Madeira – Atlantin helmi

Jouluksi lämpimään ja valoon

Odotukset olivat suomalaisen syksyn jäljiltä korkealla eikä Madeira pettymystä tuottanutkaan. Sää oli kuten Suomen kesä parhaimmillaan eli päivisin noin 18-22 astetta ja öisin noin 15 sametin pehmeää astetta. Parina aamuna tihkutti, ajoittain oli pilvistä ja vain yksi täysin aurinkoinen päivä osui viikkoon. Aurinko valaisi tasan 10 tuntia klo 08 ja 18 välillä.

Me löysimme Madeiran nyt ja saarella juhlitaan sen löytämisen 600 vuotisjuhlaa.

Lennot

Haluttiin menosuunta mahdollisimman helpoksi ja nopeaksi. Koska Turusta ei suoraan päässyt, niin poikettiin Vantaan kautta. Ennakkoon tuumattiin, että takaisin voi tulla edullisemmin ja epämukavammin, kun paluu ei muutenkaan ole niin kivaa.

Finnairin kapteeni oli kerrankin puhelias. Saatiin johdanto kohteeseen ja lentämisen peruskurssi esimerkkinä siiven rakenne. Hiilijalanjälkemme suuruus valkeni tiedosta, että kulutus on 21.000 litraa kuuden tunnin lennolla eli 2 litraa satasella henkeä kohden. Lento oli tunnin myöhässä vastatuulen ja tietokonevian vuoksi.

Madeiran kenttä on aikanaan ollut lentäjien keskuudessa haastavan maineessa, mutta nyt tarjolla on pitkä kiitorata. Vieläkin tuulet voivat estää laskeutumisen.  Paluulennolla opittiin, että yksi käsimatkatavara tarkoittaa oikeasti vain yhtä. Easyjetin virkailija pakotti uudelleen pakkaamaan niin käsilaukun kuin kamerarepun. Ei enää toiste iisiä jettiä. Etukäteisinfon perusteella Gatwickin etelä- ja pohjoisterminaalien välillä on sujuvaa liikkua 3min junalla. Junan tilalla olikin bussi, joka piti itse soittaa noutamaan. Eteläterminaalissa odotti uusi turvatarkastus ennen jatkolentoa AirBalticilla. Paluupäivän kruunasi kolmas turvatarkastus Riikassa, kun saavuttiin Schengen-sopparin ulkopuolelta. Ei koskaan enää turhaa välilaskua Britteihin.

Funchal

Saaren pääkaupungissa on reilut 110.000 asukasta ja muut kaupungit ovat pieniä siihen nähden. Mainoslauseen mukaan Funchal on Portugalin muodin mekka. Sitä ei havainnut katukuvassa eikä liikkeissä eli ei varsinaisesti shoppailijan paratiisi, mutta miesten nahkakengät olisi saanut edullisesti.

Funchal mereltä skuuttien takaa kuvattuna

Alueella kasvoi aikanaan fenkolia, josta kaupunki sai nimensä. Nykyinen trendi tuntuu olevan että kaikki nimetään kuuluisimman saarelaisen Cristiano Ronaldon CR7 mukaan.

Kuulimme kokeneelta Madeiran kävijältä, että vuodenvaihteen ilotulitus satamassa on  kokemus. Satama-allas täyttyy ristelijöistä ja kaupunki tarjoaa huikean ilotulituksen. Madeiran löytämisen 600v-juhlien kunniaksi kadut, talot, puut jne olivat valaistuja. Saarella asuu todellinen joulukansa.

Vaatimaton näyte kaupungin juhlavalaistuksesta
Kaupungilla riitti joulukoristeita.

Katedraali ja pienemmät kirkot olivat pistäytymisen arvoiset. Samoin kauppahalli, josta meidät huijattiin ostamaan eksoottisia hedelmiä, jotka säilyvät 3 viikkoa.  Jääkaapin hajuista päätellen eivät kolmea päivääkään.

Värikäs kauppahalli
Kauppahallin hedelmätiski. Maistiasia saatiin yli kymmenestä eksootttisesta mausta.
Katedraarin alttari
Perinteistä posliinilaattataidetta oli niin kirkoissa kuin kauppahallissakin

Hop-on-Hop-off bussi kiertää Funchalin nähtävyydet ja monotoninen ääni esittele kohteet. Kierros kestää reilut pari tuntia ja toisella kierroksella tietää jo mitä haluaa nähdä. Me pysähdyimme Lobosissa. Lobos kalastajakylän ranta oli idyllinen. Siellä Churchill maalasi maisematauluja eläkepäivinään. Keskeisin nähtävyys on kuitenkin 580m korkea kallioseinämä. Toinen kiva stoppi oli kun jalkauduttin Lidon rantapromenaadille ja käveltin Funchaliin.

Lobosin kalaveneet odottamassa sesonkia
Lidon rantapromenadimaisema
Vain yksi purjevene ulapalla.

Köysirata rannan ja Monten välillä oli kokemus. Nousua 3,7Km radalla oli 540 metriä. Ylhäällä Igreja de Nossa Senhora do Monte kirkko oli nyt suljettu. Kirkon vieressä oli Sweet Monten terassi, jossa oli tarjolla herkullinen vegehampurilainen. Jos ei olisi ollut menopaluulippuja, olisi mäeltä kannattanut jatkaa toisella köysiradalla kasvitieteelliseen puutarhaan. Joutilaat Toboga kelkkakuskit pilasivat tunnelman meuhkaamalla keskenään agressiivisen kuuloisesti eivätkä suinkaan houkutelleet kokeilemaan punotun korikelkan kyytiä parin kilometrin alamäkimatkalla.

Köysirata rannan ja taivaan välillä. Monte hieman pilvessä
Meidän rouvan kirkko Monten laella eli portugaliksi ” Igreja de Nossa Senhora do Monte
Toboga eli punottu alamäkikelkka ja jarruttajan/ohjaan hattu

Saariretket

Retkeily on opiksi ja faktaa kertyi, kuten kerrosviljelystä: rannalta 400m korkeudelle banaania sen yläpuolella viileämmässä viinitarhat. Vientituloja tulee iähinnä madeiraviinistä ja banaaneista.  Yli puolet saa elantosa turismista. Kaikki on kalliimpaa kuin Manner-Portugalissa.

Auton vuokraaminen on edullista alkaen 30€/ päivä eikä liikenne vaikuttanut italialaiselta kaaokselta, vaikka ruuhkaa ja ahtaita paikkoja riitti. Päätimme kuitenkin ottaa lomalla rennosti ja toisaalta saada valmisretkistä enemmin irti.

Reilu viikko ei riitä mihinkään näin joulun aikoihin. Näkemättä ja kokematta jäivät mm. saaren länsiosa, Monten ja kasvitieteellinen puutarhat, Porto Santon saari, Levada kävelyreitit laakeripuumetsissä.

Itä-Madeira

Paras retki oli saaren itäosien kierros. Käytiin 1820m korkeudessa Pico do Arieiro huipulla nähtiin Nunnien laakso, Perinnetalot Santanassa ja itäkärjen huikeat maisemat. Autokuski oli yksi parhaimmista/hauskimmista oppaista koskaan. Juttua tuli niin saksaksi kuin englanniksi ja välillä liikuttiin hyvän maun rajamailla.

Santanan perinnetalot
Armeijan tutka Pico do Arieiro huipulla. Tutkan lisäksi siellä oli pieni kahvio josta sai kaakaot vahvistettuna paikallisella 291-brandyllä. Tuuli oli 15m/s hyytävän kylmää eli kongreettinen tulen jään hetki tulivuoren laella.
Madeiran itäisin niemeke
Uudet tiet kulkivat tunneleissa vuorten läpi. Vanhempien tien varsilla näin huikeat maisemat.

Pohjoisen rantakallioita

Delfiinipurjehdus

Delfiinipurjehdus 30€ oli lievä pettymys. Delfiinin evät toki nähtiin, mutta ei iloista hyppelyä katamaraanin vierellä. Kenties olisi pitänyt olla rantapallo mukana ja sillä houkutella delffarit esiin. Tuuli olisi ollut sopiva 4m/s, mutta miehistö ei jaksanut nostaa purjeita. Lobosin cliffit olivat vaikuttavat alhaalta katsottuna. 

580 metrin seinämä, jota eroosio ja Atlantti rapisuttaa
Delfiinejä oli vaike havaita saati saada kuvatuksi. Alareunassa pinnalla henkittävä delfiini.

Hotelli

Booking.comista reiluksi viikoksi valikoitui Pestana ketjun Carlton hotelli. Sijainti meren rannalla kävelymatkan päässä keskustasta oli hyvä, mitä nyt mäen kiipeäminen välillä kävi voimille tai ainakin kyllästytti. Aamiainen oli monipuolinen ja toimiva. Täysin päivastainen kokemus oli hotellin Taverna ravintola. Ulkoaltaan vesi oli pari astetta ilmaa lämpimämpi ja allasbaarin Fatima mukava. Tunkkainen Spa saunoineen ei houkutellut.

Allas oli yllättävän vähällä käytöllä

Joulutunnelmaa kohotettiin kuoron ja cocktailien voimin. Hauskimman ja samalla noloimman hetken tarjosi suomalaisrouva, joka kuulutti olevansa Lapland girl, yritti opettaa baarin pianistille suomalaisen tangon poljentoa laulamalla Lapin luonnosta samalla tanssittaen tarjoilijaa. Hänen gallup-kyselynsä ”onko muita suomalaisia paikalla” ei saanut ketään viittaamaan.

Uimalaituri ei oikein houkutellut

Ravintolat

Ruokapaikkoja oli riittävästi, mutta joulupäivänä vain harva niistä oli auki ja lopuistakin osa sulki keittiön iltapäiväsiestan alkaessa. Johtuiko joululomasijaisista vai mistä, tarjoilu oli usein hidasta tai erehtyväistä. Miksi ihmessä tomaattikeittoon piti pistää uppomuna, vaikkei sitä yksityiskohtaisissa menyissä mainittukaan. Eli onnistuneet kokemukset eivät olleet yleisiä. Ensisilmayksellä tuli vegaanillekin positiivinen mieli, kun useimmissa paikoissa oli vähintään kolme vaihtoehtoa. Tarkempi tutustuminen usein osoitti, että vegealkuruoaa ei ollut listalla, mutta soveltaen homma toimi.

Villa Caffe

Villa Caffe ravintolan ruoka ihan ok. Madeira maistiaiset opettivat kuivan ja puolikuivan eron. Tilaamatta tuodut extra alkupalat maksoivat, kuten etelän matkakohteissa on tapana. Jälkkäribrandyn tilalla tuli Bushmill whiskiä eli jatkossa oppikin tilaamaan portugalilaista brandiä Maceiraa. Mainio juoma! Mukava tarjoilija, mutta täysin hönö. Ei toiste sinne vaikka hotellin lähistöllä olikin.

Taj Mahal

Taj Mahal tarjoaa loistavaa intialaista kohtuuhintaan. Ystävällinen ja onnistunut tarjoilu. Yksi parhaimmusta intialaisista koskaan sai meidät tulemaan toisenakin iltana. Sijainti hotellin lähistöllä oli toki myös plussaa.

Capt. David’s Blue Marlin Bar

Capt. David’s Blue Marlin Bar venesataman reunalla. Madeira maistiasissa  kuivin ja puolikuiva olivat suosikimme neljän joukosta. David pyörittää turisteille kalastusreissupalvelua ja sisarensa baaria. Ystävällinen palvelu, kivat koirat ja lämminhenkinen sisustus saivat meidät hakeutumaan sinne toistekin.

Yksi kolmesta nautti rapsutuksesta meidän pöydässä

Madeiraviinin omaleimaisuus syntyi 1600-luvun lopulla, kun britit rajoittivat viinien myyntiä siirtomaissaan. Sinne laivattavaan viiniin sekoitettiin säilöntäaineeksi tislattua viinaa, ja matkan varrella viini lämpeni. Ekalla kertaa luultiin rahdin menneen lämmössä pilalle, mutta syntyikin maailman menestys. Nykyisin käyminen keskeytetään lisäämällä viiniin brandya. Mitä aikaisemmin käyminen keskeytetään, sitä enemmän viiniin jää rypäleistä peräisin olevaa sokeri ja sitä makeampaa viinistä tulee. Käymisen jälkeen viini sijoitetaan lämmitettyyn tilaan (37–60 °C) 3–6 kuukaudeksi. Käsittely antaa viinille ominaisen maun. Lämpökäsittely tekee viinille keinotekoisesti saman asian, mikä ennen tapahtui laivamatkojen aikana ruumassa trooppisessa ilmastossa. Alhaisemmilla lämpötiloilla saadaan parempilaatuista viiniä. 

Viinimaistiaiset Blue Marlin rantabaarissa


Il Basilico

Il Basilico Lidon hotellialueella oli niitä harvoja laatupaikkoja jotka olivat jouluaattona avoinna. Tarjolla italialaisen keittiön parhaita annoksia hyvällä serviisillä ja kohtuuhintaan. Käytiinkin kahdesti ja onneksi varattiin pöytä ennakkoon.

Suositus

Suosittelen: Madeira sopii kaikille ja tekemistä ja näkemistä riittää.  Sinne on helppo matkustaa ja ilmasto on mukavan lämmin vuoden ympäri. Myöskään hyttyset tai muut ötökät eivät kiusaa. Saarelaiset ovat ystävällisiä ja välillä palvelualttiita. 

Erityistä:  Vege ja muut eritysruokavaliot pärjäävät. Myös lemmikki olisi sopinut Finnairin lennolle kuin hotelliimmekin. Purjehtien satamavaihtoehdot Atlantilla ovat harvassa. Venepaikka aallonmurtajan suojissa maksaa 200 euroa kuussa eli kohtuullisen vähän Välimeren satamiin verrattuna.

Tulen ja jään: Englannilla pärjää mainiosti. Puhutusta portugalista ei saa selkoa, vaikka kirjoitettuna kyseessä on selkeästi espanjan sukulaiskieli. Paljon jäi taas näkemättä ja kokematta, joten varmasti tulen vielä toiste. Jäämisen vimmaa hillitsee tuore muistikuva viimeisen päivän pieleen menneistä tarjoiluista. Ilmaston puolesta Madeiralta voisi löytyä uusi koti. Eläminen siellä ei ole mitenkään erityisen edullista. Esim halvimnat asunnot alkaen 100.000€ ja siedettävän oloiset alkaen 300.000 euroa. Yhteenvetona tulen ja ehkäpä jään.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.