Tallinna ympäristöineen

Olen aina sanonut että oikea, aito,  rakastamani Viro alkaa Tallinnan etelä- ja länsipuolelta. Siitä huolimatta olen asustellut Tallinnassa viimeiset 1½ vuotta. Tallinna on nykyään usein harmaa ja kenties se johtuu syksystä ja meren lämmöstä, joka nostattaa aamusumuja kaupungin ylle. Blogia on 29.11.2018 täydennetty sinisellä.

Historia – ”Kyllä ei ole Tallinna entisensä…”

Alkuun on pakko muistella menneitä, koska ensimmäisistä reissuista on aikaa,

Muistan Tallinnan heti uuden itsenäistymisen alkuvuosilta. Georg Ots lähestyi Tallinnan lahtea. Vastassa oli vanhan kaupunkin tornien kaunis silhuetti, Hansa -kaupungin vieressä maisemaa pilasivat  ainoastaan maisemaan sopmattomat Viru ja Olümpia hotellit. Itään katsottaessa puiden keskeltä pilkisti Laululavan kaari ja siitä itään harjun päällä Lasnamäen tornitalot. Kauempana Piritan Olympiakeskus ja luostarin päätyseinä ja teletorni. Satamassa odotti pitkä ja tukala jonotus tullin sokkeloissa kunnes yrmyt rajavartijat tarkistivat passin ja suurlätystöstä hankitun viisumin. Kaupungilla tunnelma oli hämmentävän kaksijakoinen. Kerjäävät venäjän kieliset mummot, innokkaasti paikkoja korjaavat ja palveluita pystyttävät nuoret virolaiset, Pauligin, Koffin jne. mainosteippaamat raitiovaunut, keskieurooppalaisesti pukeutuneet neidot, maalaislapset, jotka pukeutuneet kuten vanhat ukot Suomessa, kuiskaten puhuvat venäläiset jne.

Mieleen jäävintä oli se into ja draivi, jolla kaikkea tehtiin ja korjattiin. Vähintään julkisivu pantiin edustuskuntoon; oli sitten kyseessä talo, auto, pukeutuminen tai vastaava.

Sen jälkeen olen käynyt Tallinnassa kymmeniä kertoja esim. nelipaikkaisella Cesnalla juomaan yhden tuopin, purkkarilla Piritaan, pikalaivoilla asiakastapaamisiin tai muuten vaan pidennetylle viikonlopulle rentoutumaan. Jotenkin en oppinut Tallinnasta tykkäämään toisin kuin Tartto, Viljanti, Pärnu, Kuressaare ja Haapsalu tuntuivat kodikkailta ja miellyttäviltä.

Tallinnan profiili on muuttunut Tornimäen ”pilvenpiirtäjien” myötä. Satamassa liikkuminen tuli helpoksi molempien maiden liityttyä EU:hun ja yhteinen valuutta on tehnyt elämisen helpoksi ja kalliiksi.  Kun 20 vuotta sitten käveli Kalamajan puutalokortteleita uskoin, että maalikauppiaana olisi taloudellista menestystä tiedossa. Nyt tuntuu, että rempattavaa olisi edelleen ja loputtomasti. Toisaalta monessa mielessä Virossa on laitettu julkisivu nopeasti kuntoon.  Esim. autokanta on maltillisen verotuksen myötä parempi kuin Suomessa.

Kun aikanaan olin lahjoittamassa Virolaiskouluihin vanhat atk-romut, niin vastaavasti tänään suomalaisten olisi syytä oppia miten yhdellä henkilökortilla hoituu tunnistautuiminen sähköisiin palveluihin kuten äänestämiseen, pankkiin, terveys- kiinteistö- ja  verotietoihin.  Mikä hienointa, järjestelmä on tehty murto-osalla Sote-Suomen IT-kuluista.

Nyt – ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin …”

Kaupungin syke ja eestiläisten nopea päätöksenteko, josta ennen pidin, näyttäytyy nyt edestakaiselta sätkimisiseltä. Liikenteessä ilmiö näkyy älyttöminä, edestakaisina kaistanvaihtoina ja turhina kolareina. Varsinkin helle muuttaa liikennekulttuuriin afrikkalaiseksi. Ainoastaan kahta liikennesääntöä kunnioitetaan: suojatien eteen pysähdytään ja  ” Kaikki järjestyksessä -minä ensin”.

Utopia rehellisestä eestiläisistä on haihtunut. Aikanaan kuulin, että ravintolan omistaja välttääkseen veroja varastaa firmastaan härkisti ja muu henkilökunta ottaa loput eli kukin osansa ja kykyjensä mukaan. Alan sen väitteen uskoa. Vanhemmat neuvostoajan kokeneet osaavat olla hymyillen samaa mieltä kanssasi edessä päin ja yhtä joustavasti mielipide voi kääntyä päälaelleen seuraavaa miellytettäessä. ”En tykkää”. Toisaalta Tallinnan ulkopuolella en ole eestin kielisiin joutunut pettymään. Positiivisena huomiona, että eestiläiset kunnioitettavat laskujen eräpäiviä aivan eri tarkkuudella kuin suomalaiset.

Tallinnan hintatason nousu on karsinut suomalaismatkailijoita kymmeniä tuhansia. Tallinnassa palkat nousevat 6-7% vuuodessa ja se näkyy hinnoissa. Palkkakehityksellä hidastetaan osaavien ammatti-ihmisten lähtemistä ulkomaille töihin. Jos hintataso ratkaisee, siirry etäämmäs vanhasta kaupungista. 

Aiemmin hahmotin kaupungin ainoastaan sataman, kalamajan ja keskustan korttelit. Nyt olen ”asunut” reilut 18 kuukautta ja kokonaiskuva on hieman selkiytynyt. Keskustassa ja vanhassa kaupungissa tulee käytyä entistä turistiaikaa harvemmin. Kohdeideoita on enemmin kuin aikaa niitä katsastaa, mutta esittelen muutamia kivoja testattuja juttuja.

Liikkuminen

Hanki R-kioskilta tai marketin infosta ühiskaarti. Siihen voi ladata 2 euron kertamatkoja tai 1/3/5-päivämatkalippuja julkisiin kulkuneuvoihin.

Taksi eli takso on edullinen. Lataa taxify sovellus kännykkään tai soita 1525 Q-taksoon (voivat kysyä myös kohdeosoitetta). Päiväkyydit on keskustassa alle vitosen ja yöllä tuplat. Jotkin muut firmat, jotka kalastelevat kyytejä satamassa tai hotellien liepeillä, voivat olla kalliita.

Retki- ja kohdeideat

Peurapatsas Toompean juurella Räävelissä

Muinoin tanskalaiset pitivät valtaa Tallinnassa. Eräänä päivänä Tanskan kuningas Valdemar oli tarkastamassa uusia läänejään, kun hän yhtäkkiä yläkaupungilla huomasi pienen peuran. Valdemar ei halunnut metsästää eläintä vaan määräsi hänen hovimiehensä vangitsemaan eläimen, jotta hän voisi tehdä siitä lemmikin. Peuran vangitseminen osoittautuikin odotettua hankalammaksi, sillä peura päätti hypätä jyrkänteeltä alas. Kuningas Valdemar oli järkyttynyt tapahtumasta ja päätti nimetä tämän kyseisen paikan peuran kunniaksi. Valdemar alkoi kutsua paikkaa nimellä Reh-Fall, joka vapaasti suomennettuna on ”Peuran Pudotus”. Siksi Tallinna tunnettiin ennen Räävelinä.

Vanha kaupunki

Jokainen tuntee Raatihuoneen torin (Raekoja plats) ja Toompean mäen eli ei niistä sen enempää. Vaihtelua tarjoaa,  jos kierrät kauniilla ilmalla  vanhan kaupungin muurien ulkopuolelta. Nauti puistoista, muurin torneista ja toki virvokebaareista.

Telliskivi ja Kalamaja

Viimevuosien mainoistetuimmat kohteet ovat Telliskivi ja Kalamaja.  Ei niitä suotta ole kehuttukaan vaan sinne kannattaa jalkautua aistimaan niin vasta paahdettua kahvia kuin eestiläistä modernia disainia. Poikkea rautatieaseman (Raudtee jaam) uudelle torille, jossa on häivähdys Mustamäen hävinneen torin tuntua. Jatka Telliskiven design-puoteihin ja ravintloihin. Sen perään kävele Kalamajan puutaloja, portaikkoja ja sisäpihoja ihailemaan. Alueella on yhtenäinen ilme, koska kaikki on rakennettu samoihin aikoihin sen jälkeen, kun Oolannin sotaan osallistuneet engelsmannit ja ranskalaiset tykittivät Naissaaresta vanhat rakennukset maan tasalle 1854. Vanhaan kaupunkiin tykkituli ei yltänyt.

Tuurilla löytää kivaa

Hyppää satunnaiseen bussiin tai raitsikkaan ja aja päätepysäkille. Näin  me olemme löytäneet Nõmmen torille, lentokentälle ja Kopli-niemen kärkeen.

Nõmmen alueen funkkis –onakotitalot ja mäntypuistot tarjoavat niin nähtävää kuin hyvän ulkoilualueen. Jos talinnalaisilta kysyy parasta asuinaluetta niin puolet ehdottaa Piritaa ja loput Nõmmea.

Toisaalta  jos päädyt busseihin joissa lukee vaikka Katleri, Kurepõllu, Kuristiku, Laagna, Loopealse, Mustakivi, Pae, Paevälja, Priisle, Seli, Sikupilli, Sõjamäe, Tondiraba, Uuslinn, Väo tai Ülemiste, niin olet Lasnamäessä. Olo on kuin Moskovan lähistöllä tai Vantaalla; tosin joka neljäs vastaantulija osaa myös Viroa.

Edellistä puolta pienempi lähiö on Mustamägi. Siellä asuu 66000 asukasta. Teknisen korkekoulun ja teknologiakeskuksen ansiosta tulee mieleen Espoo. Minulle Mustamägi ei enää ole venäläinen slummi vaan tiedepuisto startupeineen. Sieltä on maailmalle ponnistaneet mm. Skype, TransferWise ja Taxify.

Piritan hautausmaa

Metsäkalmistu on mäntymetsään luonnon keskelle tehty hautausmaa. Siellä on kiva kävellä lämpimänä kesäiltana.  Metsäkalmistolla on varattu erillisiä alueita kirjailijoiden, kuvataiteilijoiden, näyttelijöiden, urheilijoiden ja muiden julkisuuden henkilöjen hautaukseen. Kuulsuste küngas mäelle on haudattu niin presidentit Meri ja Päts kuin shakin maailmanmestari Paul Keres ja aikansa megatähti Georg Ots.

Suomen itsenäisyyden 100 – vuotispäivänä olimme Suomen poikien muistomerkillä seuraamassa juhlallisia kunnianosoituksia ja seppeleenlaskuja. Siellä myös suurlähettiläs  Narinen piti puheen, josta kaikki paikki paikalla olijat puhujaa myöden liikuttuivat.

Lennusadam

Kalamajan pohjoisrannalla tunnetaan Lentosataman vesitasohallista. Vuosina 1916–17 osaksi Pietari Suuren merilinnoitusta rakennettu hangaari oli maailman ensimmäinen vastaavan kokoluokan betonikuorirakennus. Nykyisin hallissa toimii merimuseo, joka kertoo kiehtovia tarinoita virolaisesta merenkulusta ja merisodankäynnistä. Museo lupaakin meren täydeltä jännitystä ja elämyksiä koko perheelle.

Sukellusvene Lembit on museon keskus.  Aluksen sisällä saa hyvän käsityksen 1930-luvun teknisestä tasosta. Museon simulaattorit tarjoavat jännitystä niin aikuisille kuin lapsillekin: voit lähteä Tallinnan ylilennolle, sukellusveneellä maailmanympärimatkalle tai navigoida Tallinnanlahdella. Museon ulkoalueella on nätävää kuten Suur Töll, Euroopan suurin höyryjäänmurtaja.

Saaret päiväretkikohteina

Saarilla ei ole erityisiä nähtävyyksiä, mutta niissä voi siirtyä ajassa taaksepäin niin vapaan Viron tunnelmiin kuin neukkubetoni-aikaankin.

Aegna on lähinnä Tallinnaa Viimsin pohjoispuolella sijaitseva pieni saari. Kesäkuukausina lautat liikennöivät saarelle Tallinnan Kalasatamasta. Matka kestää noin tunnin verran. Aegnalla ei ole hotelleja tai muuta majoitusta, vaan saarelle on parasta tehdä päiväretki Tallinnasta. Aegnalta löytyy autiorantoja sekä ulkoilureittejä.

Naissaar eli Naissaari on Tallinnan rannikolla sijaitsevista saarista pinta-alaltaan suurin. Saari toimi ennen sotilastukikohtan. Metsäisen maaston keskellä kulkee vanha rautatie. Saaren menneisyydestä kertovat  neuvostoarmeijan bunkkerit ja rakennusten jäänteet. Saarella on myös majakka. Tarjolla majoitusta, joka kannattaa sesongin aikana varata ennakkoon samoin kuten laivaliputkin.

Pranglin saarella on tarjolla maatilamajoitusta ja loma-asuntoja sekä yksi ravintola. Saarella voi liikkua jalkaisin tai polkupyörällä. Lautat Pranglin saarelle liikennöivät Viimsin itärannalta Leppneemen satamasta, jonne on noin puolen tunnin ajomatka Tallinnan keskustasta. Lauttamatka kestää tunnin.

Viimsi

Tallinnan ympäristön tärkein maisema minulle on  Rohuneemen päässä. Siihen lähistölle olisi kiva muuttaa, mutta rantatontit maksavat liki miljoonan. Edessä on avomeri ja redillä näkyy usein pari tankkeria odottamassa Muugan satamaan. Uuden vuoden aattona meri oli melko kylmän tuntuista. Suvella 2018 aikaan kun Suomessa mitattiin ulkomeren pintalämpötilaksi 27 astetta, oli meri hiekkaranan kohdalla järkyttävän kylmää (6 astetta).  Tuuli oli vienyt lämpimän pintaveden pohjoiseen. Tulipa turhaan vaihdettua uikkarit edestakaisin.

Jos arkkitehtuuri kiinnostaa, kannattaa kävellä ja katsella Kivineemen ja Sääre teen omakotipalatsit kuten presidentti Meren palatsi Merelaid. Osa rannoista on rakentamattomia, ja sieltä löytyy mm ao unikkorantaniitty.

Püünsin rannalla näkee usein kiesurffareita leijoineen. Matala vesi, kova tuuli ja kannas joka suojelee aalloilta tekee paikasta suositun syysmyrskyillä. Uskomattoman upea sora-hiekka kannas on 400 metriä pitkä ja johtaa Pandjun lintuluodolle. Alue on lintujen pesimisaikaan rauhoitettu. Korkean veden aikaan kannas on veden peitossa ja vastaavasti matalan veden aikana kannas on leveä kuin valtatie. Kerrassaan upea paikka!

Viimsi Vabaõhumuuseum

Viimsin ulkoilmamuseon vihreillä rantaniityillä on mukava ulkoilla. Alueelle on koottu taloja, jollaisissa rannikon ihmiset (rannarahva) ennen asuivat. Kesällä siellä järjestetään joogakursseja ja konsertteja ja talvisin mm. rekiajeluja. Älä osta kioskista pienoislaivoja. Ne on sittenkin vain muovia.

Pirita

Piritan aallonmurtajan suojissa on kaksi vierasvenesatamaa, joista ulompi on Moskovan olympialaisia 1980 varten rakennettu purjehdussatama. Aiemmin sen  wc:t olivat törkyisiä ja suihkutilat monien käytävien ja portaikkojen takana. Kalevi jahtiklubi on syvemmälllä Pirita joen rannalla. Sen palveluihin kuuluu ravintola ja siistit vessat. Joen vastarannalta pääsee upealle hiekkarannalle. Uimista en suosittelisi, sillä Tallinnan lahti tuoksuu kesäisin juuri niin raikkaalta kuin sinne neukkuaikoina lasketut jätevedetkin.

Pirita tien toisella puolen on vanha hautausmaa ja birgittalaisnunnien luostarirauniot. Joen ranta on nätti. Automatkan päässä rinteessä  on Viron korkein rakennus, 314-metrinen Teletorni, josta on mahtavat maisemat.   Torni avattiin 1980 olympialaisten alla. Kirkkaalla säällä sieltä voi nähdä jopa Helsinkiin asti.

Teletornin läheisyydessä kasvitieteellisessä (Botanical aed) puutarhassa on yli 4 500 kasvilajia 123 hehtaarin alueella, joten se on erinomainen kohde sekä kasvien tutkailuun että ulkoiluun. Sielläkin pääsee ihailemaan Pirita joen virtaamista.

Rocca al mare

Rocca al mare on muutakin kuin kauppakeskus. Kauppakeskuksen kohdalla Paldiski tien toisella puolen on Tallinna eläintarha. Sinne emme ole vielä ehtineet.

Vain 15 minuutin ajomatkan etäisyydellä Tallinnan keskustasta Rocca al maressa sijaitsee ihastuttava paikka – Viron maalaisarkkitehtuuria ja kyläelämää esittelevä Viron ulkoilmamuseo. Museon 14 tilalla saat katsauksen siitä, miten varallisuudeltaan ja toimialaltaan erilaiset perheet elivät 1700-1900 -luvuilla. Puistomainen alue on meren rannalla, josta näet Koplin sataman uudesta suunnasta.  Siellä on kirkko, kievari, koulu, myllyjä, paloasema, kyläkauppa ja tietenkin meren rannalla verkkomajat. Museosta voit ostaa mukaan käsityötä, ajaa hevosella tai maistella maalaiskievarissa Viron kansallisruokia. Kiva ulkoilukohde hyvällä ilmalla, vaikkei museoista pitäisikään.

Konsertit, teatteri,…

Tallinnassa on joko ilta runsaasti kulttuuria tarjolla. Konserteissa on mukava käydä vaikka kielitaito ei teatterin katsomoon riittäisikään. Musikaalit on kepeämpi tapa aloittaa. Tarjonnan voi tarkistaa Piletilevi.ee sivuilta.

Kadri org

 

Kadri Orun puisto on siisti paikka kävellä mihin vuoden aikaan tahansa. Toki kesäaikaan se on kukkea. Kun Pietari Suuri oli valloittanut Baltian 1700-luvun alussa, hän perusti Kadriorgiin kartanon ja puiston. Barokkipalatsi toimii nykyisin ulkomaisen taiteen museona. Ruusutarha ja japanilainen puutarha ovat kesäiltoina nautinnollisia kokemuksia.

Aivan merenrannassa, uuden satamasta rakennettavan Reidi tien ja Pirita tien risteyksessä  seisova Rusalka on samannimisen tsaarinaikaisen panssarilaivan muistopatsas kunnioittamassa Estonian jälkeen toiseksi tuhoisimman merionnettomuuden uhreja.

Lyhyen kävelymatkan päässä, itään päin Piritan rantapromenadia pitkin, siintää Viron pyhin tapahtumapaikka – ns.  laulavan vallankumouksen syntysija Laululava. Tällä kentällä pidettiin vuoden 1988 massiiviset yhteislaulutilaisuudet, joilla osoitettiin mieltä neuvostovaltaa vastaan ja pohjustettiin Viron itsenäisyyden palauttamista. Aikansa suomalaisrokkarit Sleepparit, Juice, Kuosmanen uhmasivat miliisiä laulamalla isänmaallisia lauluja ja huutamalla itsenäisyyteen kannustavia iskulauseita. Kuuluisimpia Laulukentän tapahtumia ovat kuitenkin suuret laulujuhlat, joissa on 34 000 esiintyjää ja 200 000 hengen yleisö.

Marjamägi

Laululavalta itään päin on suurlähetystöjen alue ja Marjamäen kartano. Siellä on muun muassa elokuvamuseo. Kornein tunne tulee takapihalla, jonne on varastoitu Stalin ja Leninin patsaskokoelmat.

Paluumatkalle suosittelen Tallinnan lahden rannalle  Piritan ja keskustan välille tehtyä rantabulevardia, joka toimii suosittuna ulkoilureittinä.

Parturit ja kampaamot

Edulliset palvulut ovat olleet pitkään Tallinnan matkailuvaltti. Edullisuuden aika keskustan parhaissa paikoissa on ohi. Esim renkaiden vaihto maksaa reippaasti enemmin kuin Suomessa.

Olen yleensä käynyt 5-7 euron partureissa. Syksyllä tutustuin naapuritalon Chop-Chop miesten parturiin. Oven aukaisi uhkea tyttö, takaseinällä  oli Harrikka ja letkeä jenkkirokki soi. Tyttö kysyi aluksi otanko whiskiä vai rommia. Katsoin ympärilleni ihmetellen missä olen. Se tulkittiin väärin ja ilmoitettiin, että tarjoilu on ilmaista vai haluanko kenties olutta. Takahuoneesta tuli nuorimies, joka suojasi juoman kannella ja aloitti hommat. Parturointi oli pikkutarkinta ja huolitellumpaa kuin koskaan ennen ja maistuihan Jack Daniels Bourbonkin, kun välillä pidettiin huikkapaussi. Hinta jännitti, mutta laskutettu 15€  on reilusti alle Suomen hintatason. Vastaava asiakaskokemusta ja tarinaa ei synny Suomessa koskaan. Suosittelen.

Hotellit

Tuoreita hotelllikokemuksia ei ole jaettavaksi, sillä nyt meillä on ollut pitkään vuokra-asunto ja sitä ennen kokeiltiin asumista eripuolilla Tallinnaa Airbnb asunnoissa.

Ilmrine

Monta muotta asuimme Ilmarine hotellissa Kalasadaman tuntumassa. Sen etuina on lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin ja parkkipaikka pihalla. Aamiainen oli riittävä ja iltaisin Heigo jaksoi hymyillä baaritistin takana. Ilmeisesti Heigokin on vaihtanut työpaikkaa sittemmin. Heikkoutena respan  avuttomat tytöt. Sieltä kannattaa aina ottaa Business tai Executive huone, niin välttyy katumelulta ja ilmastointikin toimii. Parkkitiketti kannattaa kiinnittää auton ikkunaan ettei Europark käy kukkarolla.

Ravintolat

Ravintolatarjonta uudistuu viikottain. Uusia tulee ja vanhoja kuihtuu. Tasalaatuisuus on ailahtelevaa: tänään loistava voi olla huomenna pettymys.

Osteria del Gallo Nero

Italialainen tapas-baari Rataskaevulla. Sen viehätys perustuu hyviin tyyppeihin kuten Massimo Italiasta, Tomaso Venezuelasta tai Gabriel Toscanasta. Viini on erinomaista, kuten bruscetta tai Caprese salaatti. Toisaalta joskus tomaatti tai tunnelma on loppu ja silloin omistajan venäläisyys paistaa läpi.

Von Krahli Aed

Suosikkimme jo vuosien takaa sijaitsee myös Rataskaevun varrella. Jokaisen annosen saa joko vegenä täi kalalla, kanalla jne. täydennettynä. Henkilökunta jaksaa olla iloista ja annokset herkullisia. Suosittelen.

Cru

Viru tänavan reunalla Cru tarjoaa modernin italialaistyyppisesti esim  raikkaan Waldorfin salaatin ja Caprese salaatin alkupaloiksi. Pääruokalistalta löytyy niin vegeä kuin kalaa ja lintua. Ystävällinen palvelu.

Taverna Gallo Nero

Jos kävelyreitti osuu Kadri Orun puistoon, saa pientä italialaista purtavaa J. Poskan varrelta. Isompaankin nälkään löytyy pastat ja pizzat. Ruuan laatu ja tarjoilijan kielitaito vaihtelee illoittain, joten en voi suositella. Raisikkapysäkki on kulman takana.

Restaurant Ribe

Vanhassa kaupungissa Vene  7. Ruoka on aina hyvää, mutta palvelun ystävällisyys ja huomioivuus riippuu tilanteesta ja henkilöistä. Joskus tulee ns keittiön tervehdyksiä ja pikkumaistiaisia ja joskus ei.

Maharaja ja Chakra

Vanhassa kaupungissa on useampi intialainen. Maharaja on 30 vuotias ravintolaklassikko raatihuoneen aukion reunalla. Chakra on on uudempi ja sijaitsee sivummalla Uus kadulla. Molemmista poistuu kylläisenä ja tyytyväisenä. Maharaja on talvikaudella näistä rauhallisempi/hiljaisempi.

Amalfi

Tuorein suosikkimme on Vana-Virun varrella. Kenties kaupungin paras italialainen ja ainakin vakio asiakkaille ystävällinen palvelu. Suosittelen.

F-hoone ja La Tabla

Kalamajan reunalla Telliskiven varrella on useampi ravintola. Useimmat ovat niin suosittuja, että kannattaa mennä ajoissa tai varata pöytä.  F-hoone on vanhaan rakettitehtaaseen tehty rento ravintola, jossa iltaisin soi elävä musiikki. Annokset ovat kohtuu kokoisia ja ei-niin-hienostelevia.  La Tabla on raikas meksikolaistyyliä uudistava paikka.

Komeet

Parhaat leivokset ja reilut kakkupalat on tarjolla Oopperataloa vastapäätä Solariksen ylimmästä kerroksesta. Isoista ikkunoista avautuu oopperatalo ja vanha kaupunki kirkon torneineen. Ruoka on kohtuullisen hyvää, mutta tarjoilijat liian kiireisiä asiakkaita huomatakseen.

Paat ja Noa

Hieman Piritasta Viimsiin päin on kaksi hyvää ravintolaa rannalla. Paatin menu kehittynyt vuosien varrella heikommaksi ja tarjoilukieli venäläistynyt, joten sinne enää emme poikkea. Sen sijaan Noa restauranton todella suosittu ja ranking-kärkisijoilla toistuvasti. Älä mene sinnekään nälkäisenä. Hyvää mutta hintavaa.

Helios Söögituba

Nykyinen kantapaikka tiedepuiston keskellä, jossa tulee poikettua arkisin lounaalla. Ystävällinen palvelu, herkulliset ja isot annokset; mitä muuta voi enää toivoa lounaalta? Ai niin hinta? Vitosella kukkupäällinen lautanen, juoma ja salaatti. Happy hour -alennusta 25%  iltapäivisin klo 15-17. Suosittelen.

Amarillo

”Tie mulle näytä Amarilloon; Sinne kuulun kuin puolukat hilloon” hyräili iso D 50-vuotta sitten. Viru-hotelllin alakerran Amarillo-ravintola onkin monelle suomalaiselle turvallinen valinta. Tuttu osuusliikkeen ketjuravintola hissimatkan etäisyydellä ja mikä parasta, niin suomella pärjää.
Tulipa tuo kokeiltua kahdesti. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa yhdellä kertaa. Tarjoilija oli tosi nopea. Tilaukset hän ehti ottamaan 6-henkisen pöydän päästä ja sitten taas mentiin. Kun muutkin halusivat tilata, käytös jatkui kiukutteluna, murahteluna ja sätkivänä edes-takaisin juoksuna. Näin jatkui loppuilta ja harva tilaus onnistui kerralla. Laskukin meni pieleen. Keittiö pelasti sen minkä voi eli annokset maistuivat samalta kuin joskus muinoin Suomessa vastaavassa ketjukuppilassa. Olipa siis ikimuistoiset synttärijuhlat.

Umami

Keskustan ulkopuolella Mustamäessä on vielä muutaman kuukauden toiminnassa Umami. Kesällä 2019 puurakennus puretaan. Viides perusmaku Umami  tulee japanin kielestä, ja se tarkoittaa suomeksi likimain ”herkullinen maku” tai ”miellyttävä, ruokahalua herättävä maku” . Mielenkiintosia makuja ja iloista palvelua on tarjolla Umami ravintolassa.


Umamim kikhernepallid alkuruoka

Suositus

Suosittelen Tallinnaa niin purjehduskohteeksi kuin jalan tai autolla  liikkuville.  Laivamatka kestää pari tuntia mutta se ei ole nautinto. Kokeneemmalle Tallinnan kävijälle suosittelen että laajenna reviiriä Tallinnan lähiöihin,  maaseudulle tai pienempiin kaupunkeihin, niin koet jotain aitoa.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Tallinnassa on tarjolla nähtävää ja koettavaa kaiken ikäisille.

Tulen ja jään:  Periaattessa Tallinnan lähiöt Pirita, Viimsi tai Nõmme voisivat voisi olla paratiisija jonne joskus jään asumaan. Idyllinen ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitsisi opetella. Rauhallista ja toisaalta Tallinnan palvelut bussimatkan päässä.

Noin sadan matkan ja 18 mielenkiintoisen kuukauden kokemuksen perusteella uskon että tuskin jään pysyvästi asumaan. Ilmasto on liian samanlainen kuin Suomessa. Asumiskustannukset ovat korkeat jos asuu laadukkaasti. Ruoka maksaa puolet Suomen hinnoista ja juomat melkein saman kuin Suomessa. Kaikki kallistuu kovaa tahtia. Eestiläiset ovat ystävällisiä, mutta syvempi tutustuminen ottaa aikansa.