Rein – Düsseldorfista Rüdesheimiin

Ensimmäisessä tarinassa matkailtiin Reinin alkujuurilla Alpeilla ja nyt otetaan haltuun pala keskeltä kauneinta Saksaa. Kolmas Rein-teemainen maisema löytyy Moselin laaksosta.

Toisin kuin pettynyt keihäsmies S. Räty väitti. on Saksa ystävällinen ja kaunis – varsinkin, jos valitsee reitit oikein. Vuosien 2007 ja 2013 välillä kävimme marraskuisin työmatkalla Saksassa ja samalla minilomalla Reinin ja Moselin rannoilla.

Silloin Ryanair lensi Tampereelta Hahniin ja Turusta pääsi AirBalticilla Riikan kautta sekä SASilla Kööpenhaminan kautta Düsseldorfiin. Kentältä oli edullista ja kätevää vuokrata auto. Düsseldorfin lähiympäristön edulliset Etap/Ibis-ketjun majoitukset tulivat tutuiksi: Aachen, Marsdorf, Wuppertal, West Willich, Oberbarmen ja Leverkusen. Auto maksoi noin 40€/vrk ja yöpyminen samoin.

Liikenne Ruhrin alueen autobaanoilla oli useimmiten nopeaa ja helppoa, mutta välillä muutaman kilometrin matkaan saattoi kulua tunti. Yhtä mystisesti kuin ruuhka oli syntynyt, se myös purkautui. Kölnissä ja Düsseldorfissa olisi kannattanut liikkua junilla ja metroilla, sillä vapaat parkkipaikat olivat harvassa. Maisemamielessä autobaanoilta kannatti siirtyä pois heti kun mahdollista hiljaisemmille pikkuteille.

Königswinter

Ensimmäinen idyllinen Reinin ranta-kylä Düssestä etelään oli Königswinter. Sinne oli alle tunnin matka Leverkusenista.

Pieni kappeli on keskellä rantatietä. Aukion reunoilla perinnetaloja ja pullantuoksuinen leipomokahvila, jonne voi astua reippaasti sisään tervehtien Tschüß! Samalla voi hämmästyttää paikallisia venyttämällä keskellä ole ü-vokaalia kunnolla tyyliin tsyyy-ys.

Näissä tunnelmissa alkoi Reinin rantaloma ja itärannan katselmus maisematiellä B42.

Maisematie B42

Tie B42 kulkee ja mutkittelee Reinin rantoja. Samalla voi ihailla vilkasta rahtiliikennettä lievässä sumussa.

Sankt Goarhausen

Yksi kauneimmista rantakylistä on Sankt Goarhausen. Sen kauneus ja sopusuhtaisuus näkyy parhaiten vastarannan St. Goarista. Toki läheltä ihaillen yksittäiset talotkin hivelevät turistin silmää.

Siellä on saksalaiseen tyyliin pieniä perhehotelleja, joissa asut kuin vieraana. Poikkesimme joka reissulla yhteen ja samaan kevyelle lounaalle. Noin 80-pariskunta tarjoili herkullista kasvissosekeittoa verkkaisesti lyhyin askelin edeten. WC huuhdottiin narusta nykäisemällä ja muutenkin uudistusvimma oli ohittanut sulosti viimeiset 60 vuotta.

Toinen vastaava elämys oli lelukauppa, jota piti varsin iäkkään oloinen mamma. Kauppa on suljettu, mutta ovikelloa kilisyttämällä kulkijalle avautuu oikea lelumuseo/-paratiisi. Liika tekniikka ei pilaa Lego-sarjoja ja nuket eivät ole Kiinasta kuulleetkaan. Voi sitä hartautta ja huolellisuutta, jolla posliinipäinen neitonukke pakataan!

Rüdesheim

B42 ja suuntana pittoreski viineistään tunnettu Rüdesheim. Ainakin Alkossa oli tarjolla 1980-luvulla Rüdesheim Rosengartenia, joka oli toisinaan hedelmällisen hyvää ja toisinaan hiivaisen kamalaa ilmeisesti riippuen vuosikerrasta.

Marraskuun lopulla Rüdesheim on joulukaupunki. Joka ainoa kuja ja aukio on markkinapaikka. Muutama kuva alla ilman ylenpalttista jouluiloa ja -valoa. Vastaavaa ei ole Tallinnan Raatihuoneen torilla tai edes joulupääkaupunkiksi itse itsensä ylentäneessä Turussa.

St Goar

Paluu Rudesheimista alkaa joen ylityksellä lautalla. Vastaranta on seesteisempi viiniviljelyksineen. Läntisen puolen tien numero on 9. Hieman ennen Lorelein patsasta erottuu joen pinnasta 7 kiveä. Legendan mukaan Oberweselin rannassa ovat Die sieben Jungfrauen, seitsemän kivijärkälettä, joiksi Schönburgin seitsemän linnanneitoa muutettiin heidän tehtyään kosijoille ilkeitä temppuja. 

Hotelli zum goldenen Löwen on Reinin rannalla. Turistisesonki oli ohi ja taisimmekin olla ainoat asiakkaat. Illalla omistaja tarinoi vastarannan Kissa (Burg Katz) ja Hiiri (Burg Maus) linnojen historiasta ja nykyisistä japanilaisista omistajista. Täysikuu, narisevat portaat ja keittiöstä kuuluva lihavasaran ääni nostattivat kauhufilmitunnelmaa;). Aamulla oli mukava herätä ikkunan vierestä kulkevien jokilaivojen äänimerkkeihin.

Koblenz

Paluumatkalla oli edessä Die Deutches Ecke eli niemeke Koblenzissa, jossa Mosel yhtyy Reiniin. Moselista lisää juttua seuraavassa kertomuksessa.

Joulumarkkinat

Matkan varrella on useampi joulumarkkina. Tarjolla on glögiä ja tunnelmaa. Toisin kuin Suomessa, täällä autoilu ei haittaa glögin terästämistä. Alla kuvia yhdestä kylätapahtumasta.

Tulen ja jään

Reinin jokilaakso on kaikkineen mielenkiintoinen kokemus. Ystävällisiä, kiireettömiä ihmisiä. Koulusaksalla pärjää auttavasti ja kaikki tuntuvat osaavan englantia. Tarjolla on hyvää ruokaa ja paikallisia viinejä. Lisäksi plussaa on keskeinen sijainti eli lyhyt ajomatka Välimerelle ja Keski-Euroopan mielenkiintoisiin kaupunkeihin. Riittäisivätkö ne syiksi tulla ja jäädä? Varmasti.

Viihtyisinkö vai tulisiko aika pitkäksi? Kenties aika kuluisi paremmin ja terveellisemmin viinituvan isäntänä kuin sen asiakkaana;)

Yleensä tuleminen on hauskempaa kuin jääminen, mutta tuntuu siltä, että jokiliikenteen seuraamiseen ja kauniiden kylien ja viinitarhojen katseluun ei helpolla kyllästy. Juuri nyt tuntuu, että jääminen olisi innostavaa!

2 Replies to “Rein – Düsseldorfista Rüdesheimiin”

    1. Nyt eletään ikäviä korona-aikoja ja matkustaminen on tälläistä vanhojen kuvien katselua ja muistelua. Itse keräilen listaa, mitä vielä olisi kiva nähdä, niin on valmiina kohdeideat kun ajat paranevat. //mikko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.