Ischia

Ischiaa tuntemamme napolilaiset mainostavat kauniina kalastajakylänä, joka aidompi ja edullisempi kuin Capri. Tuon mainospuheen innostamana sinne oli päästävä. Wikipedia faktoittaa seuraavasti:

”Ischia on tuliperäinen saari Napolinlahden pohjoispäässä, noin 45 minuutin lauttamatkan etäisyydellä Napolista. Saari karkeasti 10 kilometriä pitkä, ja 7 kilometriä leveä. Saaren korkein kohta on 789 metriä korkea Monte Epomeon tulivuori. Saaren pääkaupungin nimi on myös Ischia.

Saarella asuu vakinaisesti noin 50 000 asukasta ympäri vuoden, kesällä noin nelinkertainen määrä. Lisäksi kesäkaudella siellä käy miljoonia matkailijoita. Heitä houkuttelevat kuumien lähteiden ympärille rakennetut terveyskylpylät, varsinkin kesällä manner-Italiaa miellyttävämpi ilmasto ja vehreä luonto sekä kauniit maisemat.”

Porto d’Ischia

Ischian kylä on jaettu hallinnollisesti kahteen osaan: Portoon ja Ponteen. Vierailijat saapuvat Portoon eli satamaan. Suojainen satamapoukama antaa saapujalle miellyttävän kuvan. Laivareitit kattavat Napolin lisäksi lähisaaret Caprin ja Procidan. Lisäksi on yhteyksiä Sorrentoon ja Positanoon Amalfi-rannikolle. Tulomatkalla Caprilta meitä tervehti pari delfiiniä hyppelemällä vesibussin rinnalla häipyen sopivasti ennen kuin känny oli valmis videointiin.

Bussiasema ja laivalippukioskit ovat satamassa. Sieltä lähtee kävelykatu Corso Vittoria Colonna, jonka varrella on kahvilat, ravintolat, kaupat jne.

Corso Vittoria Colonna

Kävelykadulla on verkkainen tunnelma.

Ponte d’Ischia

Ponte on historiallinen ja hyvin säilynyt kylä. Vanha kalastajakylä, joka sijaitsee saaren aatelislinnan Castello Aragonesen juurella. Kylän alkuperäinen arkkitehtuuri on suurelta osin koskematonta, ja se koostuu kapeista kaduista, vaatimattomista kalastajakodeista ja barokkityylisistä ​​aristokraattipalatseista, kuten Palazzo dell’Orologiaio, jossa nykyään toimii merimuseo, Museo del Mare.

Castello Aragonese on linnoitus, jossa on kirkkoja, luostareita, vankiloita, terasseja ja historiallisia asuntoja, joita ympäröi puolustusmuuri. Linna ja saari sen alla on yhdistetty mantereeseen 1300-luvulla sillalla (Ponte). Aragonia oli espanjalainen kuningaskunta vuosina 1095-1469, joka yhdistyi Kastilian kanssa muodastaen nykyisen Espanjan.

Retkeily

Linja-auto on kätevä keino kiertää saarta. Päivälippu ”Isola D’Ischia giornaliero” maksaa 4,50 ja se kannattaa säilyttää tallessa, koska lipputarkastaja voi iskeä bussista poistuttaessa. Bussissa matkaa paikallispoliiseja, jotka ovat pukeutuneet mummoiksi. He nostavat melkoisen metakan, jos et käytä maskia (kesäkuu 2022). Metakka ja paheksunta voi kasvaa sellaisiin mittoihin, että joku herkempi kanssamatkustaja ojentaa sinulle maskin ja uhmaa vihamielisiä mammoja. Bussi ajaa rantatietä ja Lacco Amenossa kiinnittää huomion suojaisa venesatama. Kylä on muutaman kerran tuhoutunut maanjäristyksissä

Forio

Forio on 17000 asukkaan tylsähkö kaupunki, jossa on aallonmurtajalla suojattu venesatama. Nähtävyytenä keskiaikaiset vartiotornit, joista tarkkailtiin mereltä hyökkääviä muslimeja ja afrikkalaisia merirosvoja.

Sant’Angelo

Bussilinja päättyi idylliseen Sant’Angeloon. Kannatti tulla ja kuunnella mammojen maskimarinat. Tarjolla on uimarantaa, venesatamaidylliä, hyvää ruokaa. Olisipa ollut aikaa kiivetä kukkulan laelle Capri-näkymää katsomaan. Le Fumarole ranta on kaksisataa metriä kylästä itään. Se on kuuluisa kuumista vulkaanisista höyryistä, jotka nousevat hiekan alta. Rannalta löytyy kohta, jossa lämpö nousee jopa 100-150C asteeseen ja paikalliset kokkaavat siellä höyryhiekassa tähtitaivaan alla mm. kananmunia ja kalaa yhdistäen picnicin ja kuutamouinnin.

Hotelli Ulisse

Hotellitarjontaa saarella on riittävästi. Meidän valinta oli Ulisse. Sieltä oli hienot näkymät Aragonialaiseen linnaan ja venesatamaan. Hotellin henkilökunta poikkesi muista kohtaamistamme paikallisista olemalla ystävällisiä ja avuliaita. Hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Kts ranking sijoitus.

Ravintolatarjonta

Ravintoloita oli riittävästi, mutta jokaista jäi jotenkin ikävä muistikuva. Ruoka ei ollut normaalia italialaista herkkulaatua, sekä puna- että valkoviini hapahkoa. Se, millä kaiken olisi voinut paikata, olisi ollut asiakkaiden huomiointi ja edes ystävällinen käytös murahtelun sijaan. Tai sitten vaan mm. kaasulämpölyhtyjen kanssa präkääminen on kivampaa kuin asiakaspalvelu. Kuulemamme mukaan sama turistikielteinen meno on ollut valtavirtaa kauan.

Tulen ja jään suositus

Tulen ja jään: En usko, että tulen toista kertaa, vaikka puolet saaresta jäi kokematta. Toki tasaisen mukava merellinen ilmasto on miellyttävä ja sinne on helppo pistäytyä Napolista. Saari on kaunis vulkaanisene rantoineen, valkoisine taloineen ja vieläpä kohtuullisella hintatasolla. Konkreettista tulen kokemusta oli siis rannoilla, mutta jään tunne jäi haaleaksi. Ischiassa on paratiisin puitteita, mutta sen asukkaat ovat kuin suomalaiset mörököllit. Ei sovi meille!

Miten paratiisikriteerit täyttyvät?

”Tulen ja jään” paratiisipiirteistä toteutuu 7½/10, sillä kauniin paratiisin varjopuoli on lähes vihamielisesti suhtautuvat paikalliset. Talvella ei Välimeren ehkä lämpö riitä vaikka valoa olisikin.

☑ uuden kielen oppii kohtuullisella vaivalla tai pärjää nykyisillä taidoilla
☐ on valoisaa ja lämmintä (sekä ihmiset että ilmasto)
☑ on kohtuuhintainen arki ja toisaalta on luksusta tarjolla sitä kaivatessa
☑ maisema on kaunis
☑ elo on verkkaisen rauhallista, ja silti aktiviteetteja on tarjolla
☑ herkullista ruokaa (myös vegeä) on tarjolla
☑ tuntuu turvalliselta liikkua ja elää vapaasti
☑ on hyvät liikenneyhteydet, jos välillä kypsyttää
☐ Tulen ja ☐ jään kokemus