Saarenmaa, Muhu ja Abruka

Saarenmaa on ”Tulen ja jään” kohteista lähinnä sydäntä ja siksi olen karttanut siitä kirjoittamista. Aina sinne kaipaa ja vaikka siellä olisi parikin viikkoa kerralla, niin on lähtö mantereelle on masentavaa. Joka kerta sitä miettii, että onko tuleminen sittenkin mukavampaa kuin jääminen ja jääminenkin on ollut todellä lähellä.

S/Y August Moon vieraili 2000 luvun alussa pariin kolmeen kertaan Kuressaaressa silloisten olutfestivaalien aikana. Muistan omalta ekalta reissulta vierailun silloiseen uuteen panimoon ja miten hyvältä tuore panimotuoppi maistui helteisenä kevätiltapäivänä. 

Juhlaliputettu vierasvenesatama Jaanipyhien aikaan

Nyttemmin on takana niin jouluja kuin kesiä jolloin Saarelle on reissattu jopa viisikin kertaa. Saaren oma Põide olut ei ole enää se vetovoimatekijä, vaan aidot eestiläiset ihmiset parhaimmillaan, puutalokorttelit savun tuoksuineen, herkulliset ravintolat ja meren muovaama luonto.
Luonto on upea. Varsinkinkin keväällä, kun vuokot muodostavat sinisen, valkean tai keltaisen peitteen maan ylle tai juhannuksena, kun unikkoniityt ovat punaisena. Saarelta löytyy eniten orkidealajeja Eestissä.

Saapuminen ja valssi

Matka Tallinnasta Virtsuun kestää alle kaksi tuntia ruuhkista ja tietöistä riippuen. Sieltä matka jatkuu praamilla eli autolautalla Kuivastuun. Ainakin ruuhka-aikaan lipun kannattaa ostaa netistä ennakkoon. Muhun kyläkaupalla oli ennen sen uusimista marketiksi kiva pysähtyä, mutta nyt sillä on suht standardi kauppa, jossa laaja juomaosasto. Muhu on yhdistetty Saarenmaahan pengersillalla ja silloin Georg Ots pääsee meillä ääneen, kun autossa kajahtaa loman alkajaisiksi Valssi Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi; Se lintujen laulua sinulle soi Sillan jälkeen on vielä ajettava 100 kilometriä pääkaupunki Kuressaareen ja matkan varrella voi poiketa katsomaan tukkitien varrelta löytyvää Debora Vaarandin runon ’Talkoot Löönen suolla’ eli Saarenmaan valssin syntymäpaikan muistomerkkia. Talkootanssiaiset pidettiin Valjalassa sunnuntaina 9.6.1946 ja siellä runoilijan mukaan neuvostosotilas ihastuu pellavapäiseen virolaisneitoon ja tanssii tämän kanssa, mutta ei tätä omakseen saa.

Ravintolat

Ylipäänsä Kuressaaren ruokatarjonta on niin herkullista, että vaati useamman italian reissun ennen kuin sieltä löytyi vastaavaa tasoa. Eniten näistä on mainostettu Veskiä eli tuulimyllyyn tehtyä metsäsika-annoksillaan pöyhkeilevä ravintolaa. Valitettavasti se on joka kerta tuottanut pettymyksen niin tarjoilun kuin annostenkin osalta.

Ku-Kuu eli Kuursal

Ku-Kuu on tunnelmallinen kesäravintola linnan puistossa. Tarjolla on hyvät salaatit ja jälkiruuat, mutta pääruuan taso vaihtelee kesästä toiseen. Nykyisin se tuntuu toimivan harjoittelijavoimin ja tarjoilun tehottomuus laskee sen pisteet.

Tuorein kokemus juhannusaatolata 2020: ruoka erinomaista, mutta tarjoilija ei saanut viinipullon korkkia ja kun vihdoin sai, niin onnistui kolmesti kaatamaan eri viiniä, kuin tilattu. Muutenkin nuorella henkilökunnalla oli keskenään paljon asiaa eikä asiakkaita huomioitu.

Kuursalin terassi

La Perla

Italialaistaustainen FBI-agentti New Yorkista rakastui Saarenmaan tyttöön, kaivoi mamman reseptit esiin ja perusti Perlan. Isäntäperhe aterioi vieraineen iltaisin ravintolassa ja huomioi siinä ohessa asiakkaat. Voi olla, että ilmassa on pieniä väsymisen merkkejä, mutta bruchetta, pastat, pizzat ovat yhä maistuvia.
Yritinpä paikkaa ostaakin muutama vuosi sitten, kun omistajien leppoisa isännöintityyli miellytti. Ilmeisesti kaikki osapuolet Perlassa eivät tarjouksesta innostuneet. Silloin oli jääminen lähellä.

Kahden viimeisen kesän havainto on, että omistaja Bill on väsähtänyt ja ote on hukassa. Ennen niin herkullinen ruoka alkaa olla lähellä kelvotonta! En suosittele.

Gospa

Kylpylähotelli on ulkoisesti parhaat päivänsä nähnyt. Sain kuitenkin ennakkoluuloni betonikolossin suhteen hiljennettyä ja annoin ravintolalle mahdollisuuden. Ensin varovaisesti iltapäiväkeitolla ja sittemmin Gospa on valikoitunut niin joulu- kuin juhannusaaton illallisnautinnoksi. Loistava alkusalaatti ja lisukkeena peedihumnus. Pääruoka on maistunut jo hitaammin kun on hieman kylläinen olo. Aterian kruunaa Krug Rosee shampanja. Kaikkineen loistava makuelämys! Sopii niin vegelle kuin tuoreen kalan ystävälle.

Jouluaatto 2016: alkusalaatti ja kuivatut juurekset punajuurihummuksen kera. Lasissa Krug rose

Klassik, Retro, Vaekoja kahviot, Indian Ekspress ja Chameleon

Kolme kahvilaa joista saa juomien lisäksi pientä purtavaa. Näistä vaakahuone eli Vaekoja on miellyttävämpi ja sieltä saa välipalaksi suosikkiamme pankoogi jäätise ja maasikamuusiga eli kotoisasti lettu jäätelöllä ja hillolla.

Klassikin erikoisuus iltapäivävälipalaksi on tervise talrik eli vihanneksia dippikastikkeen kera. Lisukkeeksi olut ja bruschetta, niin johan jaksaa illalliselle asti.

Juhannuksena 2020 menu oli uusittu ja mitään tuttua ei enää ollut tarjolla. Vakiona kymmenen vuotta ollut henkilökuntakin oli vaihtunut.

Bruschetat ja terveyslautanen Klassikissa

Pylväikköterassi Chameleon tarjoilee kaukoidän herkkuja. Yllättäen listalta löytyi myös kaupungin paras bruchetta. Löytyy, jos löytyy, sillä 2019 se ei kuulunut kesämenuun. Palvelu oli ennnen kuin kotimaassa eli hidasta ja paikoin töykeää. Kesällä 2020 kaikki sujui hienosti.

Indian Ekspress on toiminut pari vuotta Vaekoja aukion eteläreunalla. Tarjoilu on ystävällistä, mutta ruoka ei lähelläkään parhaita intialaisia..

Vinoteekki Prelude

Hämärähkö viinitupa, jossa on tarjolla hyvät viinit. Jos listalta ei löydy mieluista ateriaa, niin hiljaisena iltana tilaaminen ohi listan onnistuu. Jos alkukesästä hyllystä ei löydy kuivaa Madeiraa, niin seuraavalla reissulla sitä on jo tarjolla vähintäänkin puolimakeana. Omistarouva on saapunut Tallinnasta kymmenisen vuotta sitten ja häneen liittyy villejä, mutta uskomattomia huhuja. Siellä kannattaa asioida rouvan kanssa, niin asiat järjestyy!

Viiniravintola Vinoteek

Castello

Alkuun tuntui, ettei Castello ole muiden paikallisten veroinen, mutta kesällä 2019 mielipidettä oli tarkistettava ja todettava, että siitä oli kehittynyt Kuressaaren paras italialainen. Ystävällinen tarjoilu ja hyvä hintalaatusuhde ovat meidän makuumme.

Hafen

Vierasvenesataman vierellä on noussut uudeksi suosikiksemme. Ruoka herkullista ja tarjoilu ystävällistä. Suosittelen!

Arensburg

Hotelli Arensburgin terassilla tarjoilu toimi hitaasti, mutta ravintolan vege annokset olivat maukkaita. Suosittelen!

Hotellit

Vuosikymmenen aikana olemme käyneet läpi lähes kaikki merkittävät hotellit paitsi rannan neukku-kolossit (Gerg Ots spa, Rüütli, Meri). Muutama hyvä Airbnb asunto on myös kokeiltu, jolloin joulun viettokin on saanut hotellia rauhallisemmat puitteet.

Ekesparre

Ekesparresta on muodostunut meidän vakkari koti Saarenmaalla. Jos tuba 5 tai 6 ei ole vapaana, niin eipä sitten ole lähdettyäkään. Alkuun viehätti hotellin sisustus ja nyttemmin se tuntuisi kaipaavan pientä freesausta. Aamiainen ontoinen kiva juttu, mutta sekin voisi uudistua tai ehkä siihen on vain kyllääntynyt vuosien varrella. Päivä alkaa ärtyisästi jos meidän vakiopöytä on varattuna;) Jos jotain toivoisi niin ilmastointia, sillä huoneen viilentäminen yöksi on tuskaa. Erityisen tuskaa se oli viimeksi, kun keväällä uusittu iso akkunaruutu kolahti päähän.

Sijainti piispanlinnan vierellä kävelymatkan päässä keskustasta on nykyisin sen paras juttu. Eksu on avoinna huhtikuun lopulta lokakuulle. Kymmenen kesän aikana ainoastaan johtajaja Anu on edustanut jatkuvuutta ja muuten olemme saaneet tutustua uusiin hotellikasvoihin kuten Helen, Tiia, Marii, Kertu, Kettlin, Karen, Lilian, Anu, Leili, Hannamari, Triin, Airike, Evelyn ja Eliisa. Joskus ilta on vierähtänyt pitkäksi, kun olemme jutustelleet yövuorolaisten kanssa ja siksi osasta on tullut ystäviä tai vähintään fb-kavereita. Pienen butiikkihotellin etuja tämäkin

Näkymä piispanlinnan porttiholvista vallihautasillalle. Oikealla Ekesparre.

Grand rose, Johan spa ja Arensburg

Näitä kolmea yhdistää hyvä sijainti ja pyrkimys olla Spa-hotelli. Toisaalta niitä voisi luonnehtia tunkkaisiksi suomalaisbussiretkue-pesiksi, joissa maanmies viihtyy niin hyvin, ettei kylille kykene/tarvitse lähteä. Kertakokeilu näissä on meille riittänyt.

Linna hotell

Perushotelli, josta kohtuu hintainen, tilava junior-sviitti on mainio ratkaisu. Linna ei yritä olla enempää kuin rahkeet riittää ja tarjoaa rauhallisen yöpymisen lisäksi hyvän aamiaisen. Matkaa keskustaan 60m!

Retket

Kuressaare

Aina ei tarvita autoa. Kesäinen Kuressaare on mainio kävelykohde. Nauti paseeratessasi puutalokujista, savun tuoksusta, siisteistä halkopinoista, kissoista, koirista, mummoista

Seebikoda Good Kaarma

Britti Stephen rakastui Saarenmaan tyttöön ja Saareen. He kunnostivat huonokuontoisen talon rungon hienoksi kaislakattotaloksi ja kodin lisäksi siinä toimii pienimuotoinen saippuatehdas. Vaikkei hajusaippuat kiinnoistaisikaan, niin sympaattisen perheen seura, pihapiiri ja virkistysjuomat saavat vierailijan hyvälle tuulelle.

Kaislakattotalon alakerrassa saippuatehdas ja yläkerta on perheen privaattikäytössä

Sõrven majakka

Eräänlainen pakkomielle positiivisessa mielessä tai pyhiinvaelluskohde meille on Säären niemeke ja Sõrven majakka. Joka reissu (jopa juhannus- ja jouluaattona) haluamme kokea raikkaan merituulen, kivikkorannan kasvit, kolme puuta rannalla, kesäkahvion, opastuskeskuksen, ankkuroidun troolarin ja majakan. Ranta on kivikkoinen kuin Jurmossa.
Sõrvenniemen eteläisin kärki eli Sõrvensääre päättyy pieniin saariin ja kariin. Kovassa aallokossa särkkäseljänteet ja soravallit muuttavat muotoaan. Sõrven sääre on suosittu lintubongauspaikka. Sen kohdalta kulkee muuttolintujen kulkureitti, jota ne käyttävät välttääkseen lentämistä avomerellä.

Talvella 1939–1940 Neuvostoliiton Itämeren laivaston joukot ottivat haltuunsa alueen ja karkoittivat asukkaat. Sitten sodan aikana vuorostaan saksalaiset miehittivät alueen ja vuonna 1944 niemellä käytiin ankaria taisteluja neuvostojoukkojen ja mottiin jääneiden saksalaisten välillä. Saksalaiset ottivat eestiläisiä panttivangiksi kotimatkalleen ja heistä osa ei koskaan palannut takaisin. Kovia kokeneen alueen jatko ei ollut sen ruusuisempi. Puolet kylistä ja kodeista tuhoitui ja monet alueelta pakoon lähteneet eivät voineet palata koteihinsa neuvostoarmeijan pystyttässä paikalle sotilastukikohtia.

Matkalla pistäydymme aina Salmen kyläkaupalle. Loistava pieni puoti, jossa on ihan kaikkea. Alkuvuosina portailla istui paikallinen juopporemmi maistelemassa ja muistelemassa. Sen rivit harvenivat vuosi vuodelta ja vaikka täydennystä tuli junioreista, on perinne hiipunut.
Toinen omalla tavalla idyllinen pysähtymiskohta on Nasvan kalasatama.

Kaljaasi Hoppet

Kaljaasi Hoppetin tarjontaan kannattaa tutustua. Kokeilimme auringonlaskupurjehdusta. Fokka nostettuna seilasimme tunnin verran auringon laskiessa. Kokonaisuudessaan iltaretki kesti 2,5 tuntia ja sen hinta 20€ sisälsi yhden juoman.

Lõmala sadam

Sattumalta löydettiin Lõmalan satama. Siellä oli kahvila ja tähystystorni. Satamaksi jotenkin matala, mutta selkeästi sitä ruopattiin ja kehitettiin useampana vuonna. Kesällä 2019 paikka oli harmiksemme suljettuna. Kenties liian satunnaiset lulkijat eivät pitäneet kassavirtaa yllä.

Panga

Pangan rantajyrkänne on Saaren pohjois-osassa. Rantakallio alkaa Gotlannin saarelta Ruotsista, kulkee Itämeren halki ja nousee Saarenmaan länsirannalla taas maanpinnalle. Jyrkänteen enimmäiskorkeus on 21,3m. Koska Saarenmaa ja Eesti on varsin tasaista, on kyseessä merkittävä kansallismaisema. Korkeimmassa paikassa sijaitsee muinainen uhripaikka, jonne tuotiin merelle tarkoitettuja uhreja. Ei mikään ”must see” juttu, varsinkaan, jos on nähnyt Irlannin Cliff of Mohairin tai Lobosin 580m korkeat cliffit Madeiralla.

Pangan korkeimpia kohtia

Anglan Tuulikit

Saarenmaan ainoa alkuperäisen ilmeensä säilyttänyt tuulimyllykukkula on Anglassa. Neljä Anglan viidestä tuulimyllystä edustavat tyypillisiä saarenmaalaisia pukkituulimyllyjä ja niiden keskellä kohoaa hiukan korkeampi hollantilaistyyppinen mylly. Vieressä komea dolomiittiseinäinen rakennus on kahvila ja Anglan perinnekulttuurikeskus.

Kaalin kraateri

Kaalin kraatteri on matkailukohde Kaalin kylässä 20 kilometrin päässä Kuressaaresta. Kraatteri on syntynyt meteoriitin törmättyä maahan esihistoriallisella ajalla ja sen valleja on muinaisina aikoin vahvistettu kivimuurein. Luonto vallien reunoilla on vaikuttavinta, mikäli saa niitä kiertää rauhassa ilman turistibussillista hälisijöitä. Kuuluu kuitenkin sarjaan kerta riittää.

Huhtikuun alun kasvillisuus on vielä niukkaa

Muhu

Entinen kyläkauppa tuli jo kehutuksi. Sen jälkeen parasta antia on Koguvan museokylä. Siellä on mahdollisuus siirtyä menneeseen elämään ja kierrellä hienosti säilyneitä rakennuksia ja näyttelyitä. Kylällä on eestiläisittäin poikkeuksellinen historia. Täällä asui vapaita talonpoikia, jotka eivät koskaan olleet orjina.

Muhun etelärannalla on Pädasten kartano ja huippuravintola. Hinnoittelu on rajaa asiakaskuntaa. Navettaan loft-tyyliin tehdyt huoneet eivät vakuuta. Span kylpytynnyri savisen ojan rannalla kaislikon keskellä maksaa satasen ja sen seinämät oli limaiset, mutta vesi kalttaavan kuumaa.
Viron parhaaksi ravintolaksi julistettu Aleksander päärakennuksessa oli maineensa veroinen. Yhdeksän annoksen illalista täydensi keittiön terveiset annosten välillä. Kaikki selostettiin tarkkaan. Eipä siitä piiperrykstä täyttynyt, kun osa oli luokkaa karpalo jäämurskassa ja silakka kivellä. Kallis, mutta ripauksen omintakeinen saaristolaisruokatulkinta.

Luscher & Matiesen Muhu Viinitila tarjoaa marjaviinejä, majoitusta ja kotituokaa. Pikaisen maistelun ja haistelun perusteella mikään näistä ei kiehdo. Ei toiste sinnekään.

Pädasten lähistölla on Naminamaste, joka on Sikke Sumarin kesäpaikka. Tarjoalla siellä on kotimajoitusta ja kokkikuresseja idyllisissä puitteissa

Abruka

Abruka on pieni paratiisisaari Kuressaaresta etelään. Sinne pääsee postiveneellä Roomassaaren satamasta. useinpina päivinä yhteys toimii jompaan kumpaan suuntaan ja muistaakseni tiistaisin edestakaisin, niin että siellä ehtii tekemään parin kolmen tunnin kävelylenkin. Juhlapyhinä thteys ei toimi. Sekin tuli testattua odottamalla alusta satamassa brittiperheen kanssa kauniina kesäaamuna klo 7 aikoihin.
Abrukan satamassa on baari josta saa ruoka-annoksia ja juomaa. Lisäksi saarella on vaatimaton mökkikylä turisteille.

Ekalla vierailulla 2014 tuntui kuin olisi aikakoneeseen astunut ja tullut ulos 1950-luvun maaseudulle. Noin kilometrin kävelyetäisyydellä rannasta on saaren museo ja kirjasto. Kaislakattotaloa isännöi Ülo Tuulik vaimoineen. Rouva tarjoilee kahvit ja herra kertoo saaren historiasta. Kehitys on ollut siellä sama kuin Suomenkin puolella. Ennen saari elätti parisataa ihmistä. Nyt on jäljellä vain muutama ympärivuotinen asukas. Pienen jutusteleun jälkeen selviää että herra Tuulik on kuuluisa merikirjailia, Eestin kirjailijaliiton ex. pomo, jolla oli tiiviit kulttuurisuhteet Suomen kirjailijapiireihin. Muistelot siitä miten neukkuajalla salakuljetettiin raamattuja Viroon ja kirkasta Suomeen, saavat miehen eloon. Kaiken yllä leijuu kaiho menneitä aikoja ja inho nykymenoa kohtaan. Kesän paras kohtaaminen!

Museo-kahvila-kirjasto -monitoimitalo

Muutamaa vuotta myöhemmin meno mökkikylässä hautausmaan naapurissa oli krapulaisen heräävää. Rantabaariin oli pesitynyt suven viettoon muutama perhe, jotka nauttivat tarjoilusta ja auringon lämmöstä, kunnes yllä alkoi pörrätä helikopteri etsien kaislikon reunasta laskeutumispaikkaa. Unelias krapulanparannussessio päättyi ja kaikki lähtivät kiukussa helikopterin kimppuun karjuen ja heittäen sitä oluttölkeillä. Rannan asukit voittivat taistelun, mutta meidän Abruka-lumous särkyi ikävästi!

Häirikkökopteri

Suositus

Luonto on samantyyppinen kuin Hiiunmaalla. Hyviä uima- ja surffirantoja riittää. Vierasvenesatamista Roomassaare, Kuressaare ja Kuivastu ovat ok ja muut ovat hieman vaatimattomampia. Vedet ovat matalia ja tuulen suojaa on harvoin tarjolla. Saarenmaa on rauhallisia rantoja ja luontoa arvostavalle mainio kohde. Pyöräreittejä on riittävästi, maasto on tasaista ja tarjolla on muutamia mainioita pistäytymiskohteita. Lapsille on vesiliukumäkiä ja polkuautoja viihdykkeeksi. Majoituksen osalta edullisimmat vaihtoehdot saattavat tuottaa pettymyksen. Vege pärjää Kuressaaressa mainiosti, mutta pienemmissä kylissä voi olla haasteita.

Tulen ja jään

Saaren ihmiset ja luonto miellyttävät meitä suuresti. Riittäisivätkö ne syyksi tulla ja jäädä? Varmasti.
Viitisen vuotta sitten asia oli vakavassa harkinnassa, kun koeasuttiin Kuressaaressa taloa ja suunniteltiin sen peruskorjausta. Vain selkeät merkit kosteusvaurioista estivät talokaupan ja lopullisen jäämisen. Nyt jatkamme turistielämää muutamia kertoja vuodessa ilman sitoutumista omistamisen tuskaan. Silti joka kerta on itsensä vakuutettava, että tuleminen on hauskempaa kuin jääminen.

Vieläkin välillä harmittaa ettei tähän päädytty, mutta valtaosin on helpottunut olo, että parempi näin.

Haapsalu

Haapsalussa on viehkoa puutaloidylliä menneeltä ajalta, piispanlinnan rauniot, kukkeat puistot, uimarantoja ja kylpylöitä. Jos verrokkia hakee Suomesta niin lähinnä mieleen tulevat Tammisaari tai Naantali. Sinne on parin tunnin ajomatka Tallinnasta tai pitkä kesäinen purjehduspäivä vaikkapa Hangosta. Aikoinaan se oli venäläisen aristokratian suosima kesänviettopaikka ja nykyisin se on tunnettu monista kansainvälisistä festivaaleistaan ja ravintoloistaan.

Sesonkiaikaan kaupunki kuhisee turisteja ja sesongin ulkopuolella osa ravintoloista on suljettuina. Milloin siis? Kesällä ehdottomasti, jos pitää uimarannoista. Afrikka-ranta (viroksi Aafrika rand) oli aikoinaan kaupungin ykkösranta, mutta sille on tällä vuosisadalla ilmaantunut kilpailijoita, kuten Vasikaholmi ja lähellä rautatieasemaa ja kylpylähotelli Fra Mare Thalassoa sijaitseva Paralepa rand.
Blues viikonlopun aikana hotellit ovat varattuja ja kaikki baarit täynnä bluesin tai festareiden ystäviä.

Valgedaami näyttäytyy elokuussa täyden kuun aikaan

Haapsalun tuomiokirkon eteläseinään rakennetun pyöreän kastekappelin ikkunalle ilmestyy elokuun täydenkuun öinä naisen hahmo. Tuota hahmoa on alettu nimittää Valkeaksi Neitsyeksi. Kuinka niin, ja miksi tuo nainen on jo vuosisatoja näyttäytynyt kappelin ikkunassa, kertoo legenda seuraavasti: ”Keskiajalla, Saarenmaan-Läänemaan piispan hallitessa, piti kaikkien tuomioherrojen säntillisesti luostarin sääntöjen mukaan elämään ja naisilta oli piispanlinnaan astuminen kuolemantuomion uhalla kielletty. Vaan sattuipa niin, että muuan tuomioherran ja neitosen välille syttyi palava rakkaus. Nuorten toistensa läheisyyttä kovin ikävöiden, toi tämä tuomioherra neitosen pojaksi puettuna kirkkokuoroon laulajaksi. Kauan säilyikin tämä salaisuus, vaan eräänä päivänä itsensä julki petti. Piispan tuomio oli ankara: Tuomioherra heitettiin linnan tyrmään kuolemaan nälkään ja neito muurattiin elävältä kesken olevan kastekappelin seinään. Monta päivää oli nuoren naisen vaikerointi kuulunut ennen kun sammui. Vaan hänen henkensä ei pääsyt rauhaan ja käykin nyt jo vuosisatoja kastekappelin ikkunalla rakasta miestään surren

Retket ja toimintaa

Kävelyä Piispanlinnan pihalla ja valleilla

Raunioden keskellä on mukava ulkoilla ja ihailla vihreää linnan puistoa ja sisäpihaa.. Linnan historia alkaa 1200-luvulta ja linnoitus saavutti lopullisen suuruutensa vuosina 1515–1527. Tuolloin sen pinta-ala oli yli 30 000 neliömetriä, seinien paksuus jopa 1,8 metriä ja korkeus oli yli 10 metriä. Linnan länsisivulla on 29 metriä korkea vartiotorni 1200-luvulta. Sitä on käytetty myöhemmin kellotornina. Linnan muureja korotettiin myöhemmin 15 metriin asti. Linna vaurioitui pahoin sodissa 1558–1582 ja 1710 Venäjä valloitti Viron ja linnan muurit tuhottiin osittain.

Euroopan kaunein rautatieasema ja -museo

Kylpyläkaupunkiin mieltynyt Venäjän tsaari tuki rakennusideaa ja auttoi aseman toteutuksessa. Asemarakennus on neljäosainen: matkustajasali, imperaattoripaviljonki (nyk. museo), niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 m pituinen katettu laituri, jotta tsaari seurueineen ei joutuisi sateeseen. Junia sinne ei saavu, joten vanhaa rataa voi hyödyntää pyöräillen (googlaa Läänemaan terveystie).

Rantapromenadi

Romanttisen rantapromenadin varrella sijaitsee Viron kauneimpiin puurakennuksiin kuuluva Kuursaal. Haapsalulle antaa leimansa myös 200 vuotta jatkunut kylpyläkulttuuri.
Rannalla on venäläisen säveltäjän Pjotr Tšaikovskin muistokivi ja penkki. Hän vietti Haapsalussa lomaa vuonna 1867 ja Šokolaadi-promenadilla hänellä oli tapana ihailla auringonnousua ja joutsenia. Penkki on varustettu kaiuttimilla, joista voi kuunnella otteita tuotannosta ja tietoa säveltäjästä.

Puutalokierros kapeita kujia pitkin

Haapsalu on viehättävä pikkukaupunki, jonka kapeat kadut, romanttiset puutalot ja pikkuriikkinen kaupungintalo hurmaavat ulkoilijan. Vastaasi voi kävellä seurustelunhaluinen kissa tai voit ihailla huolitellusti pinottuja halkoja vajan seinustalla. Idylliä täydellistää niin narulla kuivuvat pyykit kuin koivuhalon tuoksuinen savu.

Kuursaal ja sen ruusutarha

Kesäravintola Kuursaaliin voi poiketa leivoskahville tai kevyelle keitolle lounasaikaan tai hyvällä tuurilla illalla kuulemaan jazzia tai bluesia. Sen edustalla on upea rosario.

Baarikierros

Kesällä melkein joka rakennuksen kyljessä on olutterassi. Osasta saa myös lounasta.

Vormsi ja Hiiu

Päiväretki Vormsin saarelle vaatii aikaisen herätyksen ja meiltä saari jäi kokematta, kun ensin riekuttiin yössä ja sitten nukuttiin pahasti pommiin. Hiiunmaa on on ehdottomasti vierailun – kenties jopa pidemmän sellaisen – arvoinen ja siitä onkin jo juttua Hiiunmaa -artikkelissa.

Roosta puhkekeskus

Haapsalusta 40km pohjoiseen on viihtyisän oloinen Roostan lomakylä. Upeat rannat ja kohtuullisen vuokramökit tarjoavat vaihtoehdon Haapsalussa yöpymiselle. Ravintola oli siisti ja ruoka hyvää. Sieltä voi jatkaa matkaa pohjoiseen katsomaan Dirhamin satamaa.

Dirham

Dirhamin venesatama on tuulille avoin, vaikkakin aalloilta suojassa. Rannalla on majoitusta ja kalakahvila. Melko verkkainen tunnelma ainakin loppukesästä. Hiekkarannat ovat kutsuvat ja upeat.

Hotellit

Fra Mare Thalasso on kävelymatkan päässä keskustassa. Siisti kylpylähotelli ja ystävällinen ravintola.

Herman on keskustan kahvio, jonka yläkerrassa tarjolla pienimuotoista majoitusta. Kannattaa kokeilla pelkästään kahvioherkkujen ja sijainnin vuoksi.

Hapsal: Kolme melko hintavaa vuokramökkiä, jotka on hyvin varustettu. Tilava, mutta hieman sokkeloinen. Kaksisaunaa, joista toinen turkkilainen höyrysauna.
Keskustaan on matkaa, joten osta jääkaappi täyteen kerralla. No, kyllähän taksi toi iltalimua juuri ennen kauppojen sulkeutumista, kun kekattiin kysyä. Omat halot kannattaa ostaa joltain huoltamolta, jos haluaa kylpytynnyrin kuumaksi ja säästää muutaman euron per klapinippu.

Suositus

Luonto on samantyyppinen kuin Saaren– ja Hiiunmaalla. Hyviä uima- ja surffirantoja riittää. Vierasvenesatamista Dirham on ok yöpymiseen ja Haapsalun satama muutaman päivänkin oleiluun. Vedet ovat matalia ja tuulen suojaa on harvoin tarjolla.
Pyöräreittejä on riittävästi, maasto on tasaista ja tarjolla on muutamia mainioita pistäytymiskohteita. Lapsille on rannoilla ja kylpylöissä vesiliukumäkiä ja viihdykettä. Majoituksen osalta edullisimmat vaihtoehdot saattavat tuottaa pettymyksen. Vege pärjää Haapsalussa mainiosti, mutta rannikon pienemmissä kylissä voi olla haasteita.

Tulen ja jään

Pistäytyminen on virkistävää, mutta entä pidempi asuminen? Puutalokeskustan idyllissä on jotain viehkoa ja kiehtovaa. Hintataso on eestiläisittäin ok, eli alle Tallinnan ja mutta sisämaan maaseutua korkeampi. Toisaalta kesäiset turistimassat ärsyttävät suunnattomasti ja jokin sanoin selittämätön jättää kokonaisuuden etäiseksi ja viileäksi. Ei siis jatkoon, vaan tuleminen Haapsaluun on hauskempaa kuin jääminen.