Merenkurkun saaret

Mielikuvani Merenkurkun saaristosta perustuu Raippaluodon pittoreskiin kyläsatamaan ja telkkarista tuttuun Strömsön idylliin, jossa kaikki askartelu aina onnistuu. Siksi olikin kiva lähteä muutamaksi päiväksi täydentämään mielikuvaa.

Menomatkalla vielä Porissa oli 30 astetta hautovan kosteaa ilmaa. Närpiön tomaattikasvihuoneissa hohkasi lämpölamput ja ulkona miellyttävät 24 astetta. Bergön lossirannassa lomatunnelmaa kohotti raikas tuuli ja 14 asteinen ilma. Siinä sitä kaivattua ”Tulen ja jään” -kokemusta kerrakseen, kun siirryttiin tulisesta helteestä jäätävään viimaan.

Merenkurkun (Kvarken) saaristo on matalaa monessa mielessä. Korkeimmat mäet ovat 20 metrisiä ja samoin syvimmät kohdat merellä. Siirtolohkareita valtavasti. En tuonne uskaltaisi kuin soutaen. Vastarannan Korkearannikko (Höga Kusten) on aivan erinäköinen, ja ansaitsee oman katsauksensa. Siellä rannat voivat kohota 300 metriin ja vastaavasti merenpohja voi olla vastaavissa syvyyslukemissa. Jääkauden muokkaamia molemmat ja muodostavat yhdessä ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka on myös valittu Unescon maailman perintökohteisiin.

Bergö

Bergön nimi oli alkujaan Vargö, mutta saaren ja kylän nimi muutettiin muotoon Bergö vuonna 1830, luultavasti sen takia, että suteen viittaava nimi katsottiin alentavaksi. Ei nimi saarta pahenna ellei saari nimeä sanoo vanhakansa. Varsinaista vuorta siellä ei kuitenkaan havaittu. Maalahteen liitetty saarikunta on 8 minuutin lossimatkan etäisyydellä mantereesta.

Asutus oli keskittynyt Bergön muutaman tien varrelle ja taloja oli tiheästi, sillä niissä on parhaimmillaan elänyt liki tuhat ihmistä. Talot olivat nättejä ja osa pihoistakin hoidettuja. Keskustassa oli kirkko hautausmaan kupeessa, kauppa, josta sai pullakahvit, koulu ja paloasema. Ihmiset moikkasivat jopa turisteja. Varsin erilainen tunnelma kuin yleensä Suomessa.

Bredhellen satama

Bredhell on idyllinen satama venevajoineen. Palveluina on kioski/kuppila, uimaranta tilaussaunalla ja leirintäalue. Meri oli vielä viileää ja maistongit eivät kuulu juhannukseen.

Perisgrundin kalasatama

Perisgrundin tien päästä löytyi saaren viihtyisin ranta.

Seaview

Valittiin asumus, josta oli mukavat esittelykuvat Airbnb:ssä sisältäen otokset Bredhellen satamaan. Tulipa opittua, ettei kohteen nimi välttämättä kerro mitään. Bredhellen rantaan oli matkaa 2-300 metriä ja välissä pari taloakin. Kuistilta näkyikin meren sijaan yllättävän vilkas tie ja sen taustapusikkoa. Joko maan kohoaminen on todella nopeaa tai muut asukit ovat meitä fiksumpia, kun kukaan ei ole kuulemma aiemmin valittanut. Seuraan tilannetta, muuttuuko nimi kuvaavammaksi kuten Streetview!

Raippaluoto

Raippaluodon eka nähtävyys on 25 vuotias silta. Reilun kilsan mittaisena se on Suomen pisin ja sen alta mahtuu 26 metrinen masto. Raippaluodon puolella on Merenkurkun saariston opastuskeskus ja tasokkaan oloinen maisemaravintola. Molempia voi lämpimästi suositella.

Kalle’s Inn

Yritettiin varata akvaariomökki Kallen maisemakallioilta Raippaluodon Söderuddenista. Korona oli hyydyttänyt businessvieraisiin keskittyneen kokousmajoittajan. Paikka hakee nyt investoijia ja uskon, että järkevällä hinnoittelulla ja lisärakentamisella siitä on saatavissa ainutlaatuinen menestys. Muutaman miljoonan panostuksella siinä olisi kaikki samat elementit kohdallaan kuin Havsviddenissä.

Rantavajat kyläsatamassa

Sillan jälkeen kannattaa kääntyä ihailemaan rantavajoja kyläsatamaan. Vieressä on ravintola Arken.

Tulen ja jään

Miltähän tuntuisi punamultamökki tienposkessa ja koira pihalla? Naapurustoon sopeutuvaa idylliä piisaisi, mutta viimeistään syksyn pimeys ja talven räntämyrskyt olisivat liika tylsistyttäviä. Hieman esimakua saatiin, kun ukkosmyräkkä kiirehti vierestä ohi Pohjanmaata kurittamaan ja kesken hellekauden ilma varsin viileää ja taivas harmaa. Plussaa on näennäinen turvallisuus ja kodikas arkkitehtuuri, merellinen ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitsi opetella. Ilmasto on kuin viileämpi ja arki kalliimpaa kuin Manner-Suomessa. Yhteenvetona voi todeta, että voin tulla tähän paratiisiin, mutta jäämistä en kestä. Seuraavaksi pitää kokea Valassaaret.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.