Kategoria: Kroatia

Slovenia on pieni, mutta uskomattoman monimuotoinen ja kaunis maa Alppien ja Välimeren välissä. Kesällä 2013 sain synttäriyllätyksenä viikon loman ja joka päiväksi mielenkiintoista nähtävää. Kiitos rakas siitä! Yllä Bled järvi Alppien juurella Viisi vuotta myöhemmin onkin kiva tehdä virtuaalimatka vanhojen valokuvien virkistäessä muistia ja kirjata muistot Tulen ja jään -blogiin. Slovenian kieli on slaavilaista kieliperhettä (esim olut on pivo) ja muutaman kohteliaisuuden lisäksi emme sitä oppineet. Englannilla pärjäsi varsin hyvin ja vanhemmat ihmiset osasivat saksaa. Myös Italian läheisyys on tartuttanut lainasanoja. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta jotenkin varautuneita.

Ljubjana

Hotellia vastapäätä oli Emporio ostoskeskus maailman merkkeineen. Melkein ostinkin nahkatakin, mutta lopulta tyydyin ostamaan torilta vihreän mao-lippiksen punaisella kokarditähdellä. Arkkitehtuuri oli saanut vaikutteita Habsburgien keisariajasta ja Pohjois-Italialaisesta tyylistä, jota Jugoslavian aikana ei onneksi pilattu raskaalla neukkubetonityylillä. Ljubljanica joen rannat olivat mukava iltakävelykohde. Meidän mukana siltoja kiersi mustalaisorkesteri, jonka klassikkosoitannan rytmeissä oli kiva askeltaa tai pysähtyä nauttimaan paikallista hyvää Union merkkistä olutta. Rannassa on vieri vieressä ravintoloita, joista tosin osa odotti suljettuna sesongin alkua vielä heinäkuun lopulla. Kaupungin sykkeen tuntee joen rannoilla ja tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat tiiviisti joen tuntumassa.  Kaupungin keskipiste on Presernov trg -aukio, jonka reunalta sillat johdattavat vanhan kaupungin kaduille. Rakkauden lukot lasisillan kaiteessa.  Kannatta ottaa oma kaiverrettu Abloy mukaann. Meillä oli hikinen urakka löytää lukko ja kaivertaja. Jokiristeily vesibussilla kannattaa. Siinä näkee historiallisen keskusta uudesta kuvakulmasta ja samalla käsittää kaupungin vehreyden. Reitti on melko pitkä ja kääntymässä käydään keskustan ulkopuolella. Laker Craft aluksella oli juomaa tarjolla, muttei varsinaista opastusta. Ljubjanan linna on joen itä- eli vastarannalla hotellista katsottuna ja kiivettävää riitti (toki on hissikin), mutta linna ja maisemat ovat kiipeämisen väärtit, kuten kuvassa yllä. Ljubjanan katedraali oli pistäytymisen arvoinen Ljubljanan symboli on lohikäärme. Vanhassakaupungissa sijaitsevan St. Nicholasin katedraalin takana on tori, jonka kulmilla on neljän lohikäärmeen vartioima silta.

Grand Hotel Union Executive

Matka lentokentältä hotelliin ja takaisin sujui mainiosti Marko shuttle minibussilla. Kun saavuimme hotellille, kiilasi nuoripari meidän ohi. Etuilu kääntyi meidän  onneksi ja saimme huoneluokan korotuksena suuren kolmen huoneen sviitin. Hotelli oli aivan keskustassa,  korkeatasoinen ja koostaan huolimatta rauhallinen. Aamiainen oli herkullinen ja monipuolinen. Uima-allas osasto on katolla, mutta sinne taisimme viikon aikana ehtiä vain kerran. Ilmastoitu hotelli oli päivisinkin kiva pistäytymispaikka, kun lämpötila oli parhaimmillaan reippaasti yli kolmekymmentä astetta. Suosittelen hotellia lämpimästi. Hotellin aamiaisterassi ja ulkoravintola sisäpihalla

Auton vuokraus

Me löysimme edullisen vuokraamon nettipalvelun kautta, joka vertailee vuokra-autojen hintoja. Valitsimme edullisimman keskikokoisen auton, nimi sopimukseen, avaimet käteen ja menoksi. Olipa helppoa ja vaivatonta. Vaikeudet alkoivat, kun auto palautettiin. Siitä löytyi parikymmentä ”uutta” naarmua, joista huijarifirma alkoi vaatia korvausta. Olisi pitänyt yhdessä tarkistaa auto sitä vastaanotettaessa, eikä vetää nimeä alle soppariin sokkona. Riitelyyn meni pari tuntia aikaa, kun autoa käytiin vahtaamassa eri äijien kanssa kolme kertaa. Tiesimme tarkkaan millaisissa parkkipaikoissa auto oli ollut, joten olimme varmat, ettei meidän aikana niitä jälkiä ole tullut. Pitikin uhata niin lakimiehillä kuin firman mustamaalamisella netissä ennen kuin asiasta tuli sopu. Kannattaa siis käyttää tunnettuja autovuokraamoja, kameraa ja merkata kaikki raaput yhdessä vuokraajan kanssa etukäteen. Huijariirma oli Avant Car. Etsi kuvan Opelista 20 uutta naarmua…

Bled-järvi

Pittoreski Bled järvi oli keskeisin syy tulla Sloveniaan. Matkailumainoksissa nähdyt kuvat alppijärvestä niin kesä- kuin talviaikaan oli tehneet kauneudelleen meihin vaikutuksen. Bled on Alppien reunalla lähellä Itävallan rajaa. Sinne on Ljubjanasta alle tunnin ajomatka. Perille päästyämme kiersimme järven ympäri kävelytietä hop on-hop off -junalla. Pakollinen juttu on matkata kirkkosaarelle perinteisen pletna-puuveneen kyydissä. Matkalla voi ihastella soututekniikkaa. Perillä on aikaa olla puolituntia, joka tosin meillä venahti liian pitkäksi. Kun palasimme kirkolta saaren sotuvenesatamaan, oli pletna jo ehtinyt lähteä. Huomattavan äreä ilmeinen soutumestari ripitti meitä ja muutkin veneessä mulkoilivat vihaisesti.  Tilannetta lievensi hieman että soutajalle maksettiin kyyti vasta paluumatkalle, joten hänelläkään ei ollut varaa liian rajuun tunteiden näyttämiseen. Järven vesi on uskomattoman vihreää ja lämmintä. Pletna sataman vieressä onkin uimastadion, josta on helppo pulahtaa järveen polttavaa hellettä pakoon. Taustalla siintävät lumihuippuiset Alpit eli taas kerran konkreettisesti tulta ja jäätä yht’aikaa;) Saari ja kirkko keskellä Bled järveä Linna rantatörmällä Pletna veneet rannalla odottamassa asiakkaita  ja kahdenkäden soututekniikkaote Bledin linna Uimastadion ja kylän kirkko

Postojna

Ljubljanasta pääsee bussilla päiväretkelle Postojnan tippukiviluolille. Bussilippu  on viiden euron luokkaa ja matkakaan ei kestä kuin tunnin.  Sisään pääsy maksaa parikymppiä, mutta 24 kilometrin mittainen tippukiviluolasto on on sen arvoinen nähtävyys. Syvälle vuoren sisään mennään pienellä junalla. Kannattaa varata jotain lämmintä vaatetta mukaan, sillä luolassa on melko viileää. Englanninkielinen opas esittelee luolan salit ryhmälle. Matkan varrella nähdään altaat, joissa elää valkoiset olmit Luolan suurimmat salit olivat juhlavat kuin katedraalissa olisi ollut Postojnan linja-autoaseman vierellä oli lainattu ideaa.   Postojna luolan lähistöllä on Predjaman linna, joka on jyrkkään kallionseinämään rakennettu.

Lipica

Lipitsanhevosista tulee mieleen Wien ja ratsastusnäytökset keisarilliten palatsien suojissa. Lipitsanhevoset tulevat kuitenkin Lipican hevossiittolasta Sloveniasta.

Lipican kylä sijaitsee lähellä Italian rajaa ja Triesteen on matkaa vain kymmenen kilometriä. Siittolan alue on suuri (300 hehtaaria) ja siellä on neljä ratsastushallia, kuusi ulkomaneesia ja kaksi hotellia.  Jos hevoset kiinnostavat, pääsee opastetulle kierrokselle oppimaan hevosten jalostuksesta ja koulutuksesta.

Koulutus alkamassa

Trieste

Ideana oli poiketa Italian Triesteen ja  edetä kenties Venetsiaan. Ajettaessa Lipican suunnalta Triesteen, tuli tarkistettua suunnitelmaa nopeasti. Pitkä serpentiinitie vaihtui huomaamatta Triesten kapeiksi kaduiksi eikä vapaita pysäköintipaikkoja ollut. Pienet Fiatit ja skootterit syöksyivät joka puolelta torvia soitellen luoden kaottisen tunteen.  Opittiin että ei ehkä koskaan autolla Italiaan. Liikenne rauhottui välittömästi, kun ylitimme rajan ja jatkoimme kohti  Koperia ja Piranjaa. Maantie muuttui kaduksi, joka kapeni kujaksi samalla kun autojono takanamme piteni…

Koper ja Piran

Koper ja Piran ovat mukavan oloisia rantakaupunkeja. Harmi, että meillä ei ollut aikaa kuin pikaiseen Koperin sataman katsastamiseen ja pulahdukseen Piranissa. Tie oli aivan rannassa, joten autostakin näki Adrian aallot. Tänne uudelleen! Meri oli suolainen, mutta vilvoittava Piranissa Kalapaatti Koperissa Paikallinen jahtisatama, jonka veneet olivat sen verran vaatimattomia että s/y August Moonkin kehtaisi olla porukassa;)

Kroatian Pula, Medulin ja Rijekan lahti

Eka yllätys Kroatian puolella oli tietulli ja se ettei eurot käyneet maksuvälineeksi. Moottoritie Pulaan oli alkumatkalla aika kuivan karuun maastoon tehty, kunnes tultiin jälleen rannikolle. Rannikolla oli uskomaton näky, kun tuhannet saksalaiset karavaanarit olivat leiriytyneet rannan lähistölle vaunuslummeihin. Pulassa olimme pulassa. Ainut hotelli, jossa oli tilaa, osoitti parkkipaikaksi sisäpihan, jonne oli mahdotonta saada auto peruutetuksi. Kaupunki ei vaikuttanut mitenkään erityiseltä. Pienen matkan päässä oli Medulinin rantakylä. Siellä olikin ”vuokrataan asunto” kyltti. Auttavaa saksaa puhuvat vanhukset olisivat siivonneet asuntonsa meitä auttaakseen. Kohteliaasti pelastimme mamman siivouksen vaivasta, jonka miehensä ehti vuolaasti lupaamaan. Illan hämärtyessä huone löytyi Park Plaza Medulin ”aikuisten” hotellista. Siellä ystävällinen Sveta huolehti, että saimme  illallisella annokset vegeä ja kanaa. Hotellin autio allas aamusella ennen kuin olimme ekat uimari yön raikkaassa ulkoaltaassa. Medulinin rantamarkkinat Rijekan lahden maisemat olivat kuin sekoitus Norjan vuonoteitä ja Rivieran maisemia rantarinnetaloineen ja -kylineen. Sanoisin että nämä maisemat olivat matkan toinen kohokohta. Harmi että pysähdys- ja kuvaamismahdollisuuksia oli paljon vähemmin kuin upeita maisemia. Tännekin pitää palata vielä jonain päivänä. Rijekan kaupungin kohdalta käännyimme kohti Ljubjanaa.

Suositus