikuvan. Osassa niistäkin on törmännyt suositukseen, jossa kehotetaan pisteyttämään asunto vain jos haluaa antaa sille täydet 10 pistettä.
Listasin muutamia nopeasti mieleentulevia kriteerejä ja vertailin ”Tulen ja jään” kohteiden asumuksia niiden näkökulmasta. Samalla itsellekin valkeni selkeästi, ettei kallein ole lähelläkään parasta eikä maineeltaan korkeatasoisin lainkaan letkeä lomahotelli. Näissäkin vertailuissa vaikuttaa toki kulloinenkin matkakohde, mieliala silloin ja nyt, säätila, unohtava muisti jne.
26-02-2024