Toblerone -vuorta etsimässä

Tuo suklaa, jota aina pitää laivalta ostaa jättikokoinen pötkylä! Mutta mikä tuo vuorenhuippu pakkauksessa oikein on? Onko se oikeasti olemassa? -No, onhan se! Matterhorn, vuori Alppien syleilyssä Zermattissa Sveitsissä.  Aina olen halunnut nähdä tuon vuoren ihan oikeasti, joten ei muuta kuin matkasuunnitelmaa tekemään ja matkaan! 

Matkaan

29.8.2021 pakkasimme reppumme ja matkasimme jälleen Müncheniin. Matkamme varsinainen tarkoitus oli käydä Münchenissä ensin messuilla ja jatkaa sen jälkeen Sveitsiin. Matkaa varjosti edelleen Covid pandemia, mutta rokotettuina, käsidesillä ja maskeilla varustautuneina lähdimme matkaan. Alkuperäinen lentosuunnitelmamme oli aamulento Turusta Riikan kautta Müncheniin, joka Covidin vuoksi peruttiin. Ei muuta kuin tekemään uutta suunnitelmaa eli lento Turku-Tukholma-Kööpenhamina-München. Edellisenä päivänä tuli tieto, että SASin aamulento Tku-Tukholma on peruttu. Koska emme halunneet missata messuja, lähdimme iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Kiireisen siirtymäaikataulun vuoksi olimme etukäteen varanneet taksin Värtahamnenista Arlandaan, jossa meitä odotti täysi kaaos. Maskinaamaiset ihmiset olivat täydessä paniikissa: self chekingiä ei voinut tehdä ja jonot check in- tiskille ja turvatarkastukseen kesti yli puolitoista tuntia.  Kaikki yrittivät ehtiä lennoilleen samalla kun terminaalihenkilökunta repi ihmisiä jonoista kiireesti jo lähteville lennoille. Mekin pääsimme lopulta matkaan ja perille Kastrupin kautta tutulle Münchenin kentälle. Kastrup oli tylsä, sillä suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli suljettu. Ruokaa ja juomaa  ei saatu ellei Covid rokotustodistusta ollut esittää. 

Saavuttuamme Müncheniin piti tehdä muutama vaihto, että pääsimme lentokentältä keskustaan, koska  radat olivat taas rempassa. Münchenissä olimme pari päivää messuilla MOC:ssa, jossa maski ja rokotustodistus oli must, illat ihastelimme tuttua kaupunkia ja nautimme paikallisia herkkuja Marieplatzin ulkoterassilla yli +20C (Münchener Hell olutta ja Bretzeleitä!).

Sveitsiä kohti

Sitten lopultakin 2.9.2021 matkaan kohti Sveitsiä. München Hauptbahnhofilta juna EC190 lähti täsmällisesti kello 14:55 Zürichiin. Matka- ja istumapaikkaliput olimme ostaneet jo etukäteen, koska arvelimme junan tulevan täyteen – ja niinhän siinä sitten kävikin! Junalippuja varatessa piti vakuuttaa, että rokotukset ovat kunnossa. Junassa maskipakko. Matkaeväänä oli (mitäs muutakaan kuin)  Bretzeleitä🥨, jotka syötiin jo alkumatkasta.

Neljän tunnin junamatka Saksa-Itävalta-Sveitsi eteni niin kauniissa maisemissa München-Lindau-Lochau-Bregenz-Lauterach-St.Margrethen-Konstanz-Zürich, että joskus tullaan tutustumaan paremmin noihin pittoreskeihin pikkukyliin ja kaupunkeihin. Kuvien järvillä uitiin ja purjehdittiin, rannoilla loikoili auringonpalvojia. Täällä oli siis vielä täysi kesä.

Lopulta saavuimme Zürichiin. Jokiranta aseman viereltä oli rempassa, joten suunnistuksemme hotelliimme kesti jonkin aikaa. Majapaikkamme oli pikkukujien keskellä lähellä jokirantaa vanha talo, josta stattHotel löytyi. Huoneemme sijaitsi ylimmässä kerroksessa, jonne vain kyyhkysten pulputus kuului.

Illalla kävelimme jokivartta pitkin, seikkailimme lähistön pikkukujilla ja tutustuimme paikallisiin ystävällisen iloisiin ihmisiin. Iltapitsat nautittuamme vetäydyimme yöpuulle. Aamulla heräsimme aurinkoiseen Zürichiin. Aamiaiseksi kahvia ja croisantteja lähikuppilassa, jossa paikalliset lukivat sanomalehtiä ja nauttivat kiireettömästä aamusta.  Vähän tutustumista kaupunkiin ja sitten junamatka kohti Zermattia.

Zermattiin

Junamatka Zürich-Visp kesti pari tuntia, jonka jälkeen junanvaihto ja vielä tunnin verran Zermattiin. Maisemat matkalla oli jo niin upeita, että korvissa soi Edelweiss ja mielikuvissa lapset kirmailivat kumpuilevilla niityillä kuin Sound of Musicissa. Visp -Zermatt välillä junalla oli kolmas raide, joka kiskoi sitä mäet ylös samalla kun toisella puolella syvät hirvittävät rotkot ja toisella iloisesti virtaavat vuoripurot.

Joko nyt?- Junan ikkunoista oli koko matkan kuikuiltava joko suklaavuoremme näkyisi. Pieni juna kiskoi itseään yhä ylemmäs ja ylemmäs, pysähtyili pienillä kyläasemilla kunnes lumipeitteiset Alppien vuorenhuiput tulivat näkyviin. Muutamia kilometrejä ennen Zermattia juna pysähtyi Täsch- kylässa, jossa oli lähinnä vain parkkipaikkoja ja pieniä vuoristohotelleja, ja jonne jätetään kaikki autot, sillä Zermatissa ei saa ajaa autolla lainkaan. Liikennesäädösten mukaan kadut ja tiet on lähtökohtaisesti varattu jalankulkijoille.  Zermatissa taksikyydit ja tavarankuljetukset hoidetaan pienillä sähköautoilla. 

Ja lopultakin!  Juna saapui pääteasemalle, jossa meille tarjottiin kyytiä pienellä sähkötaksilla hotellillemme, mutta olimme niin innostuneita, että päätimme kävellä ja tutustua ensin hiukan kylään. Nautittuamme tervetulo-oluet katuravintolan terassilla lampaantaljoilla peiteltyjen jakkaroiden päällä editsemme vilistää iloinen joukko eestiläisiä turisteja, joille oli pakko huutaa tere tere! Hetken ihmeteltyämme lähdimme kipuamaan kiemurtelevaa pikkutietä kohti hotelliamme Hotel Alpenroyalia. Kts ranking sijoitus.

Noustuamme kilometrin verran pikkutietä ylös, käännyimme katsomaan taaksemme ja siinä se nyt oli! Ihan selkämme takana itse Toblerone -patukasta tuttu Matterhorn! VAU! ”Tuskin saamme nukutuksi, kun odotamme huomista reissua ylös vuoristoon ”.

Zermatt on täynnä vuoristomajoja ja  -hotelleja, ja lisää rakennetaan. Silti Zermattissa oli rauhallista ainakin tähän aikaan vuodesta. Meidän hotellimme Alpenroyal sijaitsee Matterhornin vastapäisellä vuorenrinteellä. Hotellin respa oli erityisen ystävällinen ja kertoi meille vastaisuuden varalle helpon salareitin alas kylälle ja ylös takaisin hotelliimme tien toisella puolella sijaitsevan naapurihotellin hissillä. Covid pandemian johdosta aamiainen hotellissamme hoidettiin siten, että kullekin huoneistolle sovittiin tietty kellonaika milloin voi tulla nauttimaan aamiaista. Lisäksi pöydät oli katettu riittävän kauas toisistaan ja muutenkin noudatettiin kaikkia Covid ohjeistuksia. Onneksemme saimme ylimmän kerroksen hotellihuoneen parvekkeineen, josta oli suora näkyvyys Matterhornille. Voisimme siis tarkkailla vuorta yötä päivää! -Ja niinhän siinä parvekkeella olisi voinut istua loputtomasti ihailemassa tuota mahtavaa pyramidivuorta varsinkin kun ilma oli vielä kesäisen lämmin. Oli huikeaa nähdä miten lumipeitteisen vuorenhuipun väri vaihtui minuutti minuutilta öisen mustasta möhkäleestä aamuauringon kultaamaksi, joka pikkuhiljaa otti syleilyynsä valkoiset poutapilvet.

Siinä parvekkeella istuessa tuli mietittyä miksiköhän Toblerone pötkylässä on juuri Matterhornin kuva?- Asiaa oli tietenkin pakko selvittää lisää: ”Tobleronen kehittivät Theodor Tobler ja Emil Baumann Sveitsissä vuonna 1908. Suklaan nimi on yhdistelmä Toblerin sukunimestä ja nougat-makeista tarkoittavasta italiankielisestä sanasta torrone. Patukan kolmionmuotoinen pakkaus, joka on saman muotoinen kuin sisällä oleva tuote, on uskottu viittavan Sveitsin ja Italian rajalla sijaitsevaan Matterhorn-vuoreen. Pakkauksessa on Matterhornin kuva, mutta perustajan poika kertoo, että kolmion muoto onkin pyramidi, ja innoituksen siitä suklaan kehittäjä sai Folies-Bergèresin tanssijoiden esityksensä lopuksi muodostamasta pyramidista. Itse pakkaus on yli 100-vuotisen olemassaolonsa aikana muuttunut vain vähän painatuksiltaan, mutta muoto on pysynyt tunnistettavan vuorenmuotoisena. Pakkauksen muoto tekee siitä tunnistettavan ympäri maailmaa.” Paikallisilta opimme myös, että kyseessä on Das Matterhorn.

Huipulle

Tänään on se odotettu päivä! Matterhorn Expressillä ylös 3883 m (ü.M) korkeuksiin Zermattista. Lähdimme kävellen Vispa -joen vartta pitkin kohti lähtöpaikkaa. Kävelymatkamme kesti puolisen tuntia, vaikka matka ei ollut pitkä, mutta kuvattaavaa riitti. Vispan vesi kiinnitti huomiomme, sillä sen vesi oli harmaata, koska se saa alkunsa jäätikön korkeimmasta kohdasta Gorner Glacierista läheltä  Monte Rosaa ja kuljettaa mukanaan mineraaleja vuoristosta. Zermattin läpi Vispassa virtaa 16 kuutiota vettä sekunnissa ja joki laskee Rhõneen.

Olimme aikaisin aamulla liikkeellä, jotta välttäisimme pahimmat ruuhkat. Samasta syytä  liput Matterhorn Expressiin ja Matterhorn glacier paradiseen oli hankittu etukäteen – ja se kannatti, sillä olihan aamuvarhaisella ylös lähdössä jo paljon muitakin. Vältimme jonottamisen ja saimme privaattikabinin. Pieni nykäisy ja olimme ilmassa.

Alppien alemmat rinteet olivat vehreitä. Alppiniityillä oli pieniä hirsisiä alppimajoja, lehmiä laiduntamassa ja patikoijia reppuineen vaeltamassa. Mitä ylemmäs pääsimme lehtikuusimetsät loppuivat ja yhä karummiksi ja jylhemmiksi maisemat muuttuivat, lopulta oli vain rotkoja, jyrkkiä vuorenseinämiä, lunta ja jäätä.

Matka kesti 47 min kohti Kleine Matterhornia. Matkalla oli yksi kabinin vaihto suurempaan, mutta koska olimme varhain matkassa, saimme oman vaunun. Vaunu syöksyi välillä hurjaa vauhtia omalla painovoimallaan alas ja lähti taas kipuamaan vuorenrinnettä ylös, välillä tuntuen kuin törmäisimme  vuoren seinämään.  Schwarzsee, jonka rannalla pitäisi yöpyä, jotta näkisi Matterhornin aamuauringossa, sijaitsee 2583m (ü.M) korkeudessa. Jätimme tämän romanttisen kokemuksen seuraavaan kertaan… ja jatkoimme ylös.

Vietimme koko päivän Klein Matterhornissa, Euroopan korkeimmalla köysiradalla. Näihin maisemiin ei voi kyllästyä koskaan. Täällä voi lasketella, hiihtää, patikoida tai viettää aikaa rinneravintolassa. Tähän aikaan vuodesta läheskään kaikki rinteet eivät olleet laskettelukunnossa ja Covid pandemian takia hiihtohissi Italian puolellekaan ei toiminut. Kaikki ovat iloisia, ystävällisiä, onnellisia ja kohteliaita.  Lämpötila oli koko ajan miinuksen puolella, samalla kun aurinko lämmitti Italian puolelta. Valitettavasti maskia piti käyttää lähes koko ajan, sillä paikka paikoin oli turisteja lähellä ahtaissa tiloissa kuten hississä. Vaikka olimme niinkin korkealla ja ilma oli ohuempaa kuin alhaalla, meillä ei ollut vaikeuksia hengittää. Ihmettelimme miten tämä kaikki on voitu tänne rakentaa. Paikalliset kertoivat, että tarvikkeet kuskataan helikoptereilla samaten kuin niitä käytetään apuna varsinaisessa rakentamisessa.

Jääpalatsi Glacier paradise oli tehty ikijään alle. Luolaan kävellessä kävi pieni pelko mielessä, mitä jos tämä sulaa ja romahtaa?- Luolaan päästyämme pelko haihtui, kun näimme suuret jäästä tehdyt veistokset. Käytäville oli laitettu mattoja liukastumisen ja kaatumisen estämiseksi.

Juhlahetki

Yhteiselomme 20 vuotista taivalta juhlistimme Matterhorn padarisen rinneravintolassa kuohuvan ja tietenkin Tobleronen kera.

Rinneravintola täyttyi lounasaikaan laskettelijoista, hiihtäjistä, patikoijista ja muista turisteista. Hiihtovälineet jätettiin joko rinneravintolan ulkopuolelle tai sisäpuolelle niille varatuille paikoille. Vaikka väkeä oli melkoisen paljon, tilaa löytyi kaikille ja hymy oli herkässä. Kaikessa rauhassa nautittiin auringosta, kuplivista juomista ja hyvästä ruuasta.

Rinneravintolassa kohdallemme sattui kaksi erityisesti mieleen jäänyttä tapausta siitä, miten ihmisiä kohdellaan ystävällisesti ja sydämellisesti. Ensimmäinen koski puhelintani, jonka akku oli tyhjenemässä, sillä kuvia oli otettu lähes taukoamatta. Kysyin ravintolan kassalta neuvoa ja samantien henkilökunta oli valmis etsimään meitä lähimmän latauspaikan – vaikka tiskin alta. Näin sain puhelimeni ladattua ja taas päivä pelastui myös siltä osin.

Toinen tapaus oli ruoka-annoksia ja juomia maksaessani kassalla. Kassa meni epäkuntoon eli ei voinut maksaa kortilla eikä käteisellä, jolloin kassa ystävällisesti ohjeisti meidät vain nauttimaan kaikessa rauhassa ruuista, juomista ja mahatavista näköaloista. Kun kassa oli taas saatu toimivaksi, kävin vielä jälkikäteen kysymässä, että olisin maksanut annoksemme, mutta se ei sopinut heille, koska syy ei ollut asiakkaan vaan heidän.   

Eihän tuolta paratiisista olisi halunnut pois lähteä, mutta meidän Matterhorn -päivä alkoi olla ”pulkassa”, joten oli palattava takaisin Zermattiin. Saimme ihastella vielä kerran nuo mahtavat maisemat, mutta nyt ylhäältä alaspäin huimalla laskettelulla. Jäimme yhtä asemaa ennen pääteasemaa pois rinnekabinista. Ennen kuin jatkoimme matkaa, kävin tutustumassa paikalliseen kellokaulaiseen alppilehmään ja rinteiden kukkasiin.

Zermatt vielä kerran

Alas suojaisaan kylään päästyämme ihastelimme vahoja hyvin pidettyjä ja säilyneitä rakennuksia, nautimme paikallisista pitsoista ja muistelimme mahtavaa päiväämme tuolla ylhäällä. Kaiken kaikkiaan Zermatt antoi parastaan: jälleen kerran sää suosi meitä ja kylässä oli sopivasti turisteja. Voi vain kuvitella mikä ihmispaljous täällä on, kun varsinainen laskettelukausi alkaa. Kaikki sujui hienosti ja palvelu oli erinomaista ja huomaavaista. Vain pari suomalaispariskuntaa tavattiin viimeisenä iltana. Kielellisesti täällä pärjää hyvin, sillä Sveitsissä voi puhua saksaa, ranskaa, italiaa ja myös englantia ja retoromaania (jos osaa). Ilta oli jo niin pitkällä, että oli aika vetäytyä ”salahissillä” naapurihotellimme terassille toivottamaan Das Matterhornille hyvää yötä lämpimän kaakaon kera.

Paluu Zürichiin

Seuraavana aamuna oli jätettävä Toblerone -vuoremme Das Matterhorn sekä Zermatt. Hotellimme ystävällinen pikkolo vei meidät taksilla asemalle ja toivotti Gute Reise!

Vielä kerran vilkutus vuorille ja juna lähti alamäkeen yli rotkojen ja kapeiden siltojen. Keskimmäistä raidetta, joka oli menomatkalla kiskonut junaa ylöspäin, käytettiin nyt jarrutukisiin. Tunnin kuluttua oli junanvaihto Vispissä, jossa meillä oli hiukan ylimääräsitä aikaa tutustua pikkukaupunkiin.

Juna Vispistä pysähtyi Zürichin lentokentällä, mutta me olimme päättäneet jäädä vielä yhdeksi yöksi Zürichiin. Saavuimme juuri neljän ruuhkaan. Päivä oli jälleen kesäisen kuuma ja ihmisvilinä aivan toista luokkaa kuin rauhallisessa Zermatissa. Hotellimme sijaitsi nyt toisella puolella kaupunkia kuin tulomatkalla. Suunnistaminen reppuselässä vei voimat. Lopulta pääsimme perille hotelli Glärnischhof by TRINITYyn. Levättyämme hetken, lähdimme etsimään sopivaa illallispaikkaa. Romanttinen ravintola löytyikin läheltä aivan joen rannasta ja päätimme jäädä siihen. Illallinen alku-,pää- ja jälkiruokineen sekä juomineen maksoi reilut parisataa euroa, mutta tiesimmehän jo etukäteen, että Sveitsi on kallis maa!

Viimein koitti kotiinlähdön aamu, vaikka mielessä oli koko ajan paluu vielä joskus Zermattiin tai ainakin Matterhornin luo, ehkä Italian puolelta. Kaupunki nukkui vielä, kun me kävelimme asemalle. Se oli hiljainen ja tyhjä. Matkaan, joka eilen kesti asemalta hotellille lähes tunnin, taittui nyt parissakymmenessä minuutissa. Zürich jäi meille jotenkin etäiseksi normieurooppalaiseksi suurkaupungiksi. Ehkä muutama päivä lisää, niin se olisi avautunut meille paremmin ja olisimme tutustuneet siihen kunnolla. No, jotain on jätettävä aina seuraavakin reissua varten. Se mitä tästä taas opimme, on, että tietty uteliaisuus ja kiinnostus tuntemattomia asioita kohtaan sekä heittäytyminen on tärkeää saavuttaakseen unelmansa.

Kiitos rakas Mikko, kun lähdit mun kanssa reissuun!

Ja voihan Toblerone!

Tulen ja jään

Maailma on täynnä mitä mielkiintoisimpia kohteita, mutta Alpeilta ja Zermatista löytyi jotain täysin erilaista. Luonto on vaikuttava kauneudessaan ja jylhyydessään ympäri vuoden. Ylipäätään sveitsiläiset ovat erittäin ystävällisiä, kiireettömiä ja palveluhenkisiä ihmisiä. Muutenkin elämänmeno tuntuu leppoislata vaikka kyseessä on turistikohde. Koulusaksalla pärjää hyvin samaten kuin italian alkeilla ja kaikki tuntuvat osaavan englantia. Tarjolla on hyvää ruokaa ja viinejä. Lisäksi plussaa on keskeinen sijainti eli pääsee loistavasti Alpeille, pääkaupunkiin ja muihin Keski-Euroopan mielenkiintoisiin kaupunkeihin. Riittäisivätkö ne syiksi tulla ja jäädä? Varmasti.

Viihtyisinkö vai tulisiko aika pitkäksi? Zermatissa riittää paljon koettavaa pitkäksi aikaa. Alppikylät majoineen, vuoristopuroineen ja lukemattomine vaellusreitteineen houkuttelevat ja tarjoavat vaihtelua lumisille Alpeille ja hiihdolle tai laskettelulle. Säävaihtelut voivat olla Alppien reunamilla reippaita ja sadepäiviä on voi olla paljonkin, toisaalta vuoristoluonto on aina kaunis. Vaikka Zürichiin ei oikein saatu tuntumaa, se tuskin haittaa, sillä emme ehkä kuitenkaan viihtyisi suurkaupungissa. Yleensä tuleminen on hauskempaa kuin jääminen, mutta tuntuu siltä, että Zermatt tarjoaa niin paljon kaikkea, että jääminen olisi innostavaa!

Miten paratiisikriteerit täyttyvät?

”Tulen ja jään” paratiisipiirteistä toteutuu 9+/10, sillä Zermatt on todella keskellä kaikkea, mutta silti hieman haastavasti saavutettavissa. Samoin Alppien sää voi tarjota välillä ikäviä yllätyksiä.

☑ uuden kielen oppii kohtuullisella vaivalla tai pärjää nykyisillä taidoilla
☑ on valoisaa ja lämmintä (kesällä sekä ihmiset että ilmasto)
☑ on kohtuuhintainen arki ja toisaalta on luksusta tarjolla sitä kaivatessa
☑ maisema on kaunis
☑ elo on verkkaisen rauhallista, ja silti aktiviteetteja on tarjolla
☑ herkullista ruokaa (myös vegeä) on tarjolla
☑ tuntuu turvalliselta liikkua ja elää vapaasti
☑ on hyvät liikenneyhteydet, jos välillä kypsyttää
☑ Tulen ja ☑ jään kokemus