Saarenmaa, Muhu ja Abruka

Saarenmaa on ”Tulen ja jään” kohteista lähinnä sydäntä ja siksi olen karttanut siitä kirjoittamista. Aina sinne kaipaa ja vaikka siellä olisi parikin viikkoa kerralla, niin on lähtö mantereelle on masentavaa. Joka kerta sitä miettii, että onko tuleminen sittenkin mukavampaa kuin jääminen ja jääminenkin on ollut todellä lähellä.

S/Y August Moon vieraili 2000 luvun alussa pariin kolmeen kertaan Kuressaaressa silloisten olutfestivaalien aikana. Muistan omalta ekalta reissulta vierailun silloiseen uuteen panimoon ja miten hyvältä tuore panimotuoppi maistui helteisenä kevätiltapäivänä. 

Juhlaliputettu vierasvenesatama Jaanipyhien aikaan

Nyttemmin on takana niin jouluja kuin kesiä jolloin Saarelle on reissattu jopa viisikin kertaa. Saaren oma Põide olut ei ole enää se vetovoimatekijä, vaan aidot eestiläiset ihmiset parhaimmillaan, puutalokorttelit savun tuoksuineen, herkulliset ravintolat ja meren muovaama luonto.
Luonto on upea. Varsinkinkin keväällä, kun vuokot muodostavat sinisen, valkean tai keltaisen peitteen maan ylle tai juhannuksena, kun unikkoniityt ovat punaisena. Saarelta löytyy eniten orkidealajeja Eestissä.

Saapuminen ja valssi

Matka Tallinnasta Virtsuun kestää alle kaksi tuntia ruuhkista ja tietöistä riippuen. Sieltä matka jatkuu praamilla eli autolautalla Kuivastuun. Ainakin ruuhka-aikaan lipun kannattaa ostaa netistä ennakkoon. Muhun kyläkaupalla oli ennen sen uusimista marketiksi kiva pysähtyä, mutta nyt sillä on suht standardi kauppa, jossa laaja juomaosasto. Muhu on yhdistetty Saarenmaahan pengersillalla ja silloin Georg Ots pääsee meillä ääneen, kun autossa kajahtaa loman alkajaisiksi Valssi Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi; Se lintujen laulua sinulle soi Sillan jälkeen on vielä ajettava 100 kilometriä pääkaupunki Kuressaareen ja matkan varrella voi poiketa katsomaan tukkitien varrelta löytyvää Debora Vaarandin runon ’Talkoot Löönen suolla’ eli Saarenmaan valssin syntymäpaikan muistomerkkia. Talkootanssiaiset pidettiin Valjalassa sunnuntaina 9.6.1946 ja siellä runoilijan mukaan neuvostosotilas ihastuu pellavapäiseen virolaisneitoon ja tanssii tämän kanssa, mutta ei tätä omakseen saa.

Ravintolat

Ylipäänsä Kuressaaren ruokatarjonta on niin herkullista, että vaati useamman italian reissun ennen kuin sieltä löytyi vastaavaa tasoa. Eniten näistä on mainostettu Veskiä eli tuulimyllyyn tehtyä metsäsika-annoksillaan pöyhkeilevä ravintolaa. Valitettavasti se on joka kerta tuottanut pettymyksen niin tarjoilun kuin annostenkin osalta.

Ku-Kuu eli Kuursal

Ku-Kuu on tunnelmallinen kesäravintola linnan puistossa. Tarjolla on hyvät salaatit ja jälkiruuat, mutta pääruuan taso vaihtelee kesästä toiseen. Nykyisin se tuntuu toimivan harjoittelijavoimin ja tarjoilun tehottomuus laskee sen pisteet.

Kuursalin terassi

Perla

Italialaistaustainen FBI-agentti New Yorkista rakastui Saarenmaan tyttöön, kaivoi mamman reseptit esiin ja perusti Perlan. Isäntäperhe aterioi vieraineen iltaisin ravintolassa ja huomioi siinä ohessa asiakkaat. Voi olla, että ilmassa on pieniä väsymisen merkkejä, mutta bruchetta, pastat, pizzat ovat yhä maistuvia.
Yritinpä paikkaa ostaakin muutama vuosi sitten, kun omistajien leppoisa isännöintityyli miellytti. Ilmeisesti kaikki osapuolet Perlassa eivät tarjouksesta innostuneet. Silloin oli jääminen lähellä.

Gospa

Kylpylähotelli on ulkoisesti parhaat päivänsä nähnyt. Sain kuitenkin ennakkoluuloni betonikolossin suhteen hiljennettyä ja annoin ravintolalle mahdollisuuden. Ensin varovaisesti iltapäiväkeitolla ja sittemmin Gospa on valikoitunut niin joulu- kuin juhannusaaton illallisnautinnoksi. Loistava alkusalaatti ja lisukkeena peedihumnus. Pääruoka on maistunut jo hitaammin kun on hieman kylläinen olo. Aterian kruunaa Krug Rosee shampanja. Kaikkineen loistava makuelämys! Sopii niin vegelle kuin tuoreen kalan ystävälle.

Jouluaatto 2016: alkusalaatti ja kuivatut juurekset punajuurihummuksen kera. Lasissa Krug rose

Klassik, Retro, Vaekoja kahviot ja Chameleon

Kolme kahvilaa joista saa juomien lisäksi pientä purtavaa. Näistä vaakahuone eli Vaekoja on miellyttävämpi ja sieltä saa välipalaksi suosikkiamme pankoogi jäätise ja maasikamuusiga eli kotoisasti lettu jäätelöllä ja hillolla.

Klassikin erikoisuus iltapäivävälipalaksi on tervise talrik eli vihanneksia dippikastikkeen kera. Lisukkeeksi olut ja bruschetta, niin johan jaksaa illalliselle asti.

Bruschetat ja terveyslautanen Klassikissa

Pylväikköterassi Chameleon tarjoilee kaukoidän herkkuja. Yllättäen listalta löytyi myös kaupungin paras bruchetta. Löytyy, jos löytyy, sillä 2019 se ei kuulunut kesämenuun. Palvelu on kuin kotimaassa eli hidasta ja paikoin töykeää. Ei jatkoon.

Vinoteekki Prelude

Hämärähkö viinitupa, jossa on tarjolla hyvät viinit. Jos listalta ei löydy mieluista ateriaa, niin hiljaisena iltana tilaaminen ohi listan onnistuu. Jos alkukesästä hyllystä ei löydy kuivaa Madeiraa, niin seuraavalla reissulla sitä on jo tarjolla vähintäänkin puolimakeana. Omistarouva on saapunut Tallinnasta kymmenisen vuotta sitten ja häneen liittyy villejä, mutta uskomattomia huhuja.

Viiniravintola Vinoteek

Castello

Alkuun tuntui, ettei Castello ole muiden paikallisten veroinen, mutta kesällä 2019 mielipidettä oli tarkistettava ja todettava, että siitä oli kehittynyt Kuressaaren paras italialainen. Ystävällinen tarjoilu ja hyvä hintalaatusuhde ovat meidän makuumme.

Hotellit

Vuosikymmenen aikana olemme käyneet läpi lähes kaikki merkittävät hotellit paitsi rannan neukku-kolossit (Gerg Ots spa, Rüütli, Meri). Muutama hyvä Airbnb asunto on myös kokeiltu, jolloin joulun viettokin on saanut hotellia rauhallisemmat puitteet.

Ekesparre

Ekesparresta on muodostunut meidän vakkari koti Saarenmaalla. Jos tuba 5 tai 6 ei ole vapaana, niin eipä sitten ole lähdettyäkään. Alkuun viehätti hotellin sisustus ja nyttemmin se tuntuisi kaipaavan pientä freesausta. Aamiainen ontoinen kiva juttu, mutta sekin voisi uudistua tai ehkä siihen on vain kyllääntynyt vuosien varrella. Päivä alkaa ärtyisästi jos meidän vakiopöytä on varattuna;) Jos jotain toivoisi niin ilmastointia, sillä huoneen viilentäminen yöksi on tuskaa. Erityisen tuskaa se oli viimeksi, kun keväällä uusittu iso akkunaruutu kolahti päähän. Sijainti piispanlinnan vierellä kävelymatkan päässä keskustasta on nykyisin sen paras juttu.
Eksu on avoinna huhtikuun lopulta lokakuulle. Kymmenen kesän aikana ainoastaan johtajaja Anu on edustanut jatkuvuutta ja muuten olemme saaneet tutustua uusiin hotellikasvoihin kuten Tiia, Marii, Kertu, Kettlin, Karen, Lilian, Anu, Leili, Hannamari, Triin, Airike, Evelyn ja Eliisa. Joskus ilta on vierähtänyt pitkäksi, kun olemme jutustelleet yövuorolaisten kanssa ja siksi osasta on tullut ystäviä tai vähintään fb-kavereita. Pienen butiikkihotellin etuja tämäkin

Näkymä piispanlinnan porttiholvista vallihautasillalle. Oikealla Ekesparre.

Grand rose, Johan spa ja Arensburg

Näitä kolmea yhdistää hyvä sijainti ja pyrkimys olla Spa-hotelli. Toisaalta niitä voisi luonnehtia tunkkaisiksi suomalaisbussiretkue-pesiksi, joissa maanmies viihtyy niin hyvin, ettei kylille kykene/tarvitse lähteä. Kertakokeilu näissä on meille riittänyt.

Linna hotell

Perushotelli, josta kohtuu hintainen, tilava junior-sviitti on mainio ratkaisu. Linna ei yritä olla enempää kuin rahkeet riittää ja tarjoaa rauhallisen yöpymisen lisäksi hyvän aamiaisen.

Retket

Kuressaare

Aina ei tarvita autoa. Kesäinen Kuressaare on mainio kävelykohde. Nauti paseeratessasi puutalokujista, savun tuoksusta, siisteistä halkopinoista, kissoista, koirista, mummoista

Seebikoda Good Kaarma

Britti Stephen rakastui Saarenmaan tyttöön ja Saareen. He kunnostivat huonokuontoisen talon rungon hienoksi kaislakattotaloksi ja kodin lisäksi siinä toimii pienimuotoinen saippuatehdas. Vaikkei hajusaippuat kiinnoistaisikaan, niin sympaattisen perheen seura, pihapiiri ja virkistysjuomat saavat vierailijan hyvälle tuulelle.

Kaislakattotalon alakerrassa saippuatehdas ja yläkerta on perheen privaattikäytössä

Sõrven majakka

Eräänlainen pakkomielle positiivisessa mielessä tai pyhiinvaelluskohde meille on Säären niemeke ja Sõrven majakka. Joka reissu (jopa juhannus- ja jouluaattona) haluamme kokea raikkaan merituulen, kivikkorannan kasvit, kolme puuta rannalla, kesäkahvion, opastuskeskuksen, ankkuroidun troolarin ja majakan. Ranta on kivikkoinen kuin Jurmossa.
Sõrvenniemen eteläisin kärki eli Sõrvensääre päättyy pieniin saariin ja kariin. Kovassa aallokossa särkkäseljänteet ja soravallit muuttavat muotoaan. Sõrven sääre on suosittu lintubongauspaikka. Sen kohdalta kulkee muuttolintujen kulkureitti, jota ne käyttävät välttääkseen lentämistä avomerellä.

Talvella 1939–1940 Neuvostoliiton Itämeren laivaston joukot ottivat haltuunsa alueen ja karkoittivat asukkaat. Sitten sodan aikana vuorostaan saksalaiset miehittivät alueen ja vuonna 1944 niemellä käytiin ankaria taisteluja neuvostojoukkojen ja mottiin jääneiden saksalaisten välillä. Saksalaiset ottivat eestiläisiä panttivangiksi kotimatkalleen ja heistä osa ei koskaan palannut takaisin. Kovia kokeneen alueen jatko ei ollut sen ruusuisempi. Puolet kylistä ja kodeista tuhoitui ja monet alueelta pakoon lähteneet eivät voineet palata koteihinsa neuvostoarmeijan pystyttässä paikalle sotilastukikohtia.

Matkalla pistäydymme aina Salmen kyläkaupalle. Loistava pieni puoti, jossa on ihan kaikkea. Alkuvuosina portailla istui paikallinen juopporemmi maistelemassa ja muistelemassa. Sen rivit harvenivat vuosi vuodelta ja vaikka täydennystä tuli junioreista, on perinne hiipunut.
Toinen omalla tavalla idyllinen pysähtymiskohta on Nasvan kalasatama.

Lõmala sadam

Sattumalta löydettiin Lõmalan satama. Siellä oli kahvila ja tähystystorni. Satamaksi jotenkin matala, mutta selkeästi sitä ruopattiin ja kehitettiin useampana vuonna. Kesällä 2019 paikka oli harmiksemme suljettuna. Kenties liian satunnaiset lulkijat eivät pitäneet kassavirtaa yllä.

Panga

Pangan rantajyrkänne on Saaren pohjois-osassa. Rantakallio alkaa Gotlannin saarelta Ruotsista, kulkee Itämeren halki ja nousee Saarenmaan länsirannalla taas maanpinnalle. Jyrkänteen enimmäiskorkeus on 21,3m. Koska Saarenmaa ja Eesti on varsin tasaista, on kyseessä merkittävä kansallismaisema. Korkeimmassa paikassa sijaitsee muinainen uhripaikka, jonne tuotiin merelle tarkoitettuja uhreja. Ei mikään ”must see” juttu, varsinkaan, jos on nähnyt Irlannin Cliff of Mohairin tai Lobosin 580m korkeat cliffit Madeiralla.

Pangan korkeimpia kohtia

Anglan Tuulikit

Saarenmaan ainoa alkuperäisen ilmeensä säilyttänyt tuulimyllykukkula on Anglassa. Neljä Anglan viidestä tuulimyllystä edustavat tyypillisiä saarenmaalaisia pukkituulimyllyjä ja niiden keskellä kohoaa hiukan korkeampi hollantilaistyyppinen mylly. Vieressä komea dolomiittiseinäinen rakennus on kahvila ja Anglan perinnekulttuurikeskus.

Kaalin kraateri

Kaalin kraatteri on matkailukohde Kaalin kylässä 20 kilometrin päässä Kuressaaresta. Kraatteri on syntynyt meteoriitin törmättyä maahan esihistoriallisella ajalla ja sen valleja on muinaisina aikoin vahvistettu kivimuurein. Luonto vallien reunoilla on vaikuttavinta, mikäli saa niitä kiertää rauhassa ilman turistibussillista hälisijöitä. Kuuluu kuitenkin sarjaan kerta riittää.

Huhtikuun alun kasvillisuus on vielä niukkaa

Muhu

Entinen kyläkauppa tuli jo kehutuksi. Sen jälkeen parasta antia on Koguvan museokylä. Siellä on mahdollisuus siirtyä menneeseen elämään ja kierrellä hienosti säilyneitä rakennuksia ja näyttelyitä. Kylällä on eestiläisittäin poikkeuksellinen historia. Täällä asui vapaita talonpoikia, jotka eivät koskaan olleet orjina.

Muhun etelärannalla on Pädasten kartano ja huippuravintola. Hinnoittelu on rajaa asiakaskuntaa. Navettaan loft-tyyliin tehdyt huoneet eivät vakuuta. Span kylpytynnyri savisen ojan rannalla kaislikon keskellä maksaa satasen ja sen seinämät oli limaiset, mutta vesi kalttaavan kuumaa.
Viron parhaaksi ravintolaksi julistettu Aleksander päärakennuksessa oli maineensa veroinen. Yhdeksän annoksen illalista täydensi keittiön terveiset annosten välillä. Kaikki selostettiin tarkkaan. Eipä siitä piiperrykstä täyttynyt, kun osa oli luokkaa karpalo jäämurskassa ja silakka kivellä. Kallis, mutta ripauksen omintakeinen saaristolaisruokatulkinta.

Luscher & Matiesen Muhu Viinitila tarjoaa marjaviinejä, majoitusta ja kotituokaa. Pikaisen maistelun ja haistelun perusteella mikään näistä ei kiehdo. Ei toiste sinnekään.

Abruka

Abruka on pieni paratiisisaari Kuressaaresta etelään. Sinne pääsee postiveneellä Roomassaaren satamasta. useinpina päivinä yhteys toimii jompaan kumpaan suuntaan ja muistaakseni tiistaisin edestakaisin, niin että siellä ehtii tekemään parin kolmen tunnin kävelylenkin. Juhlapyhinä thteys ei toimi. Sekin tuli testattua odottamalla alusta satamassa brittiperheen kanssa kauniina kesäaamuna klo 7 aikoihin.
Abrukan satamassa on baari josta saa ruoka-annoksia ja juomaa. Lisäksi saarella on vaatimaton mökkikylä turisteille.

Ekalla vierailulla 2014 tuntui kuin olisi aikakoneeseen astunut ja tullut ulos 1950-luvun maaseudulle. Noin kilometrin kävelyetäisyydellä rannasta on saaren museo ja kirjasto. Kaislakattotaloa isännöi Ülo Tuulik vaimoineen. Rouva tarjoilee kahvit ja herra kertoo saaren historiasta. Kehitys on ollut siellä sama kuin Suomenkin puolella. Ennen saari elätti parisataa ihmistä. Nyt on jäljellä vain muutama ympärivuotinen asukas. Pienen jutusteleun jälkeen selviää että herra Tuulik on kuuluisa merikirjailia, Eestin kirjailijaliiton ex. pomo, jolla oli tiiviit kulttuurisuhteet Suomen kirjailijapiireihin. Muistelot siitä miten neukkuajalla salakuljetettiin raamattuja Viroon ja kirkasta Suomeen, saavat miehen eloon. Kaiken yllä leijuu kaiho menneitä aikoja ja inho nykymenoa kohtaan. Kesän paras kohtaaminen!

Museo-kahvila-kirjasto -monitoimitalo

Muutamaa vuotta myöhemmin meno mökkikylässä hautausmaan naapurissa oli krapulaisen heräävää. Rantabaariin oli pesitynyt suven viettoon muutama perhe, jotka nauttivat tarjoilusta ja auringon lämmöstä, kunnes yllä alkoi pörrätä helikopteri etsien kaislikon reunasta laskeutumispaikkaa. Unelias krapulanparannussessio päättyi ja kaikki lähtivät kiukussa helikopterin kimppuun karjuen ja heittäen sitä oluttölkeillä. Rannan asukit voittivat taistelun, mutta meidän Abruka-lumous särkyi ikävästi!

Häirikkökopteri

Suositus

Luonto on samantyyppinen kuin Hiiunmaalla. Hyviä uima- ja surffirantoja riittää. Vierasvenesatamista Roomassaare, Kuressaare ja Kuivastu ovat ok ja muut ovat hieman vaatimattomampia. Vedet ovat matalia ja tuulen suojaa on harvoin tarjolla. Saarenmaa on rauhallisia rantoja ja luontoa arvostavalle mainio kohde. Pyöräreittejä on riittävästi, maasto on tasaista ja tarjolla on muutamia mainioita pistäytymiskohteita. Lapsille on vesiliukumäkiä ja polkuautoja viihdykkeeksi. Majoituksen osalta edullisimmat vaihtoehdot saattavat tuottaa pettymyksen. Vege pärjää Kuressaaressa mainiosti, mutta pienemmissä kylissä voi olla haasteita.

Tulen ja jään.

Saaren ihmiset ja luonto miellyttävät meitä suuresti. Riittäisivätkö ne syyksi tulla ja jäädä? Varmasti.
Viitisen vuotta sitten asia oli vakavassa harkinnassa, kun koeasuttiin Kuressaaressa taloa ja suunniteltiin sen peruskorjausta. Vain selkeät merkit kosteusvaurioista estivät talokaupan ja lopullisen jäämisen. Nyt jatkamme turistielämää muutamia kertoja vuodessa ilman sitoutumista omistamisen tuskaan. Silti joka kerta on itsensä vakuutettava, että tuleminen on hauskempaa kuin jääminen.

Vieläkin välillä harmittaa ettei tähän päädytty, mutta valtaosin on helpottunut olo että parempi näin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.