Teneriffa ( espanjaksi Tenerife ) on monille tuttu lomakohde. Se on Kanarian saarten suurin saari ja sijaitsee Atlantin valtameressä. Sitä kutsutaan myös Ikuisen kevään saareksi (La Isla de la Eterna Primavera), koska ilmasto on sopivan tasaisen lämmin (keskilämpötilan ollessa +20°C asteen molemmin puolin riippuen vuodenajasta) ja luonto vehreä ympäri vuoden. Tarkalleen ottaen saarelta löytyy 8 mikroilmastoa aina trooppisesta ankarimpaan vuoristoilmastoon.
Arja kirjoitti 2017 reissun jälkeen Teneriffa – Vihreä maa klassikon, josta on versonnut kolme uutta kertomusta Puerto de la Cruz ja Oratovan laakso, Teneriffa sekä naapurisaari La Gomera. On siis aika tutustua Teneriffan muuhun tarjontaan. Seuraavassa Teneriffa kooste matkoilta 2017, 2019 ja 2021/22.
Älä jää rannalle tai hotelliin makaamaan! Vuokraa auto muutamalla kympillä tai hanki bussikortti, johon voi ladata rahaa. Tupakkakaupat myyvät TEN- kortteja. Kortilla maksettuna esim. bussilippu Puertosta etelän Cristianokseen on 9 euroa ja rahalla maksettuna tuplat. Kortti luetaan bussin etuovella, kun astutaan sisään ja uudelleen takaovella, kun poistutaan bussista. Kortin numerolla voi jälkikäteen kirjautua katsomaan tiliotteen bussiajeluista.
Saarikierros:
Santa Cruz
Yhden päivän ”uhrasimme” Teneriffan pääkaupungille Santa Cruzille. Hyppäsimme bussiin hotellin viereiseltä bussipysäkiltä, liput ostimme bussista ja noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme pääkaupungin bussiasemalle. Sieltä kävelimme ostoskatuja pitkin satamaan. Nautittuamme virvokkeita Plaza de España aukiolla palailimme bussiasemalle, sillä kaupunki vaipui siestaan ja kaikki paikat sulkeutuivat. Bussista jäimme pois Cruzin bussiasemalla ja jatkoimme jalan keskustaan. Vanha keskusta on arkkitehtuuriltaan siirtomaa-ajalta. Reunoille on kasvanut uusia pilvenpiirtäjiä viime visiitin jälkeen ja toki Puerto Pesquero eli kalastajasatama piti taas nähdä. Siellä yleensä uudenvuoden aattona on valtaisat ilotulitukset ja vanhan tavan mukaan kellon lyödessä 12 yöllä on syötävä samassa tahdissa yhtä monta uvaa eli viinirypälettä.
El Teide
Teneriffan maisemaa kuvaavin kohta on Pico Teide eli Teiden tulivuori, joka nousee Atlantin valtamerestä yhdessä toisen kerrostulivuoren Pico Viejon kanssa. Botanico hotellimme sisäpihalta oli suora näkymä Teidelle, jonka huippu tällä kertaa oli täysin lumeton. Teneriffaa on kutsuttu myös valkean vuoren saareksi tai lumisen Teiden saareksi, jonka ääriviivat voi havaita jo kaukaa pilvettömällä säällä. El Teide on 3716 metriä merenpinnan yläpuolella ja se on Espanjan korkein vuori. Sinne tehdään retkiä tai sinne voi hurauttaa myös vuokra-autolla. Hissi vuoren huipulle ei aina ole toiminnassa, mutta tulivuorimainen luonto on aina mielenkiintoista nähtävää ja käymisen arvoinen kohde.
Teiden retkelle kannattaa valita pilvetön päivä. Hissille on aamuvarhaisesta pitkä jono, mutta sen ohittaa kätevästi, jos osallistuu sellaiselle järjestetylle retkelle, johon huipulla käynti sisältyy. Teiden kansallispuisto on 2200m korkeudessa, joten kannattaa varata lämmintä, tuulen pitävää mukaan. Serpentiiniteillä on turvallista ajaa, kunhan huomioi, että bussit tarvitsevat tilaa tiukoissa kaarteissa.
Los Gigantes
Valtavat ihmismassat ja rantaelämä ei meitä oikein houkuta. Siis lähdimme retkeilemään rauhallisimmille seuduille. Lopulta päädyimme Los Gigantesiin. Siellä oli kyllä rauhallisempaa, mutta kyllä oli paikka muuttunut parissa kymmenessä vuodessa. Loma-asuntoja rakennetaan vuorenrinteille niin, että kohta ollaan jo huipulla asti! Maisemat silti olivat kauniit, vaikka ”jättiläisetkin” olivat jotenkin pienentyneet viime näkemästä. Herkullisen lounaan nautittuamme kiertelimme kylässä, kunnes palasimme Titsa 473 kyydissä Los Cristianokseen. Bussimatka kesti 1t 20min kierrellen kaikki mahdolliset kylät matkan varrella, joten nähtävää riitti varsinkin banaaniviljelmiä, banaaniviljelmiä ja ihan uuvuksiin asti banaaniviljelmiä. Mitä etelämmäs ajoimme, oli yhä suurempia ja suurempia hotellikomplekseja ranta täynnä.
Masca
Muutaman mainoskuvan perusteella halusimme nähdä Mascan kylän ja laakson. Sinne olisi pitänyt vaihtaa kolmesti bussia ja tuskin päivä olisi moiseen riittänyt. Siksi otimme sellaisen opastetun retken, johon Teiden lisäksi sisältyi Masca ja pohjoisrannikon kyliä. Opas ei ollut järin valovoimainen esiintyjä, retken rytmi oli hidastempoinen ja bussin takaovikin piti kiinnittää ohuella narulla ja silti bussiretkestä jäi positiivinen mieli.
Vaikuttavinta oli sen tieyhteys, joka oli rakennettu vasta 16 vuotta sitten korvaamaan aasipolut. Mieleen muistui Norjan Trollstigen. Huikeissa maisemissa serpentiinitie mutkitteli rinteillä ja bussikuskimme Alonso sai vääntää rattia tosissaan kuten F1 kaimansa.
Garachico
Kiva pistäytymiskohde on Garachico. Sen satama oli keskeinen välietappi Manner-Espanjan ja vasta valloitetun uuden maailman välillä. Vuonna 1706 Montaña Negra tulivuori purkautui, tukki satama-altaan laavalla ja vaurautta tuonut business loppui kertarysäyksessä. Laavaa seurasi kaikki mahdolliset vitsaukset tulipaloista kulkutauteihin. Rannalla on suuret, mutta autiot merivesialtaat odottamassa elpyvää turismia.
Los Cristianos ja Playa de la Americas
Saaren varmin auringonpaiste on etelässä, jonne on sen myötä rakentunut jättiläismäinen turistikohde hotelleineen ja hiekkarantoineen.
Vaikka turisteja on paljon, on etelän hotellikylissä siistiä ja suht rauhallista, jollei sähkömopohäirikkökaahailijoita lasketa mukaan. Cristianoksen satamasta pääsee Armaksen kyydillä tunnissa naapurisaareen Gomeraan. Parasta on hiekkaranta, jota pitkin voi edetä kilometrejä katsellen joko merta tai kolmen yhteen kasvaneen kaupungin rantahotelliarkkitehtuuria.
Hotelli Villa Cortes
Tuoreimman 2021/22 matkamme viimeinen etappi oli Villa Cortes Playa de las Americasissa. Sinällään tämä vilkas turistikohde ei miellytä, mutta löydettyämme viime reissulla tämän rauhallisen ja erityisen kauniin hotellin, päätimme viettää siellä loppulomamme. Loppupäivät nautimme lähiretkeilystä ja Saharan auringon lämmöstä altaalla. Villa Cortesissa kohtasimme sitä samaa vieraanvaraisuutta kuin Hotelli Botanicossa. Piste i:n päälle oli, kun saimme viettää viimeisen illan hotellihuoneessamme odottaen myöhässä olevaa Finnarin yölentoa.
Covid19 pandemia ei voinut olla vaikuttamatta matkaamme. Koko ajan lähes joka paikassa käytimme tai siis oli pakko käyttää maskeja. Käsiä pestiin ja desinfioitiin jatkuvasti samoin huoneiden pintoja, auringonottotuoleja ja jopa kengänpohjia. Etukäteen olimme valmistautuneet ottamalla jo kolmannen Covid19 rokotteen ja täyttämällä Spanish Travel Health kaavakkeen, mikä helpotti pääsyä määränpäähän. Paluumatkalla passi sekä boarding pass tuli esittää sisärajavalvonnassa, jonka jälkeen satunnaisesti kysyttiin koronapassi, negatiivinen testitulos tai todistus jo sairastetusta taudista.
Luonto
Kuten edellä kerrottu, luonto on monipuolinen johtuen laajasta ilmastoskaalasta. Monet meillä tutut ruukkukukat kasvavat Teneriffalla isoina puina. Kouluaikoina ei ollut pienintäkään kiinnostusta opetella kasveja, lintuja jne. Vieläkään motivaatio ei ole suuren suuri, mutta se ei estä nauttimasta kauniista kukista tai upeista puista.
Suositus
Suosittelen: Teneriffa sopii kaikille ja tekemistä ja näkemistä riittää. Turistikohteissa on huomioitu myös liikuntarajoitteiset. Sinne on helppo matkustaa ja ilmasto on mukavan lämmin vuoden ympäri. Myöskään hyttyset tai muut ötökät eivät kiusaa. Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiita. Muutaman espanjankielisen sanan kuten kiitos (gracias), hyvää päivää/hyvää huomenta (buenos días), olen pahoillani (lo siento), anteeksi (perdón) tai hyvää yötä (buenas noches) opetteleminen ei ole pahitteeksi.
Erityistä: Eteläosa saarta on aurinkoinen ja välillä jopa helteinen. Onneksi leuto merituuli tasaa lämpöä. Vege ja muut eritysruokavaliot pärjäävät.
Tulen ja jään: Uutta kieltäkään ei tarvitse täysin opetella, jo opittua voi vaan treenata lisää. Paljon jää joka kerta näkemättä ja kokematta, joten varmasti tulen vielä monta kertaa ja ehkäpä lopulta jäänkin.
Miten paratiisikriteerit täyttyvät?
”Tulen ja jään” paratiisipiirteistä toteutuu 8½/10, sillä saari on lento- ja laivayhteyden varassa ja hotellikylissä liikaa turistihälinää.
☑ uuden kielen oppii kohtuullisella vaivalla tai pärjää nykyisillä taidoilla
☑ on valoisaa ja lämmintä (sekä ihmiset että ilmasto)
☑ on kohtuuhintainen arki ja toisaalta on luksusta tarjolla sitä kaivatessa
☑ maisema on kaunis
☑ elo on verkkaisen rauhallista, ja silti aktiviteetteja on tarjolla
☑ herkullista ruokaa (myös vegeä) on tarjolla
☑ tuntuu turvalliselta liikkua ja elää vapaasti
☐ on hyvät liikenneyhteydet, jos välillä kypsyttää
☑ Tulen ja ☑ jään kokemus