Trondheimista Bergenin kautta Osloon

Pohjois-Norjalla on fanaattiset faninsa, mutta miltä näyttää Keski-Norja Tulen ja jään silmin? Kliseinen ennakkokäsitykseni oli, että siellä on kaunista ja kallista, sää epävakaa, sähköautoja, turskaa, oudosti äännettyä ruotsia, vaurautta ja energiaa. Enkä odotuksiini pettynyt, paitsi maisemien osalta, jotka olivat vielä huikeammat kuin kuvittelin. Moni suomalainen on päätynyt öljyä poraamaan, sairaita hoitamaan tai kalaa perkaamaan. Voisiko siis löytyä paratiisi, jonne tulen ja jään?

Erityiskiitokset matkanjohtaja Arjalle, joka ajoi reissun ja nyt muutaman vuoden perästä muisti joka ikisen paikan nimeltä, josta kuvia on otettu!

Halki Ruotsin

Eka vuorokausi meni lautalla Tukholmaan ja sieltä aamulla autolla Uppsalan kautta Leksandiin, jossa nähtiin ruutunäkkileipomo. Siljan järven rannoilla nähtiin tuhansia karavaanareita sopuisan tiheästi ja puukoistaan kuuluisasta Morassa pidettiin eka kaffe o. kanelbulla -paussi Bilteman kuppilassa. Siitä eteenpäin alettiin nousemaan kohti Kölivuoristoa ja raja ylittyi Flötningenin kylän kohdalla. Täytetty poro ja turistirihkamakioskit kertoivat, että olemme oikealla reitillä. Eka etappi 635km ajon jälkeen oli norjalainen kaivoskylä Røros.

Røros – kaunis kaivoskylä

Røros Bad & Velvære hotelli tarjosi maisemauima-altaat ja hyvän illallisen. Aamukävely kylällä kesti pari tuntia, kun talot ja puro olivat vaan niin vaikuttavia. Eipä ihme että Unesco on kylämaiseman suojellut.

Trondheim

Alkumatkasta jokainen vuoripuro ja -järvi oli kuvattava.

Trondheimissa majoituttiin sataman ja rautatieaseman lähelle hotelliin, joten eka ehtookävelykin oli Nidelva joen rantojen ihmettelyä. Pilvisestä ilmasta huolimatta ruoka ja norjalainen olut maistuivat rantaterassilla ja kaljaasin kansibaarissa. Muuten heinäkuun loppupuolen Trondheim oli lähes autio ja jätti melko viileän mielikuvan itsestään.

Maisematie Åndalsnesiin

Alkumatka ajeltiin E39 tietä seuraten vuonojen rantoja. Reitille osui pari upeaa siltaa ja lautan kannelle päästiin kahdesti: Halsa-Kanestraum ja ennen Moldaa tiellä 64  Åfarnes-Sølsnes väli. Alla kännykuvatunnelmia laiskasti auton ikkunan takaa.

Åndalsnes

Åndalsnes on noin kolmentuhannen asukkaan kalastajakylä Raumajoen suulla ja Romsdalsfjord-vuonon rannalla. Ei mikään erityinen, mutta muuten sopivan rauhallinen välietappi yöpyä.

Trollstigen

Aamulla matka jatkui tietä 63 pitkin kohti Trolstigenin peikkopolkua. Jyrkimmässä kohdassa tie kulkee siksakkia Isterdalenista ylös Stigrøraan. Tie on kapea ja sen jyrkkyys on 9 prosenttia. Ajoneuvon suurin sallittu pituus on 13,1 metriä. Tien korkein kohta, Alnesreset, on 850 metriä meren pinnan yläpuolella.

Tieosuus on suljettu talvisin, ja se on tavallisesti auki toukokuun puolivälistä syksyyn, ensilumen saapumiseen saakka. Kesällä reitti on hieman liiankin vilkas.

Kohti Geirangerin vuonoa

Trollstigenin huikean serpentiinitien jälkeen oli tasaista ja ympärillä jylhät maisemat kun ajoimme Reinheimin kansallispuiston sivuitse kohti Geirangeria.

Geiranger

Geiranger on 200 asukkaan rantakylä, jossa käy kesäkuukausien aikana 200000 turistia ja 156 rieteilyalusta ihailemassa Unescon suojelemaa vuonomaisemaa,

Jylhien maisemien lisäksi jännitystä tuo tsunamivaara. Sen aikaan saa Åkenesin halkeama Storfjordenin reunalla. Kun tuo halkeama antaa lopullisesti periksi, jysähtää jopa 100 miljoonaa kuutiometriä kiveä vuonoon, synnyttäen jopa 80 metriä korkean tsunamin.

Meille jännitystä tarjosi kiinalaistyttö, joka ei ollut oppinut mäkilähtöä, vaan vuokra-auto valui joka yrityksellä lähemmäs. Yhteistä kieltä ei löytynyt, nutta lopulta tajusi äänimerkeistä ja käsieleistä lopettaa.

Nordfjordeid

Koska Geiranger oli tupaten täynnä, jatkoimme yöpymään 15 kertaa isompaan kylään (3000 asukasta) Nordfjordeidiin. Hotellipubissa humalainen sirkusakrobaatti tuppautui seuraan, höpisi, rähisi ja tasapainoili tuolin karmilla todistaen, että norjalaisetkin voivat olla hauskoja. Kaikkineen mukava kaupunki, jonne voisi asettua pidemmäksikin aikaa,

Bergen

Kerrotaan, että Bergen sijaitsee seitsemän kukkulan ja seitsemän vuonon keskellä. Kaupungin nimi juontuu muinaisnorjan peruna sanasta. Kaupungin keskusta on satamassa, ja sieltä se jatkuu kukkuloiden rinnetielle kohoavina puutaloina. Rahtisatama on Pohjoismaiden suurin ja lisäksi Bergen on rannikon laivareitin eli Hurtigrutenin pääteasema.

Sataman Hansatalot ovat kauniita. Sellaiset olisivat sopineet vaikka Turun Aurajokisuulle Telakkarantaan. Funikulaari Fløibane toimii ja vie 399 metriä korkean Fløyen-vuoren näköalatasanteelle.

Tehdasvisiitti Oleanaan

Tehtaanmyymälä ei todellakaan ole mikään edullinen outlet, mutta tehdas vuonon rannassa museoineen kiinnostaa vaikkei tekstiilit kiinnostaisikaan. Bergenistä sinne on matkaa noin 20 kilometriä.

Vøringsfossen

Bergenin ja Oslon puolessa välissä ajettaessa 7 tietä on Vøringsfossenin putoukset. Putoukset ovat 182 metriä korkeita ja virtaavat Måbødalenin kanjonin läpi. Vøringsfossenin putoukset ovat Norjan tunnetuimmat ja niitä kutsutaan maan korkeimmiksi, vaikka ovatkin vain viidesosa maan todellisten korkeimpien putousten korkeudesta. Niitä kuvatessa yläpuolen maisematasanteelta saa olla tarkkana, ettei horjahda rinteeltä, kuten kolme venäläistä, joilla on nyt selfien sijasta muistoikoni.

Sandvika

Bergen Oslo väli oli Vøringsfossenin jälkeen sateinen ja harmaa. Onneksi tienposkessa oli 6-8-metriset aurauskepit antamassa suuntaa. Vilkkainta oli Ustaøsetissä, joka on Oslolaisten suosima vapaa-ajankeskus. Oslon lähellä Sandvikassa pyörittiin puolisen tuntia maan alaisissa liikenneympyröissä etsimässä reittiä hotelliin Thon Hotel Oslofjord. Sandvika oli miellyttävän oloinen kaupunki ja Oslovuonon rannalla. Sieltä pääsee kätevästi junalla Osloon.

Oslo on täynnä näyttäviä monumentteja ja perusilmeeltään varsin skandinaavinen. Silti jälkimaku on persoonaton ja viileä; kenties jopa tylsä! Toisaalta voi olla, että odotin liikoja ja Hop-on-Hop-Off bussi on aika pintapuolinen tapa tutustua ”tuhat vuotiseen, mutta ihmisen kokoiseen” Osloon. Joka tapauksessa: ei jatkoon!

Tulen ja jään

Mies tuli vuonolta
näyttäen huonolta
norjalaispaidassaan…

Kierros päättyi E18 tietä pitkin kotoisalta tuntuvaan Tukholmaan. Mittarissa oli
* 2700 km,
* kolmisenkymmentä tunnelia (pisimmät 19km, osa huippuhienosti valaistuja ja osassa valaisimet roikkuivat miten sattuu ja pimeinä, yhdessä spiraali, muutama liikenneympyrä,…)
* 5 maksullista maantielauttaa.
* 400 kruunun edestä tiemaksuja. Valtateillä oli osuuksia, joissa maan varallisuus ei näkynyt.
* joka kymmenes vastaantulija oli Tesla. Muita sähköautoja ei niin erottanut, vaikka olihan Nissaneita rutkasti.

Tulta ja tulikiveä ei energian kotimaassa nähty ja jääkin oli vähissä, jos lumisia huippuja ei lasketa. Voisiko Norjasta löytyä Tulen ja jään paratiisia pidempään oleiluun? Oslo ja Trondheim olivat varsin tylsiä, mutta Bergenissä oli jotain kiehtovaa. Maisemat olivat upeita ja Atlannin reunoille tyypillinen epävakaa sää ei meitä haitannut. Pienemmissä kylissä saattaisin viihtyä, mutta miten tutustutaan norjalaisiin? Sekä sää että ihmiset olivat hieman viileitä.

Norjalainen metsäkissa Olga viihtyi geneettisessä kotimaassaan, joi vettä ja peseytyi vesiputouksesta sekä söi kaksinkertaisesti sen ajan, kun oltiin Norjan maaperällä.

Suosittelen Norjaa niin purjehduskohteeksi kuin autolla liikkuville. Tarjolla on muutakin kuin turskaa ja lammasta.

Tulen ja jään:  Periaatteessa Norja voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Idyllinen, todella kaunis ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitsisi opetella, kun ruotsilla+englannilla pärjää. Ilmasto on kalsea kuin Suomessa ja kustannukset huikeat. Uskon, että tulen jälleen, mutta tuskin koskaan jään.