Havsvidden

Havsvidden – lomaparatiisimme Getassa

Rakkaudella Havis

Havikseen on ollut aina kiva lähteä. Mielessä oleva matkasuunnitelma  rentouttaa; perilläolosta puhumattakaan.

Huom! Blogi on alunperin julkaistu 21.7.2018, mutta sitä on täydennetty 1.9.2018, 12.11.2018 ja 8.1.2020 tuoreimpien matkojen kokemuksilla.

Spa ja uimalaituri

Havsvidden sijaitsee Getalla, Pohjois-Ahvenanmaalla, Perämeren etelä-reunalla.

Olemme viettäneet siellä vierasvenesatamassa kolme juhannusta ja Svithuseteissa kolme joulua, joten oli kiva käydä katsastamassa tunnelmat muutaman välivuoden jälkeen. Saavuttaessa tunnelmat olivat suorastaan raikkaan viileät, kun pohjoistuuli oli puuskissa jopa 28m/s. Tuulen vuoksi vierasvenesatama oli tyhjä, vaikka oli juhannusaatto. Mökin ovi meinasi lähteä kädestä aina avattaessa ja kun kamat oli saatu autosta mökkiin, oli aikaa katsella meren kiehumista edustalla olevilla riutoilla.

Juhannusaatto 2018 klo 15:00 ja puuskat jopa 28m/s

Juhannukset

Juhannuksen auringon lasku on upea, jos sattuu pilvetön ilta. Haviksen rannalla pystytetään minimaistonki, lauletaan kansallislaulut ruotsiksi (siis Du gamla, du friia, Vårt land ja tietenkin Ålänningens sång) ja maistellaan herkullista paikallista omenatuoremehua. Pienimuotoista ja kivaa, muttei  kovin sykähdyttävää.

Jos haluaa oikean, aidon juhannussalon pystytyksen tai jopa osallistua koristamiseen ja pystytykseen, niin pitää polkea vuokrapyörällä Getan kirkonkylään noin 14km. Siellä vedetään kaikki klassiset lastenlaulut ja tanssitaan piirileikit salon ympäri. Kesän 2018 pystytys siirtyi kovan tuulen vuoksi Juhannuspäivälle. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Juhannusseremoniamestari ja juhannusneidot kesällä 2011

Maistonki vuosimallia 2018. ”Morsgrisar är vi allihopa” sopii myös juhannuksen piirileikkiä rytmittämään. Salko koristeineen oli hyvässä kunnossa elokuun lopulla, mutta siivottu pois marraskuun alkuun mennessä.

Joulut

Joulut ovat olleet uskomattoman tunnelmallisia ja rauhallisia. Vaikka kesällä Ruotsin läheisyys tuntuu asiakaskunnassa, jouluna vieraat ovat tyypillisesti Pohjoismaista, Saksasta ja Briteistä. Jouluna on voinut olla niin (epä)sosiaalinen kuin sillä hetkellä itsestä tuntuu.

Joulun tunnelmaan on viimeistään päässyt kiinni, kun on aattoiltapäivällä käynyt Getan joulukirkossa kuulemassa kyläläisille pidettyä joulusaarnaa.  Pieni 1400-luvun lopulla rakennettu kivikirkko täyttyy jo hyvissä ajoin. Kirkkoherra jaksaa saarnassaan huomioida heidät, joiden joulupöytä ei notku herkuista ja kannustaa hyväntekeväisyyteen sekä kunnioittavaan suhtautumiseen. Paikalliset tietävät saarnan kuuluaan varmasti, kuka on yrminyt ketä ja kenties jatkossa asiat sujuvat paremmin. Täällä pappi todella tuntee laumansa ja huolehtii esim soittamalla, että kaikki muistavat tulla säännöllisesti sunnuntaiaamuisin kirkkoon. Lopuksi tuttujen jouluvirsien jälkeen kirkkoherra kättelee kaikki, katsoo silmiin ja toivottaa aidosti hyvää joulua.

Jouluateriat ovat olleet joko buffetpöydälle katettuja tai à la carte listalta poimittavia suomalaisia ja ruotsalaisia joulun perinneruokia sekä tietenkin runsaasti kalaa erimuodoissa.

Päärakennuksessa voi osallistua jouluaskarteluihin tai kokea ruotsalaisen joulun syvin olemus katsomalla Kalle Ankaa telkkarista;) spa-rakennuksen vieressä on pieni savusauna ja kuumavesipunkka, jotka lämpiävät aattoillaksi. Punkan vesi oli todella kuumaa ja raikaspakkastuuli hyytävää eli konkreettinen tulen ja jään -kokemus;)

Mökin tai span terassilla jacuzzissa rentoutuu. Vesi on 36-38 asteista ja ilma milloin pakkasella ja milloin muutaman asteen lämpimän puolella. Ulkopuolisten mielestä voi näyttää hassulta, kun istumme punkassa tunti tolkulla pipo päässä merta tähystäen, mutta meille se on rentouttava keino päästä irti stressistä.

Huom! Spaa laajenee keväällä 2020 ja avautunee jälleen Vapuksi

Jouluperinne katkesi meidän osalta, kun etsimme välillä muita vaihtoehtoja.  Jouluna 2017 olisimme palannet Havikseen, mutta ravintola herkkuineen  ei ollutkaan avoinna, joten mökkikin jäi vuokraamatta. Kuulemamme mukaan 2018 jouluna ravintola saattaa olla auki (ja toisaalta isompien mökkien keittiöt ovat niin hyvin varusteltuja, että joulua voi viettää rajoituksetta. Päivitetty tieto: kylpylä ja ravintola ovat suljettuina lokakuusta huhtikuuhun.

Kiireettömyys on näissä jouluissa ollut parasta. On ollut aikaa katsoa auringon nousua ja taivaan rannan upeaa väriloistoa, kuten joulun 2015 terassimaisema yllä.

Ravintola

Ravintola on päärakennuksessa kallion laella ja sieltä on todella upea näköala merelle. Varsinkin lämpimänä kesäiltana on terassilla mukava istua ja katsella, kun punainen aurinko solahtaa sihisten Perämereen. Kesäyönä meri hohkaa lämpöä ja valoa lyhyen pimeän ajan.

Ravintola on toistuvasti yltänyt Michelinin White listalle. Niin à la carte -annokset kuin aamiaisbuffet ovat olleet loistavia! Alueen historiaan liittyykin tunnetut kokit. Aivan aluksi paikalla oli vain ravintola, jota pyöritti Strömsöstäkin tuttu Michael ”Micke” Björklund. Meille mieleen jäävintä lienee muutama vuosi sitten kokannut Christian ”Borgå” Sveholm, joka lisäsi lakritsiuutetta niin leipään kuin Creme bruleehen. Myös aiemmin tarjolla ollut ohut merisuolalla maustettu ruisnäkkileipä on painunut makuhermoihin pysyvästi.

Yllä ravintolan terassi elokuun lopulla 2018. Lämmintä vielä auringon laskun aikaankin.

Juhannuksena 2018 ei vastaavaa wow-kokemusta tullut. Juhannuksen seisovassa pöydässä oli tarjolla uusien perunoiden kaverina kebabia!?! Aamiaispöytäkin oli kalpea muisto entisistä ajoista. Ravintola pyöri selkeästi kesäharjoittelijavoimin, jotka kirjaimellisesti pyörivät ja hyörivät saamatta mitään aikaiseksi. Kirjasin juhannusreissun palautteeseen, että osaamattoman tarjoilijan piti kysyä kaikki yksityiskohdat pääkokilta,  tarjoilu oli paiskivaa eikä huomioi asiakasta. Ruoka  oli lisäksi mautonta!!! 

Ilmeisesti palautteemme on mennyt perille. Henkilökuntakin oli uusiutunut. Elokuussa  meitä isännöi Edvin loistavalla asenteella. Nuorimies huomioi kaikki asiakkaat, vaikka illallisella oli likemmäs 75 vierasta. Hyvä ruoka ja parempi mieli!

Alkupalaksi paahdettua punajuurta kutun juustolla. Annos elokuulta 2018. Nam!

Ravintolaa on vuosien saatossa luvattu ympärivuotiseksi ja parhaimmillaan se olikin auki talviviikonloput. Tasokin on vaihdellut: esimerkkinä Ålands pannkaka, joka on ollut joskus ollut loistavaa ja yhden kerran huonosti mikrossa sulatettua mössöä! Lienee haastavaa saada asiakkaat tunnin ajomatkan päähän Maarianhaminasta talvella tai mökin omistajia illallistamaan syys- tai kevätviikonloppuina. Pari konkurssiakin taitaa olla takana kertomassa toiminnan ja sijainnin haasteista.

Klipphus

Koska ulkopuoliset eivät ole saaneet omistaa maata Ahvenanmaalla, ratkaistiin ongelma innovatiivisesti alueen omistavalla kiinteistöosakeyhtiöllä. Osa klipphuseista onkin vuokrattavissa, kun osakkaat eivät itse niitä käytä. Vanhimmat kalliohuvilat ovat parhaimmilla näköalapaikoilla. Niiden koko vaihtelee 120-180 m2 välillä. Sisustus on vaalea ja pohjoismaisen tyylikäs. Niissä on tyypillisesti kaksi tai kolme makuuhuonetta, toimiva keittiö ja avara olohuone oikealla takalla. Olohuoneista on upea näkymä merelle ja kaikissa ”mökeissä” on iso terassi.  Varustetaso (sauna, jacuzzi,…) riippuu omistajan valinnoista. Yöpyminen maksaa neljästä kuuteen sataan  ja ostaminen vanhojen myynti-ilmoitusten perusteella 460.000-890.000 euroa.

Jos mökin numero on alle kymmenen, niin maisemakin on useimmiten hyvä. Jacuzzi löytyy ainakin seuraavista huviloista: 3, 4 ja 7 (Villa Kristina).Myös 16, 17 ja 28 vaikuttavat hyviltä.

Mökit ja palvelut kartalla. Näistä nyt on Havsviddenin kautta vuokrattavissa 5, 7,  11, 12, 13, 38, 40, 42,  15, 16, 17, 19,  26, 27, 29, 30, 31,  32 ja 33. Tilanne elää ja muutamia muitakin mökkejä on tarjolla Airbnb jne kautta.

Svithuset

Jotkin svithuseista on vuokrattavissa. Pienestä  33 m2 koosta huolimatta niissä on minikeittiö, sauna, kaasutakka, olohuone ja makuuhuone. Sisustus on vaalea ja pohjoismaisen tyylikäs. Kaikista huoneista on upea näkymä merelle ja kaikissa on iso terassi. Varustetaso (sauna, jacuzzi,…) riippuu omistajan valinnoista. Yöpyminen maksaa kolmensadan euron pintaan ja ostaminen reilut 300.000 euroa.

Alhaalta rannasta katsottuna terassit näyttävät hurjilta.

Svithus 30 on hieman ylempänä rinteessä ja siinä on oma jacuzzi. Sen keittiövarustus on suorastaan surkea. Svithus 31 on tosi hyvä, mutta siinä ei ole jacuzzia. Svithus 32 muistuttaa hääsviittiä, ilman jacuzzia. Svithus 33:sta on hyvät maisemat ja sinne on tasainen kulkuyhteys. Tämän hetken suosikkimme olisi Svithus 34 jacuzzilla, mutta sitä ei ollut 2018 enää vuokrattavissa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Uutena ideana on lanseerattu kalliolle sijoittuvat rivarit, joiden hinta on noin 4000€/m2 ja samalla omistaja sitoutuu antanaan sen vuokrattavaksi vähintään kolmeksi viikoksi sesongin aikana. Havainnekuvien perusteella  modernit ja tyylikkäät asunnot, mutta ajatus siitä, että vieressä seinän takana  rentoutuu/juhlii joku toinen porukka, ei synnytä meille ”tulen ja jään” -omistaksi ideaa. Päivitys: Rakennustyöt olivat aluillaan ja maaurakoitsijat tekivät jo tietä.

Hotelli

Hotellia me emme ole itse testanneet, mutta tavalliset huoneet vaikuttavat ankeilta yöpymiskopeilta ilman merinäköalaa. Sviitin maisemat ja terassit ovat vaikuttavammat, mutta jotenkin tuntuu, ettei niidenkään hinta-laatusuhde kohtaa.

Liikuntaa ja nautiskelua

Rantakalliot ja mäntymetsä tarjoavat mukavat ulkoilumaastot. Ulkoilureitit on merkattu maastoon. Hotellilta voi vuokrata fillarit, soutuveneen  tai kanootin. Jos kuntoa riittää, voi vaikka polkaista itsensä Geta bergetille maisemia ihailemaan. Autolla pääsee kokemaan kaikki Ahvenanmaan pääsaaren nähtävyydet vaikka yhdellä päiväretkellä, koska etäisyydet ovat lyhyitä.

Hotellin kylpylässä on sauna, uima-allas ja iso poreallas terassilla. Lisäksi alhaalla rannassa on uimalaiturin päässä pieni sauna. Sesongin aikana on span seinustabaari avoinna ja siitä voi ostaa virvokkeita sekä pientä purtavaa.

Vierasvenelaituri

Tuuliennusteisiin kannattaa tutustua ajoissa ja  perillekin päästyä niitä on hyvä seurata. Aallonmurtajan suojaan pääseminen ei aina ole helppoa. Jos pohjoisen puoleinen tuuli on yli 5-6 m/s, tuntuu rantakallioiden ja riuttojen välinen kapea väylä liian uskaliaalta.  Kevyemmälläkin tuulella ruoripojan syke nousee, kun yrittää nähdä vastarannalla minimaaliset linjakolmiot. Vaikka veneen saisikin poijuun, ei kannata jäädä aivan laiturin päähään, koska aallonmurtajan päässä vellova ristiaallokko ja virtaukset voivat tehdä olon epämukavaksi.

s/y August Moon suvella 2012

s/y August Moon kesällä 2012 laiturin päässä. Vierellä ystävälliset ruotsalaiset, jotka lainasivat sukellusmaskia etsintään ja lopulta pelastivatkin rantautuessa pudonneet aurinkolasit.

Pohjoispuolella varsinaiset palvelusatamat ovat harvemmassa.  August Moonin reitti on usein kulkenut Bomarsundin Notvikenistä Havsviddeniin ja sieltä joko Eckerön Käringsundiin tai Maarianhaminan Länsisatamaan. Peruspalvelut ovat sähkö, vesi ja polttoainetankkaus ja yöpymismaksu on kesällä 2018 huikea 44€/yö. Muutama vuosi sitten se taisi olla normaalisti 30 euroa ja heinäkuussa tuplamaksu!

Geta

Kesällä hyllyvalikoima täyttää mainiosti eväskorit

Getan kylä on hiljainen. Paikalliset kokoontuvat kahville ja parantamaan ahvenanmaata kylän kauppaan. Kauppa on pieni, mutta monipuolinen.

Ainut nähtävyys lienee Getabergen. Kallion laki on 99 metriä meren pinnan yllä. Hyvällä säällä näkyy merelle ja maalle kauas ja huonolla vain lähimmät käkkärät männyt. Jos on autolla liikkeellä, voi tutustua ahieman laajemmin maisemiin. Alla kyläranta venevajoineen.

Suosittelen  kahdeksan vuoden kokemuksella Havsviddeniä niin purjehduskohteeksi kuin autolla liikkuville, mutta ravintola- ja hotellisuositus irtoaa suurella varauksella.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Lapsille on paljon toimintaa, jos meri, luonto, uiminen jne. kiinnostavat.

Tulen ja jään:  Joka kerta, kun Havikseen on tultu stressiä purkamaan, on mieleen tullut, että täällä pitäisi olla useammin ja pidempään. Plussaa on mahtavat maisemat,  tyylikäs ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitse opetella. Tultu on vähintään kerran vuodessa ja jääminenkin on ollut vakavasti mielessä. Spekulaatioiden ja haaveiden jälkeen hiipii epäilys, että kuluisiko aika ja mitä voisi tehdä, jos oikeasti asuisi talvenkin yli…

Kymmenen visiitin jälkeen uskon, että tulen jälleen, mutta  tuskin jään koskaan asumaan.  Ilmasto on kuin Suomessa ja asumiskustannukset ovat huikeat. Arki olisi  vähän kalliimpaa kuin Manner-Suomessa.

Tallinna ympäristöineen

Olen aina sanonut että oikea, aito,  rakastamani Viro alkaa Tallinnan etelä- ja länsipuolelta. Siitä huolimatta asuin Tallinnassa pari vuotta. Tallinna on usein harmaa ja kenties se johtuu syksystä ja meren lämmöstä, joka nostattaa aamusumuja kaupungin ylle.

Historia – ”Kyllä ei ole Tallinna entisensä…”

Alkuun on pakko muistella menneitä, koska ensimmäisistä reissuista on jo aikaa, Muistan Tallinnan heti uuden itsenäistymisen alkuvuosilta. Georg Ots lähestyi Tallinnan lahtea. Vastassa oli vanhan kaupunkin tornien kaunis silhuetti, Hansa-kaupungin vieressä maisemaa pilasivat  ainoastaan maisemaan sopmattomat Viru ja Olümpia hotellit. Itään katsottaessa puiden keskeltä pilkisti Laululavan kaari ja siitä itään harjun päällä Lasnamäen tornitalot. Kauempana Piritan Olympiakeskus ja luostarin päätyseinä ja teletorni. Satamassa odotti pitkä ja tukala jonotus tullin sokkeloissa kunnes yrmyt rajavartijat tarkistivat passin ja suurlätystöstä hankitun viisumin. Kaupungilla tunnelma oli hämmentävän kaksijakoinen. Kerjäävät venäjän kieliset mummot, innokkaasti paikkoja korjaavat ja palveluita pystyttävät nuoret virolaiset, Pauligin, Koffin jne. mainosteippaamat raitiovaunut, keskieurooppalaisesti pukeutuneet neidot, maalaislapset, jotka pukeutuneet kuten vanhat ukot Suomessa, kuiskaten puhuvat venäläiset jne.

Mieleen jäävintä oli se into ja draivi, jolla kaikkea tehtiin ja korjattiin. Vähintään julkisivu pantiin edustuskuntoon; oli sitten kyseessä talo, auto, pukeutuminen tai vastaava.

Sen jälkeen olen käynyt Tallinnassa kymmeniä kertoja esim. nelipaikkaisella Cesnalla juomaan yhden tuopin, purkkarilla Piritalle, pikalaivoilla asiakastapaamisiin tai muuten vaan pidennetylle viikonlopulle rentoutumaan. Jotenkin en oppinut Tallinnasta tykkäämään toisin kuin Tartto, Viljanti, Pärnu, Kuressaare ja Haapsalu tuntuivat kodikkailta ja miellyttäviltä.

Tallinnan profiili on muuttunut Tornimäen ”pilvenpiirtäjien” myötä. Satamassa liikkuminen tuli helpoksi molempien maiden liityttyä EU:hun ja yhteinen valuutta on tehnyt elämisen helpoksi ja kalliiksi.  Kun 20 vuotta sitten käveli Kalamajan puutalokortteleita uskoin, että maalikauppiaana olisi taloudellista menestystä tiedossa. Nyt tuntuu, että rempattavaa olisi edelleen ja loputtomasti. Toisaalta monessa mielessä Virossa on laitettu julkisivu nopeasti kuntoon.  Esim. autokanta on maltillisen verotuksen myötä parempi kuin Suomessa. Jos ajat Peeterburitietä idästä länteen vaikka Mustamäelle asti, niin näet lukemattomia nostokurkia. Kaupungin silhuetti elää kokoajan.

Kun aikanaan olin lahjoittamassa virolaiskouluihin vanhat atk-romut, niin vastaavasti tänään suomalaisten olisi syytä oppia miten yhdellä henkilökortilla hoituu tunnistautuiminen sähköisiin palveluihin kuten äänestämiseen, pankkiin, terveys- kiinteistö- ja  verotietoihin.  Mikä hienointa, järjestelmä on tehty murto-osalla Sote-Suomen IT-kuluista.

Nyt – ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin …”

Kaupungin syke ja eestiläisten nopea päätöksenteko, josta ennen pidin, näyttäytyy nyt edestakaiselta sätkimisiseltä. Liikenteessä ilmiö näkyy älyttöminä, edestakaisina kaistanvaihtoina ja turhina kolareina. Varsinkin helle muuttaa liikennekulttuuriin afrikkalaiseksi. Ainoastaan kahta liikennesääntöä kunnioitetaan: suojatien eteen pysähdytään ja  ”Kaikki järjestyksessä -minä ensin”.

Utopia rehellisestä eestiläisistä on haihtunut. Aikanaan kuulin, että ravintolan omistaja välttääkseen veroja varastaa firmastaan härkisti ja muu henkilökunta ottaa loput eli kukin osansa ja kykyjensä mukaan. Alan sen väitteen uskoa. Vanhemmat neuvostoajan kokeneet osaavat olla hymyillen samaa mieltä kanssasi edessä päin ja yhtä joustavasti mielipide voi kääntyä päälaelleen seuraavaa vastaan tulijaa miellytettäessä. ”En tykkää”. Toisaalta Tallinnan ulkopuolella en ole eestin kielisiin joutunut pettymään. Positiivisena huomiona, että eestiläiset kunnioitettavat laskujen eräpäiviä aivan eri tarkkuudella kuin suomalaiset.

Tallinnan hintatason nousu on karsinut suomalaismatkailijoita kymmeniä tuhansia. Tallinnassa palkat nousevat 6-7% vuuodessa ja se näkyy hinnoissa. Palkkakehityksellä hidastetaan osaavien ammatti-ihmisten lähtemistä ulkomaille töihin. Jos hintataso ratkaisee, siirry etäämmäs vanhasta kaupungista ja eliittikortteleista. 

Aiemmin hahmotin kaupungin ainoastaan sataman, kalamajan ja keskustan korttelit. Nyt kokonaiskuva on hieman selkiytynyt. Keskustassa ja vanhassa kaupungissa tulee käytyä entistä turistiaikaa harvemmin. Kohdeideoita on enemmin kuin aikaa niitä katsastaa, mutta esittelen muutamia kivoja testattuja juttuja.

Liikkuminen

Hanki R-kioskilta tai marketin infosta ühiskaarti. Siihen voi ladata 2 euron kertamatkoja tai 1/3/5-päivämatkalippuja julkisiin kulkuneuvoihin.

Taksi eli takso on edullinen. Lataa taxify sovellus kännykkään tai soita 1525 Q-taksoon (voivat kysyä myös kohdeosoitetta). Päiväkyydit on keskustassa alle vitosen ja yöllä tuplat. Jotkin muut firmat, jotka kalastelevat kyytejä satamassa tai hotellien liepeillä, voivat olla kalliita. Monet taksikuskit osaavat vain venäjää.

Retki- ja kohdeideat

Peurapatsas Toompean juurella Räävelissä

Muinoin tanskalaiset pitivät valtaa Tallinnassa. Eräänä päivänä Tanskan kuningas Valdemar oli tarkastamassa uusia läänejään, kun hän yhtäkkiä yläkaupungilla huomasi pienen peuran. Valdemar ei halunnut metsästää eläintä vaan määräsi hänen hovimiehensä vangitsemaan eläimen, jotta hän voisi tehdä siitä lemmikin. Peuran vangitseminen osoittautuikin odotettua hankalammaksi, sillä peura päätti hypätä jyrkänteeltä alas. Kuningas Valdemar oli järkyttynyt tapahtumasta ja päätti nimetä tämän kyseisen paikan peuran kunniaksi. Valdemar alkoi kutsua paikkaa nimellä Reh-Fall, joka vapaasti suomennettuna on ”Peuran Pudotus”. Siksi Tallinna tunnettiin ennen Räävelinä.

Vanha kaupunki

Jokainen tuntee Raatihuoneen torin (Raekoja plats) ja Toompean mäen eli ei niistä sen enempää. Vaihtelua tarjoaa,  jos kierrät kauniilla ilmalla  vanhan kaupungin muurien ulkopuolelta. Nauti puistoista, muurin torneista ja virvokebaareista.

Telliskivi ja Kalamaja

Viimevuosien mainoistetuimmat kohteet ovat Telliskivi ja Kalamaja.  Ei niitä suotta ole kehuttukaan vaan sinne kannattaa jalkautua aistimaan niin vasta paahdettua kahvia kuin eestiläistä modernia disainia. Poikkea rautatieaseman (Raudtee jaam) uudelle torille, jossa on häivähdys Mustamäen hävinneen torin tuntua. Jatka Telliskiven design-puoteihin ja ravintloihin. Sen perään kävele Kalamajan puutaloja, portaikkoja ja sisäpihoja ihailemaan. Alueella on yhtenäinen ilme, koska kaikki on rakennettu samoihin aikoihin sen jälkeen, kun Oolannin sotaan osallistuneet engelsmannit ja ranskalaiset tykittivät Naissaaresta vanhat rakennukset maan tasalle 1854. Vanhaan kaupunkiin tykkituli ei yltänyt.

Tuurilla löytää kivaa

Hyppää satunnaiseen bussiin tai raitsikkaan ja aja päätepysäkille. Näin  me olemme löytäneet Nõmmen torille, lentokentälle ja Kopli-niemen kärkeen.

Nõmmen alueen funkkis –onakotitalot ja mäntypuistot tarjoavat niin nähtävää kuin hyvän ulkoilualueen. Jos talinnalaisilta kysyy parasta asuinaluetta niin puolet ehdottaa Piritaa ja loput Nõmmea.

Toisaalta  jos päädyt busseihin joissa lukee vaikka Katleri, Kurepõllu, Kuristiku, Laagna, Loopealse, Mustakivi, Pae, Paevälja, Priisle, Seli, Sikupilli, Sõjamäe, Tondiraba, Uuslinn, Väo tai Ülemiste, niin olet Lasnamäessä. Olo on kuin Moskovan lähistöllä tai Vantaalla; tosin joka neljäs vastaantulija osaa myös Viroa.

Edellistä puolta pienempi lähiö on Mustamägi. Siellä asuu 66000 asukasta. Teknisen korkekoulun ja teknologiakeskuksen ansiosta tulee mieleen Espoo. Minulle Mustamägi ei enää ole venäläinen slummi vaan tiedepuisto startupeineen. Sieltä on maailmalle ponnistaneet mm. Skype, TransferWise ja Taxify. Mustamäellä pikkupaketit ja pitsat jakelee valkoiset pienet robotit.

Piritan hautausmaa

Metsäkalmistu on mäntymetsään luonnon keskelle tehty hautausmaa. Siellä on kiva kävellä lämpimänä kesäiltana.  Metsäkalmistolla on varattu erillisiä alueita kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, urheilijoiden ja muiden julkisuuden henkilöjen hautaukseen. Kuulsuste küngas mäelle on haudattu niin presidentit Meri ja Päts kuin shakin maailmanmestari Paul Keres ja aikansa megatähti Georg Ots.

Suomen itsenäisyyden 100 – vuotispäivänä olimme Suomen poikien muistomerkillä seuraamassa juhlallisia kunnianosoituksia ja seppeleenlaskuja. Siellä myös suurlähettiläs  Narinen piti puheen, josta kaikki paikki paikalla olijat puhujaa myöden liikuttuivat.

Lennusadam

Kalamajan pohjoisrannalla tunnetaan Lentosataman vesitasohallista. Vuosina 1916–17 osaksi Pietari Suuren merilinnoitusta rakennettu hangaari oli maailman ensimmäinen vastaavan kokoluokan betonikuorirakennus. Nykyisin hallissa toimii merimuseo, joka kertoo kiehtovia tarinoita virolaisesta merenkulusta ja merisodankäynnistä. Museo lupaakin meren täydeltä jännitystä ja elämyksiä koko perheelle.

Sukellusvene Lembit on museon keskus.  Aluksen sisällä saa hyvän käsityksen 1930-luvun teknisestä tasosta. Museon simulaattorit tarjoavat jännitystä niin aikuisille kuin lapsillekin: voit lähteä Tallinnan ylilennolle, sukellusveneellä maailmanympärimatkalle tai navigoida Tallinnanlahdella. Museon ulkoalueella on nätävää kuten Suur Töll, Euroopan suurin höyryjäänmurtaja.

Saaret päiväretkikohteina

Saarilla ei ole erityisiä nähtävyyksiä, mutta niissä voi siirtyä ajassa taaksepäin niin vapaan Viron tunnelmiin kuin neukkubetoni-aikaankin.

Aegna on lähinnä Tallinnaa Viimsin pohjoispuolella sijaitseva pieni saari. Kesäkuukausina lautat liikennöivät saarelle Tallinnan Kalasatamasta. Matka kestää noin tunnin verran. Aegnalla ei ole hotelleja tai muuta majoitusta, vaan saarelle on parasta tehdä päiväretki Tallinnasta. Aegnalta löytyy autiorantoja sekä ulkoilureittejä.

Naissaar eli Naissaari on Tallinnan rannikolla sijaitsevista saarista pinta-alaltaan suurin. Saari toimi ennen sotilastukikohtan. Metsäisen maaston keskellä kulkee vanha rautatie. Saaren menneisyydestä kertovat  neuvostoarmeijan bunkkerit ja rakennusten jäänteet. Saarella on myös majakka. Tarjolla majoitusta, joka kannattaa sesongin aikana varata ennakkoon samoin kuten laivaliputkin.

Pranglin saarella on tarjolla maatilamajoitusta ja loma-asuntoja sekä yksi ravintola. Saarella voi liikkua jalkaisin tai polkupyörällä. Lautat Pranglin saarelle liikennöivät Viimsin itärannalta Leppneemen satamasta, jonne on noin puolen tunnin ajomatka Tallinnan keskustasta. Lauttamatka kestää tunnin.

Viimsi

Tallinnan ympäristön tärkein maisema minulle on  Rohuneemen päässä. Siihen lähistölle olisi kiva muuttaa, mutta rantatontit maksavat liki miljoonan. Edessä on avomeri ja redillä näkyy usein pari tankkeria odottamassa Muugan satamaan. Uuden vuoden aattona meri oli melko kylmän tuntuista. Suvella 2018 aikaan kun Suomessa mitattiin ulkomeren pintalämpötilaksi 27 astetta, oli meri hiekkaranan kohdalla järkyttävän kylmää (6 astetta).  Tuuli oli vienyt lämpimän pintaveden pohjoiseen. Tulipa turhaan vaihdettua uikkarit edestakaisin.

Jos arkkitehtuuri kiinnostaa, kannattaa kävellä ja katsella Kivineemen ja Sääre teen omakotipalatsit kuten ex presidentti Meren palatsi Merelaid. Osa rannoista on rakentamattomia, ja sieltä löytyy mm ao unikkorantaniitty.

Püünsin rannalla näkee usein kiesurffareita leijoineen. Matala vesi, kova tuuli ja kannas joka suojelee aalloilta tekee paikasta suositun syysmyrskyillä. Uskomattoman upea sora-hiekka kannas on 400 metriä pitkä ja johtaa Pandjun lintuluodolle. Alue on lintujen pesimisaikaan rauhoitettu. Korkean veden aikaan kannas on veden peitossa ja vastaavasti matalan veden aikana kannas on leveä kuin valtatie. Kerrassaan upea paikka!

Viimsi Vabaõhumuuseum

Viimsin ulkoilmamuseon vihreillä rantaniityillä on mukava ulkoilla. Alueelle on koottu taloja, jollaisissa rannikon ihmiset (rannarahva) ennen asuivat. Kesällä siellä järjestetään joogakursseja ja konsertteja ja talvisin mm. rekiajeluja. Älä osta kioskista pienoislaivoja. Ne on sittenkin vain muovia.

Pirita

Piritan aallonmurtajan suojissa on kaksi vierasvenesatamaa, joista ulompi on Moskovan olympialaisia 1980 varten rakennettu purjehdussatama. Aiemmin sen  wc:t olivat törkyisiä ja suihkutilat monien käytävien ja portaikkojen takana. Kalevi jahtiklubi on syvemmälllä Pirita joen rannalla. Sen palveluihin kuuluu ravintola ja siistit vessat. Joen vastarannalta pääsee upealle hiekkarannalle. Uimista en suosittelisi, sillä Tallinnan lahti tuoksuu kesäisin juuri niin raikkaalta kuin sinne neukkuaikoina lasketut jätevedetkin.

Pirita tien toisella puolen on vanha hautausmaa ja birgittalaisnunnien luostarirauniot. Joen ranta on nätti. Automatkan päässä rinteessä  on Viron korkein rakennus, 314-metrinen Teletorni, josta on mahtavat maisemat.   Torni avattiin 1980 olympialaisten alla. Kirkkaalla säällä sieltä voi nähdä jopa Helsinkiin asti.

Teletornin läheisyydessä kasvitieteellisessä (Botanical aed) puutarhassa on yli 4 500 kasvilajia 123 hehtaarin alueella, joten se on erinomainen kohde sekä kasvien tutkailuun että ulkoiluun. Sielläkin pääsee ihailemaan Pirita joen virtaamista.

Rocca al mare

Rocca al mare on muutakin kuin kauppakeskus. Kauppakeskuksen kohdalla Paldiski tien toisella puolen on Tallinna eläintarha. Sinne emme ole vielä ehtineet.

Vain 15 minuutin ajomatkan etäisyydellä Tallinnan keskustasta Rocca al maressa sijaitsee ihastuttava paikka – Viron maalaisarkkitehtuuria ja kyläelämää esittelevä Viron ulkoilmamuseo. Museon 14 tilalla saat katsauksen siitä, miten varallisuudeltaan ja toimialaltaan erilaiset perheet elivät 1700-1900 -luvuilla. Puistomainen alue on meren rannalla, josta näet Koplin sataman uudesta suunnasta.  Siellä on kirkko, kievari, koulu, myllyjä, paloasema, kyläkauppa ja tietenkin meren rannalla verkkomajat. Museosta voit ostaa mukaan käsityötä, ajaa hevosella tai maistella maalaiskievarissa Viron kansallisruokia. Kiva ulkoilukohde hyvällä ilmalla, vaikkei museoista pitäisikään.

Konsertit, teatteri,…

Tallinnassa on joko ilta runsaasti kulttuuria tarjolla. Konserteissa on mukava käydä vaikka kielitaito ei teatterin katsomoon riittäisikään. Musikaalit on kepeämpi tapa aloittaa. Tarjonnan voi tarkistaa Piletilevi.ee sivuilta.

Kadri org

Kadri Orun puisto on siisti paikka kävellä mihin vuoden aikaan tahansa. Toki kesäaikaan se on kukkea. Kun Pietari Suuri oli valloittanut Baltian 1700-luvun alussa, hän perusti Kadriorgiin kartanon ja puiston. Barokkipalatsi toimii nykyisin ulkomaisen taiteen museona. Ruusutarha ja japanilainen puutarha ovat kesäiltoina nautinnollisia kokemuksia.

Aivan merenrannassa, uuden satamasta rakennettavan Reidi tien ja Pirita tien risteyksessä  seisova Rusalka on samannimisen tsaarinaikaisen panssarilaivan muistopatsas kunnioittamassa Estonian jälkeen toiseksi tuhoisimman merionnettomuuden uhreja.

Lyhyen kävelymatkan päässä, itään päin Piritan rantapromenadia pitkin, siintää Viron pyhin tapahtumapaikka – ns.  laulavan vallankumouksen syntysija Laululava. Tällä kentällä pidettiin vuoden 1988 massiiviset yhteislaulutilaisuudet, joilla osoitettiin mieltä neuvostovaltaa vastaan ja pohjustettiin Viron itsenäisyyden palauttamista. Aikansa suomalaisrokkarit Sleepparit, Juice, Kuosmanen uhmasivat miliisiä laulamalla isänmaallisia lauluja ja huutamalla itsenäisyyteen kannustavia iskulauseita. Kuuluisimpia Laulukentän tapahtumia ovat kuitenkin suuret laulujuhlat, joissa on 34 000 esiintyjää ja 200 000 hengen yleisö.

Marjamägi

Laululavalta itään päin on suurlähetystöjen alue ja Marjamäen kartano. Siellä on muun muassa elokuvamuseo. Kornein tunne tulee takapihalla, jonne on varastoitu Stalin ja Leninin patsaskokoelmat.

Paluumatkalle suosittelen Tallinnan lahden rannalle  Piritan ja keskustan välille tehtyä rantabulevardia, joka toimii suosittuna ulkoilureittinä.

Parturit ja kampaamot

Edulliset palvulut ovat olleet pitkään Tallinnan matkailuvaltti. Edullisuuden aika keskustan parhaissa paikoissa on ohi. Esim renkaiden vaihto maksaa reippaasti enemmin kuin Suomessa. Olen yleensä käynyt 5-7 euron partureissa. Syksyllä tutustuin naapuritalon Chop-Chop miesten parturiin. Oven aukaisi uhkea tyttö, takaseinällä  oli Harrikka ja letkeä jenkkirokki soi. Tyttö kysyi aluksi otanko whiskiä vai rommia. Katsoin ympärilleni ihmetellen missä olen. Se tulkittiin väärin ja ilmoitettiin, että tarjoilu on ilmaista vai haluanko kenties olutta. Takahuoneesta tuli nuorimies, joka suojasi juoman kannella ja aloitti hommat. Parturointi oli pikkutarkinta ja huolitellumpaa kuin koskaan ennen ja maistuihan Jack Daniels Bourbonkin, kun välillä pidettiin huikkapaussi. Hinta jännitti, mutta laskutettu 15€  on reilusti alle Suomen hintatason. Vastaava asiakaskokemusta ja tarinaa ei synny Suomessa koskaan. Suosittelen.

Hotellit

Tuoreita hotelllikokemuksia ei ole jaettavaksi, sillä nyt meillä on ollut pitkään vuokra-asunto ja sitä ennen kokeiltiin asumista eripuolilla Tallinnaa Airbnb asunnoissa.

Ilmrine

Monta muotta asuimme Ilmarine hotellissa Kalasadaman tuntumassa. Sen etuina on lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin ja parkkipaikka pihalla. Aamiainen oli riittävä ja iltaisin Heigo jaksoi hymyillä baaritistin takana. Ilmeisesti Heigokin on vaihtanut työpaikkaa sittemmin. Heikkoutena respan  avuttomat tytöt. Sieltä kannattaa aina ottaa Business tai Executive huone, niin välttyy katumelulta ja ilmastointikin toimii. Parkkitiketti kannattaa kiinnittää auton ikkunaan ettei Europark käy kukkarolla.

Ravintolat

Ravintolatarjonta uudistuu viikottain. Uusia tulee ja vanhoja kuihtuu. Tasalaatuisuus on ailahtelevaa: tänään loistava voi olla huomenna pettymys.

Osteria del Gallo Nero

Italialainen tapas-baari Rataskaevulla. Sen viehätys perustuu hyviin tyyppeihin kuten Massimo Italiasta, Tomaso Venezuelasta tai Gabriel Toscanasta. Viini on erinomaista, kuten bruscetta tai Caprese salaatti. Toisaalta joskus tomaatti tai tunnelma on loppu ja silloin omistajan venäläisyys paistaa läpi.

Von Krahli Aed

Suosikkimme jo vuosien takaa sijaitsee myös Rataskaevun varrella. Jokaisen annosen saa joko vegenä täi kalalla, kanalla jne. täydennettynä. Henkilökunta jaksaa olla iloista ja annokset herkullisia. Suosittelen.

Cru

Viru tänavan reunalla Cru tarjoaa modernin italialaistyyppisesti esim  raikkaan Waldorfin salaatin ja Caprese salaatin alkupaloiksi. Pääruokalistalta löytyy niin vegeä kuin kalaa ja lintua. Ystävällinen palvelu.

Taverna Gallo Nero

Jos kävelyreitti osuu Kadri Orun puistoon, saa pientä italialaista purtavaa J. Poskan varrelta. Isompaankin nälkään löytyy pastat ja pizzat. Ruuan laatu ja tarjoilijan kielitaito vaihtelee illoittain, joten en voi suositella. Raisikkapysäkki on kulman takana.

Restaurant Ribe

Vanhassa kaupungissa Vene  7. Ruoka on aina hyvää, mutta palvelun ystävällisyys ja huomioivuus riippuu tilanteesta ja henkilöistä. Joskus tulee ns keittiön tervehdyksiä ja pikkumaistiaisia ja joskus ei.

Maharaja ja Chakra

Vanhassa kaupungissa on useampi intialainen. Maharaja on 30 vuotias ravintolaklassikko raatihuoneen aukion reunalla. Chakra on on uudempi ja sijaitsee sivummalla Uus kadulla. Molemmista poistuu kylläisenä ja tyytyväisenä. Maharaja on talvikaudella näistä rauhallisempi/hiljaisempi.

Amalfi

Tuorein suosikkimme on Vana-Virun varrella. Kenties kaupungin paras italialainen ja ainakin vakio asiakkaille ystävällinen palvelu. Suosittelen.

F-hoone ja La Tabla

Kalamajan reunalla Telliskiven varrella on useampi ravintola. Useimmat ovat niin suosittuja, että kannattaa mennä ajoissa tai varata pöytä.  F-hoone on vanhaan rakettitehtaaseen tehty rento ravintola, jossa iltaisin soi elävä musiikki. Annokset ovat kohtuu kokoisia ja ei-niin-hienostelevia.  La Tabla on raikas meksikolaistyyliä uudistava paikka.

Komeet

Parhaat leivokset ja reilut kakkupalat on tarjolla Oopperataloa vastapäätä Solariksen ylimmästä kerroksesta. Isoista ikkunoista avautuu oopperatalo ja vanha kaupunki kirkon torneineen. Ruoka on kohtuullisen hyvää, mutta tarjoilijat liian kiireisiä asiakkaita huomatakseen.

Paat ja Noa

Hieman Piritasta Viimsiin päin on kaksi hyvää ravintolaa rannalla. Paatin menu kehittynyt vuosien varrella heikommaksi ja tarjoilukieli venäläistynyt, joten sinne enää emme poikkea. Sen sijaan Noa restauranton todella suosittu ja ranking-kärkisijoilla toistuvasti. Älä mene sinnekään nälkäisenä. Hyvää mutta hintavaa.

Helios Söögituba

Nykyinen kantapaikka tiedepuiston keskellä, jossa tulee poikettua arkisin lounaalla. Ystävällinen palvelu, herkulliset ja isot annokset; mitä muuta voi enää toivoa lounaalta? Ai niin hinta? Vitosella kukkupäällinen lautanen, juoma ja salaatti. Happy hour -alennusta 25%  iltapäivisin klo 15-17. Suosittelen.

Amarillo

”Tie mulle näytä Amarilloon; Sinne kuulun kuin puolukat hilloon” hyräili iso-D 50-vuotta sitten. Viru-hotelllin alakerran Amarillo-ravintola onkin monelle suomalaiselle turvallinen valinta. Tuttu osuusliikkeen ketjuravintola hissimatkan etäisyydellä ja mikä parasta, niin suomella pärjää.
Tulipa tuo kokeiltua kahdesti. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa yhdellä kertaa. Tarjoilija oli tosi nopea. Tilaukset hän ehti ottamaan 6-henkisen pöydän päästä ja sitten taas mentiin. Kun muutkin halusivat tilata, käytös jatkui kiukutteluna, murahteluna ja sätkivänä edes-takaisin juoksuna. Näin jatkui loppuilta ja harva tilaus onnistui kerralla. Laskukin meni pieleen. Keittiö pelasti sen minkä voi eli annokset maistuivat samalta kuin joskus muinoin Suomessa vastaavassa ketjukuppilassa. Olipa siis ikimuistoiset synttärijuhlat.

Umami

Keskustan ulkopuolella Mustamäessä on vielä muutaman kuukauden toiminnassa Umami. Kesällä 2019 puurakennus puretaan. Viides perusmaku Umami  tulee japanin kielestä, ja se tarkoittaa suomeksi likimain ”herkullinen maku” tai ”miellyttävä, ruokahalua herättävä maku” . Mielenkiintosia makuja ja iloista palvelua on tarjolla Umami ravintolassa.


Umamim kikhernepallid alkuruoka

Suositus

Suosittelen Tallinnaa niin purjehduskohteeksi kuin jalan tai autolla  liikkuville.  Laivamatka kestää pari tuntia mutta se ei ole nautinto. Kokeneemmalle Tallinnan kävijälle suosittelen että laajenna reviiriä Tallinnan lähiöihin,  maaseudulle tai pienempiin kaupunkeihin, niin koet jotain aitoa.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Tallinnassa on tarjolla nähtävää ja koettavaa kaiken ikäisille.

Tulen ja jään:  Periaattessa Tallinnan lähiöt Pirita, Viimsi tai Nõmme voisivat voisi olla paratiisija jonne joskus jään asumaan. Idyllinen ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitsisi opetella. Rauhallista ja toisaalta Tallinnan palvelut bussimatkan päässä.

Noin sadan matkan ja 18 mielenkiintoisen kuukauden kokemuksen perusteella uskon että tuskin jään pysyvästi asumaan. Ilmasto on liian samanlainen kuin Suomessa. Asumiskustannukset ovat korkeat jos asuu laadukkaasti. Ruoka maksaa puolet Suomen hinnoista ja juomat melkein saman kuin Suomessa. Kaikki kallistuu kovaa tahtia. Eestiläiset ovat ystävällisiä, mutta syvempi tutustuminen ottaa aikansa.