Teneriffa

Teneriffa ( espanjaksi Tenerife ) on monille tuttu lomakohde. Se on Kanarian saarten suurin saari ja sijaitsee Atlantin valtameressä. Sitä kutsutaan myös Ikuisen kevään saareksi (La Isla de la Eterna Primavera), koska ilmasto on sopivan tasaisen lämmin (keskilämpötilan ollessa +20°C asteen molemmin puolin riippuen vuodenajasta) ja luonto vehreä ympäri vuoden. Tarkalleen ottaen saarelta löytyy 8 mikroilmastoa aina trooppisesta ankarimpaan vuoristoilmastoon.

Arja kirjoitti 2017 reissun jälkeen Teneriffa – Vihreä maa Kanaria-klassikon, josta on jo versonut neljä kertomusta Puerto de la Cruz ja Oratovan laakso, Teneriffa sekä naapurisaaret La Gomera ja tuoreimpana Gran Canaria. Seuraavassa siis ”tulen ja ehkä jäänkin” kohteita Teneriffalta poslukien Puerto de la Cruz ja Oratovan laakso,

Tuhoutuuko paratiisi?

Suomalaiset iltapäivälehdet ovat alkuvuoden 2024 lööpittäneet katastrofi- ja turistivihaotsikoilla Teneriffa-juttunsa. Toki onkin kamalaa, kun kuivuus ja vesi alkaa haitata kaikkien arkea maanviljelystä turismiin. Saaren luonto on muutenkin lujilla, kun syksyn kuivuus ja kovat tuulet laajentavat metsäpaloalueet hallitsemattoman suuriksi.

Puolenpäivän aikaan Teidellä oli hirveä ryysis joka paikkaan. Oli onnea matkassa, jos autolle löytyi parkkipaikka. Tällä matkalla Teidellä käydessämme ihmettelimme kuinka paljon turistit sotkevat paikkoja ja heittelevät kokonaisia roskasäkkejä luontoon pulloista ja purkeista puhumattakaan. Lisäksi saksalaiset ovat vuokranneet tai ostaneet joukolla kokonaisia asuinalueita, mikä on omiaan nostamaan vuokratason sfääreihin, joihin paikallisilla ei ole varaa. Paikalliset muuttavat koko ajan korkeammalle rinteille asumaan lapsuuden koteihinsa eivätkä lähde sieltä turisteja passaamaan. Lisäksi turistit täyttävät bussit niin, että paikalliset eivät mahdu niihin päästäkseen töihin tai palatakseen töistä kotiin.

Etelä Teneriffalla suuret hotellit ovat työntekijä pulassa. Suurissa hotelleissa on kokonaisia kerroksia jouduttu poistamaan käytöstä, kun ei ole henkilökuntaa. Mikä ikävintä, etelässä jätevesiä lasketaan mereen, koska enää ei ole kapasiteettia puhdistaa kaikkea. Sama koskee Reina Sofian lentokenttää. Laajennuksesta huolimatta se on ylikuormitettu ja palvelukapasiteettia ei ole riittävästi. Esim. pahimpaan ruuhka-aikaan vessajonossa voi joutua seisomaan puolikin tuntia.

Suomalaisen iltapäivälehtikulttuuriin kuuluu katastrofiklikkiotsikot. Tuoreita suosikkiaiheita (2024) ovat olleet Calima (kuuma kaakkoistuuli, joka kuljettaa mukanaan tomua Pohjois-Afrikasta Saharasta), tavallinen myrsky, metsäpalot, vesipula, turismivihamielisyys jne. Saaren arjessa näihin törmää vain valistavassa mielessä eli neuvotaan käyttämään vettä järkevästi ja varoitetaan metsäpaloriskistä.

Saarikierros:

Älä jää rannalle tai hotelliin makaamaan! Vuokraa auto muutamalla kympillä tai hanki bussikortti, johon voi ladata rahaa. Tupakkakaupat myyvät TEN- kortteja. Kortilla maksettuna esim. bussilippu Puertosta etelän Cristianokseen on 9 euroa ja rahalla maksettuna tuplat. Kortti luetaan bussin etuovella, kun astutaan sisään ja uudelleen takaovella, kun poistutaan bussista. Kortin numerolla voi jälkikäteen kirjautua katsomaan tiliotteen bussiajeluista. Autovuokra on kohtuulliset 30€/vrk.

Santa Cruz

Yhden päivän ”uhrasimme” Teneriffan pääkaupungille Santa Cruzille. Hyppäsimme bussiin hotellin viereiseltä bussipysäkiltä, liput ostimme bussista ja noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme pääkaupungin bussiasemalle. Sieltä kävelimme ostoskatuja pitkin satamaan. Nautittuamme virvokkeita  Plaza de España aukiolla palailimme bussiasemalle, sillä kaupunki vaipui siestaan ja kaikki paikat sulkeutuivat. Bussista jäimme pois Cruzin bussiasemalla ja jatkoimme jalan keskustaan. Vanha keskusta on arkkitehtuuriltaan siirtomaa-ajalta. Arkkitehtuurin ystävälle katseltavaa ja kuvattavaa piisaa korttelitolkulla. Reunoille on kasvanut uusia pilvenpiirtäjiä viime visiitin jälkeen.

El Teide

Teneriffan maisemaa kuvaavin kohta on Pico Teide eli Teiden tulivuori, joka nousee Atlantin valtamerestä yhdessä toisen kerrostulivuoren Pico Viejon kanssa. Teneriffaa on kutsuttu myös valkean vuoren saareksi tai lumisen Teiden saareksi, jonka ääriviivat voi havaita jo kaukaa pilvettömällä säällä. El Teide on 3716 metriä merenpinnan yläpuolella ja se on Espanjan korkein vuori. Sinne tehdään retkiä tai sinne voi hurauttaa myös vuokra-autolla. Hissi vuoren huipulle  ei aina ole toiminnassa, mutta tulivuorimainen luonto on aina mielenkiintoista nähtävää ja käymisen arvoinen kohde.

Teiden retkelle kannattaa lähteä aamulla ani varhain. Siten löytää parkkipaikan ja välttyy tuntien jonotukselta. Juuri Teidellä turismin kasvu näkyy ikävästi. Niin tai näin, kyseessä on kuiten konkreettinen tulen ja jään yhdistelmä.

Teiden retkelle kannattaa valita pilvetön päivä. Hissille on aamuvarhaisesta pitkä jono, mutta sen ohittaa kätevästi, jos osallistuu sellaiselle järjestetylle retkelle, johon huipulla käynti sisältyy. Teiden kansallispuisto on 2200m korkeudessa, joten kannattaa varata lämmintä, tuulen pitävää mukaan. Serpentiiniteillä on turvallista ajaa, kunhan huomioi, että bussit tarvitsevat tilaa tiukoissa kaarteissa.

Los Gigantes

Valtavat ihmismassat ja rantaelämä ei meitä oikein houkuta. Siis lähdimme retkeilemään rauhallisimmille seuduille. Lopulta päädyimme Los Gigantesiin. Siellä oli kyllä rauhallisempaa, mutta kyllä oli paikka muuttunut parissa kymmenessä vuodessa. Loma-asuntoja rakennetaan vuorenrinteille niin, että kohta ollaan jo huipulla asti! Maisemat silti olivat kauniit, vaikka ”jättiläisetkin” olivat jotenkin pienentyneet viime näkemästä. Herkullisen lounaan nautittuamme kiertelimme kylässä, kunnes palasimme Titsa 473 kyydissä Los Cristianokseen. Bussimatka kesti 1t 20min kierrellen kaikki mahdolliset kylät matkan varrella, joten nähtävää riitti varsinkin banaaniviljelmiä, banaaniviljelmiä ja ihan uuvuksiin asti banaaniviljelmiä. Mitä etelämmäs ajoimme, oli yhä suurempia ja suurempia hotellikomplekseja ranta täynnä.

Masca

Muutaman mainoskuvan perusteella halusimme nähdä Mascan kylän ja laakson. Sinne olisi pitänyt vaihtaa kolmesti bussia ja tuskin päivä olisi moiseen riittänyt. Siksi otimme sellaisen opastetun retken, johon Teiden lisäksi sisältyi Masca ja pohjoisrannikon kyliä. Opas ei ollut järin valovoimainen esiintyjä, retken rytmi oli hidastempoinen ja bussin takaovikin piti kiinnittää ohuella narulla ja silti bussiretkestä jäi positiivinen mieli.

Vaikuttavinta oli sen tieyhteys, joka oli rakennettu vasta 16 vuotta sitten korvaamaan aasipolut. Mieleen muistui Norjan Trollstigen. Huikeissa maisemissa serpentiinitie mutkitteli rinteillä ja bussikuskimme Alonso sai vääntää rattia tosissaan kuten F1 kaimansa.

Paluu Mascaan 2024 oli järkytys. Ei mitään mahdollisuutta löytää vuokra-autolle parkkipaikkaa. Jokainen kolo kilometrin säteellä oli täynnä autoja. Olisi pitänyt vuokrata jeeppi, jonka olisi saanut parkkiin reunaojien yli.

Buenavista del Norte

Mascan suunnasta matkatessa pohjoiselle rannikolle ajellaan laakson reunoja myötäillen laajoja serpentiinimutkia. Laakso on viljelty ja vehreä. Alhaalla näkyy Buenavista del Norten kaupunki ja sininen Atlantti. Kerrassaan kaunista ja erilaista. Kaupunki on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde, jossa yhdistyy espanjalaisten valloittajien rakennustyylejä. Buenavistaan pitää tutustua tarkemmin!

Teno

Luonnon ja maisemien ystäville Punta del Teno on paratiisi, jota massaturistit eivät ole löytäneet (2023). Saavut sitten Mascan suunnasta tai valtatietä Puerto de la Cruzin suunnasta, luoteisnurkan maisema tekee vaikutuksen. Teno on ollut oma saarensa ennen kuin laava yhdisti sen pääsaareen. Paikalliset saapuvat tänne turisteja pakoon eväsretkille ja vaikkapa onkimaan. Aivan luoteiskärjessä on Tenon majakka (Faro de Punta de Teno).

La Laguna

La Laguna eli virallisesti San Cristóbal de La Laguna on yliopistokaupunki Teneriffan itäosassa. Se oli pääkaupunki vuoteen 1723 asti, jonka jälkeen pääkaupunkioikeudet sai Santa Cruz naapurissa.

Kaupungissa on kaksi keskusta: yläkaupunki alkuperäisellä perustamispaikalla laguunin rannalla, ja huolellisesti ruutukaavaan suunniteltu alakaupunki. La Lagunan väkiluku oli 1550000. Se on Teneriffan saaren toiseksi suurin kaupunki. Kaupungin vanhimpiin kirkkoihin kuuluu Iglesia de la Concepción 1500-luvulta, myös San Cristóbal de La Lagunan katedraali sijaitsee kaupungissa. La Lagunan historiallinen keskusta liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1999. Sen suojelluista rakennuksista 361 on peräisin 1500–1700-luvuilta ja edustaa mudéjar-arkkitehtuuria.

Upeasta arkkitehtuurista huolimatta siihen oli vaikea saada otetta. Aamuisen sateen jäljiltä kaikki oli vielä suljettuina ja paikalliset oudon piittaamattomia mahdollisista asiakkaista. Ennakko-odotukset olivat huikeat ja sittemmin tuntuu, että ehkei sinne ihan heti uudelleen.

Punta del Hidalgo

Tiet TF13 ja TF10 johtavat mutkitellen kohti pohjoisrantaa läpi mielenkiintoisten kylien kuten Bajamar. Bajamariin pitää tutustua tarkemmin, sillä se vaikuttaa riittävän kokoiselta ja hintatasokin saattaa olla ok verrattuna saksalaisten valtaamiin alueisiin. Pohjoisrannikon kylät ovat sellaisia, että niihin pitää palata ja tutkia tarkemmin olisiko niistä aidosti ”Tulen ja jään” kohteeksi.

Tien päässä on maisemapaikka ja samannimisen kalastajakylän Punta del Hidalgon majakka. Kahvit juotiin Punta Paradison tunkkaisessa kuppilassa ja ilmeisesti talo oli hotelli, vaikkei pääovea ja respaa löytynytkään. Kaikkineen kuitenkin kiva retkikohde, jossa linnut ja laavakivinen luonto on läsnä.

Garachico

Kiva pistäytymiskohde on Garachico. Sen satama oli keskeinen välietappi Manner-Espanjan ja vasta valloitetun uuden maailman välillä. Vuonna 1706 Montaña Negra tulivuori purkautui, tukki satama-altaan laavalla ja vaurautta tuonut business loppui kertarysäyksessä. Laavaa seurasi kaikki mahdolliset vitsaukset tulipaloista kulkutauteihin. Rannalla on suuret, mutta autiot merivesialtaat odottamassa elpyvää turismia.

Los Cristianos ja Playa de la Americas

Saaren varmin auringonpaiste on etelässä, jonne on sen myötä rakentunut jättiläismäinen turistikohde hotelleineen ja hiekkarantoineen.

Vaikka turisteja on paljon, on etelän hotellikylissä siistiä ja suht rauhallista, jollei sähkömopohäirikkökaahailijoita lasketa mukaan. Cristianoksen satamasta pääsee Armaksen kyydillä tunnissa naapurisaareen Gomeraan. Parasta on hiekkaranta, jota pitkin voi edetä kilometrejä katsellen joko merta tai kolmen yhteen kasvaneen kaupungin rantahotelliarkkitehtuuria.

Hotelli Villa Cortes

Parin matkan viimeinen etappi on ollut Villa Cortes Playa de las Americasissa. Sinällään tämä vilkas turistikohde ei miellytä, mutta löydettyämme viime reissulla tämän rauhallisen ja erityisen kauniin hotellin, päätimme viettää siellä loppulomamme. Loppupäivät nautimme lähiretkeilystä ja Saharan auringon lämmöstä altaalla. Villa Cortesissa kohtasimme sitä samaa vieraanvaraisuutta kuin Hotelli Botanicossa. Kts ranking sijoitus. Piste i:n päälle oli, kun saimme viettää viimeisen illan hotellihuoneessamme odottaen myöhässä olevaa Finnarin yölentoa.

Luonto

Kuten edellä kerrottu, luonto on monipuolinen johtuen laajasta ilmastoskaalasta. Monet meillä tutut ruukkukukat kasvavat Teneriffalla isoina puina. Kouluaikoina ei ollut pienintäkään kiinnostusta opetella kasveja, lintuja jne. Vieläkään motivaatio ei ole suuren suuri, mutta se ei estä nauttimasta kauniista kukista tai upeista puista.

Suositus

Suosittelen: Teneriffa sopii kaikille ja tekemistä ja näkemistä riittää. Turistikohteissa on huomioitu myös liikuntarajoitteiset. Sinne on helppo matkustaa ja ilmasto on mukavan lämmin vuoden ympäri. Myöskään hyttyset tai muut ötökät eivät kiusaa. Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiita. Muutaman espanjankielisen sanan kuten kiitos (gracias), hyvää päivää/hyvää huomenta (buenos días), olen pahoillani (lo siento), anteeksi (perdón) tai hyvää yötä (buenas noches) opetteleminen ei ole pahitteeksi.

Erityistä: Eteläosa saarta on aurinkoinen ja välillä jopa helteinen. Onneksi leuto merituuli tasaa lämpöä. Vege ja muut eritysruokavaliot pärjäävät.

Tulen ja jään: Uutta kieltäkään ei tarvitse täysin opetella, jo opittua voi vaan treenata lisää. Paljon jää joka kerta näkemättä ja kokematta, joten varmasti tulen vielä monta kertaa ja ehkäpä jäänkin pidemmäksi aikaa.

Miten paratiisikriteerit täyttyvät?

”Tulen ja jään” paratiisipiirteistä toteutuu 9-/10, sillä saari on lento- ja laivayhteyden varassa ja hotellikylissä liikaa turistihälinää, mutta pohjoisen pikkukaupungit Buenavista ja Bajamar voisivat olla kiinnostavia ja edullisia.

☑ uuden kielen oppii kohtuullisella vaivalla tai pärjää nykyisillä taidoilla
☑ on valoisaa ja lämmintä (sekä ihmiset että ilmasto)
☑ on kohtuuhintainen arki ja toisaalta on luksusta tarjolla sitä kaivatessa
☑ maisema on kaunis
☑ elo on verkkaisen rauhallista, ja silti aktiviteetteja on tarjolla
☑ herkullista ruokaa (myös vegeä) on tarjolla
☑ tuntuu turvalliselta liikkua ja elää vapaasti
☐ on hyvät liikenneyhteydet, jos välillä kypsyttää
☑ Tulen ja ☑ jään kokemus