Slovenia ja Pohjois-Adrianmeri

Slovenia on pieni, mutta uskomattoman monimuotoinen ja kaunis maa Alppien ja Välimeren välissä. Kesällä 2013 sain synttäriyllätyksenä viikon loman ja joka päiväksi mielenkiintoista nähtävää. Kiitos rakas siitä!

Yllä Bled järvi Alppien juurella

Viisi vuotta myöhemmin onkin kiva tehdä virtuaalimatka vanhojen valokuvien virkistäessä muistia ja kirjata muistot Tulen ja jään -blogiin.

Slovenian kieli on slaavilaista kieliperhettä (esim olut on pivo) ja muutaman kohteliaisuuden lisäksi emme sitä oppineet. Englannilla pärjäsi varsin hyvin ja vanhemmat ihmiset osasivat saksaa. Myös Italian läheisyys on tartuttanut lainasanoja. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta jotenkin varautuneita.

Ljubjana

Hotellia vastapäätä oli Emporio ostoskeskus maailman merkkeineen. Melkein ostinkin nahkatakin, mutta lopulta tyydyin ostamaan torilta vihreän mao-lippiksen punaisella kokarditähdellä. Arkkitehtuuri oli saanut vaikutteita Habsburgien keisariajasta ja Pohjois-Italialaisesta tyylistä, jota Jugoslavian aikana ei onneksi pilattu raskaalla neukkubetonityylillä.

Ljubljanica joen rannat olivat mukava iltakävelykohde. Meidän mukana siltoja kiersi mustalaisorkesteri, jonka klassikkosoitannan rytmeissä oli kiva askeltaa tai pysähtyä nauttimaan paikallista hyvää Union merkkistä olutta. Rannassa on vieri vieressä ravintoloita, joista tosin osa odotti suljettuna sesongin alkua vielä heinäkuun lopulla. Kaupungin sykkeen tuntee joen rannoilla ja tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat tiiviisti joen tuntumassa.  Kaupungin keskipiste on Presernov trg -aukio, jonka reunalta sillat johdattavat vanhan kaupungin kaduille.

Rakkauden lukot lasisillan kaiteessa.  Kannatta ottaa oma kaiverrettu Abloy mukaann. Meillä oli hikinen urakka löytää lukko ja kaivertaja.

Jokiristeily vesibussilla kannattaa. Siinä näkee historiallisen keskusta uudesta kuvakulmasta ja samalla käsittää kaupungin vehreyden. Reitti on melko pitkä ja kääntymässä käydään keskustan ulkopuolella. Laker Craft aluksella oli juomaa tarjolla, muttei varsinaista opastusta.

Ljubjanan linna on joen itä- eli vastarannalla hotellista katsottuna ja kiivettävää riitti (toki on hissikin), mutta linna ja maisemat ovat kiipeämisen väärtit, kuten kuvassa yllä.

Ljubjanan katedraali oli pistäytymisen arvoinen

Ljubljanan symboli on lohikäärme. Vanhassakaupungissa sijaitsevan St. Nicholasin katedraalin takana on tori, jonka kulmilla on neljän lohikäärmeen vartioima silta.

Grand Hotel Union Executive

Matka lentokentältä hotelliin ja takaisin sujui mainiosti Marko shuttle minibussilla. Kun saavuimme hotellille, kiilasi nuoripari meidän ohi. Etuilu kääntyi meidän  onneksi ja saimme huoneluokan korotuksena suuren kolmen huoneen sviitin. Hotelli oli aivan keskustassa,  korkeatasoinen ja koostaan huolimatta rauhallinen. Aamiainen oli herkullinen ja monipuolinen. Uima-allas osasto on katolla, mutta sinne taisimme viikon aikana ehtiä vain kerran. Ilmastoitu hotelli oli päivisinkin kiva pistäytymispaikka, kun lämpötila oli parhaimmillaan reippaasti yli kolmekymmentä astetta. Suosittelen hotellia lämpimästi.

Hotellin aamiaisterassi ja ulkoravintola sisäpihalla

Auton vuokraus

Me löysimme edullisen vuokraamon nettipalvelun kautta, joka vertailee vuokra-autojen hintoja. Valitsimme edullisimman keskikokoisen auton, nimi sopimukseen, avaimet käteen ja menoksi. Olipa helppoa ja vaivatonta. Vaikeudet alkoivat, kun auto palautettiin. Siitä löytyi parikymmentä ”uutta” naarmua, joista huijarifirma alkoi vaatia korvausta. Olisi pitänyt yhdessä tarkistaa auto sitä vastaanotettaessa, eikä vetää nimeä alle soppariin sokkona. Riitelyyn meni pari tuntia aikaa, kun autoa käytiin vahtaamassa eri äijien kanssa kolme kertaa. Tiesimme tarkkaan millaisissa parkkipaikoissa auto oli ollut, joten olimme varmat, ettei meidän aikana niitä jälkiä ole tullut. Pitikin uhata niin lakimiehillä kuin firman mustamaalamisella netissä ennen kuin asiasta tuli sopu. Kannattaa siis käyttää tunnettuja autovuokraamoja, kameraa ja merkata kaikki raaput yhdessä vuokraajan kanssa etukäteen.

Etsi kuvan Opelista 20 uutta naarmua…

Bled-järvi

Pittoreski Bled järvi oli keskeisin syy tulla Sloveniaan. Matkailumainoksissa nähdyt kuvat alppijärvestä niin kesä- kuin talviaikaan oli tehneet kauneudelleen meihin vaikutuksen.

Bled on Alppien reunalla lähellä Itävallan rajaa. Sinne on Ljubjanasta alle tunnin ajomatka. Perille päästyämme kiersimme järven ympäri kävelytietä hop on-hop off -junalla.

Pakollinen juttu on matkata kirkkosaarelle perinteisen pletna-puuveneen kyydissä. Matkalla voi ihastella soututekniikkaa. Perillä on aikaa olla puolituntia, joka tosin meillä venahti liian pitkäksi. Kun palasimme kirkolta saaren sotuvenesatamaan, oli pletna jo ehtinyt lähteä. Huomattavan äreä ilmeinen soutumestari ripitti meitä ja muutkin veneessä mulkoilivat vihaisesti.  Tilannetta lievensi hieman että soutajalle maksettiin kyyti vasta paluumatkalle, joten hänelläkään ei ollut varaa liian rajuun tunteiden näyttämiseen.

Järven vesi on uskomattoman vihreää ja lämmintä. Pletna sataman vieressä onkin uimastadion, josta on helppo pulahtaa järveen polttavaa hellettä pakoon. Taustalla siintävät lumihuippuiset Alpit eli taas kerran konkreettisesti tulta ja jäätä yht’aikaa;)

Saari ja kirkko keskellä Bled järveä

Linna rantatörmällä

Pletna veneet rannalla odottamassa asiakkaita  ja kahdenkäden soututekniikkaote

Bledin linna

Uimastadion ja kylän kirkko

Postojna

Ljubljanasta pääsee bussilla päiväretkelle Postojnan tippukiviluolille. Bussilippu  on viiden euron luokkaa ja matkakaan ei kestä kuin tunnin.  Sisään pääsy maksaa parikymppiä, mutta 24 kilometrin mittainen tippukiviluolasto on on sen arvoinen nähtävyys. Syvälle vuoren sisään mennään pienellä junalla. Kannattaa varata jotain lämmintä vaatetta mukaan, sillä luolassa on melko viileää. Englanninkielinen opas esittelee luolan salit ryhmälle. Matkan varrella nähdään altaat, joissa elää valkoiset olmit

Luolan suurimmat salit olivat juhlavat kuin katedraalissa olisi ollut

Postojnan linja-autoaseman vierellä oli lainattu ideaa.  

Postojna luolan lähistöllä on Predjaman linna, joka on jyrkkään kallionseinämään rakennettu.

Lipica

Lipitsanhevosista tulee mieleen Wien ja ratsastusnäytökset keisarilliten palatsien suojissa. Lipitsanhevoset tulevat kuitenkin Lipican hevossiittolasta Sloveniasta.

Lipican kylä sijaitsee lähellä Italian rajaa ja Triesteen on matkaa vain kymmenen kilometriä. Siittolan alue on suuri (300 hehtaaria) ja siellä on neljä ratsastushallia, kuusi ulkomaneesia ja kaksi hotellia.  Jos hevoset kiinnostavat, pääsee opastetulle kierrokselle oppimaan hevosten jalostuksesta ja koulutuksesta.

Koulutus alkamassa

Trieste

Ideana oli poiketa Italian Triesteen ja  edetä kenties Venetsiaan. Ajettaessa Lipican suunnalta Triesteen, tuli tarkistettua suunnitelmaa nopeasti. Pitkä serpentiinitie vaihtui huomaamatta Triesten kapeiksi kaduiksi eikä vapaita pysäköintipaikkoja ollut. Pienet Fiatit ja skootterit syöksyivät joka puolelta torvia soitellen luoden kaottisen tunteen.  Opittiin että ei ehkä koskaan autolla Italiaan. Liikenne rauhottui välittömästi, kun ylitimme rajan ja jatkoimme kohti  Koperia ja Piranjaa.

Maantie muuttui kaduksi, joka kapeni kujaksi samalla kun autojono takanamme piteni…

Koper ja Piran

Koper ja Piran ovat mukavan oloisia rantakaupunkeja. Harmi, että meillä ei ollut aikaa kuin pikaiseen Koperin sataman katsastamiseen ja pulahdukseen Piranissa. Tie oli aivan rannassa, joten autostakin näki Adrian aallot. Tänne uudelleen!

Meri oli suolainen, mutta vilvoittava Piranissa

Kalapaatti Koperissa

Paikallinen jahtisatama, jonka veneet olivat sen verran vaatimattomia että s/y August Moonkin kehtaisi olla porukassa;)

Kroatian Pula, Medulin ja Rijekan lahti

Eka yllätys Kroatian puolella oli tietulli ja se ettei eurot käyneet maksuvälineeksi. Moottoritie Pulaan oli alkumatkalla aika kuivan karuun maastoon tehty, kunnes tultiin jälleen rannikolle. Rannikolla oli uskomaton näky, kun tuhannet saksalaiset karavaanarit olivat leiriytyneet rannan lähistölle vaunuslummeihin.

Pulassa olimme pulassa. Ainut hotelli, jossa oli tilaa, osoitti parkkipaikaksi sisäpihan, jonne oli mahdotonta saada auto peruutetuksi. Kaupunki ei vaikuttanut mitenkään erityiseltä.

Pienen matkan päässä oli Medulinin rantakylä. Siellä olikin ”vuokrataan asunto” kyltti. Auttavaa saksaa puhuvat vanhukset olisivat siivonneet asuntonsa meitä auttaakseen. Kohteliaasti pelastimme mamman siivouksen vaivasta, jonka miehensä ehti vuolaasti lupaamaan. Illan hämärtyessä huone löytyi Park Plaza Medulin ”aikuisten” hotellista. Siellä ystävällinen Sveta huolehti, että saimme  illallisella annokset vegeä ja kanaa.

Hotellin autio allas aamusella ennen kuin olimme ekat uimari yön raikkaassa ulkoaltaassa.

Medulinin rantamarkkinat

Rijekan lahden maisemat olivat kuin sekoitus Norjan vuonoteitä ja Rivieran maisemia rantarinnetaloineen ja -kylineen. Sanoisin että nämä maisemat olivat matkan toinen kohokohta. Harmi että pysähdys- ja kuvaamismahdollisuuksia oli paljon vähemmin kuin upeita maisemia. Tännekin pitää palata vielä jonain päivänä. Rijekan kaupungin kohdalta käännyimme kohti Ljubjanaa.

Suositus

Suosittelen Kroatian rannikkoa niin purjehduslomakohteeksi kuin ajoreittiämme autoilu tai kaupunkikohteeksikin, Mikäli haluaa uida ja ottaa aurinkoa, kannattaa varmistaa, että hotellissa on allas tai hiekkaranta on lähellä.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää, koska niin italialainen keittiö on vaikuttanut lähistön tarjontaan. Slovenia ja Kroatian rannikko on  lapsien kanssa matkaaville sopiva kohde.

Tulen ja jään: Slovenian ilmasto ja kaunis luonto teki syvän vaikutuksen. Parin tunnin ajomatkan etäisyydellä ovat sekä Alpit että Välimeri. Hintatasokin olisi eläkeläiselle sopiva. Kuulostaa siis täydelliseltä loppusijoituskohteelta.

Toisaalta motivaatio ei riitä kielen oppimiseen ja episodi autovuokraamossa vei luottoa ihmisiin. Voin tulla pidemmälle lomalle uudestaan, mutta tuskin jään asumaan.

 

 

Havsvidden

Havsvidden – lomaparatiisi Getassa

Havikseen on ollut aina kiva lähteä. Mielessä oleva matkasuunnitelma  rentouttaa; perilläolosta puhumattakaan. Huom! Blogi on julkaistu 21.7.2018 mutta sitä on täydennetty 1.9.2018 ja 12.11.2018 (sinivioletit lisäykset)  tuoreimpien matkojen hyvillä kokemuksilla.

Havsvidden sijaitsee Getalla, Pohjois-Ahvenanmaalla, Perämeren etelä-reunalla.

Olemme viettäneet siellä vierasvenesatamassa kolme juhannusta ja Svithuseteissa kolme joulua, joten oli kiva käydä katsastamassa tunnelmat muutaman välivuoden jälkeen. Saavuttaessa tunnelmat olivat suorastaan raikkaan viileät, kun pohjoistuuli oli puuskissa jopa 28m/s. Tuulen vuoksi vierasvenesatama oli tyhjä, vaikka oli juhannusaatto. Mökin ovi meinasi lähteä kädestä aina avattaessa ja kun kamat oli saatu autosta mökkiin, oli aikaa katsella meren kiehumista edustalla olevilla riutoilla.

Juhannusaatto 2018 klo 15:00 ja tuuli puuskissa jopa 28m/s

Juhannukset

Juhannuksen auringon lasku on upea, jos sattuu pilvetön ilta. Haviksen rannalla pystytetään minimaistonki, lauletaan kansallislaulut ruotsiksi ja maistellaan herkullista paikallista omenatuoremehua. Kivaa, muttei  kovin sykähdyttävää.

Jos haluaa oikean, aidon juhannussalon pystytyksen tai jopa osallistua koristamiseen ja pystytykseen, niin pitää polkea vuokrapyörällä Getan kirkonkylään noin 14km. Siellä vedetään kaikki klassiset lastenlaulut ja tanssitaan piirileikit salon ympäri. Kesän 2018 pystytys siirtyi kovan tuulen vuoksi Juhannuspäivälle. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Juhannusseremoniamestari ja juhannusneidot kesällä 2011

Maistonki vuosimallia 2018. ”Morsgrisar är vi allihopa” sopii myös juhannuksen piirileikkiä rytmittämään. Salko koristeineen oli hyvässä kunnossa elokuun lopulla, mutta siivottu pois marraskuun alkuun mennessä.

Joulut

Joulut ovat olleet uskomattoman tunnelmallisia ja rauhallisia. Vaikka kesällä Ruotsin läheisyys tuntuu asiakaskunnassa, jouluna vieraat ovat tyypillisesti Pohjoismaista, Saksasta ja Briteistä. Jouluna on voinut olla niin (epä)sosiaalinen kuin sillä hetkellä itsestä tuntuu.

Joulun tunnelmaan on viimeistään päässyt kiinni, kun on aattoiltapäivällä käynyt Getan joulukirkossa kuulemassa kyläläisille pidettyä joulusaarnaa.  Pieni 1400-luvun lopulla rakennettu kivikirkko täyttyy jo hyvissä ajoin. Kirkkoherra jaksaa saarnassaan huomioida heidät, joiden joulupöytä ei notku herkuista ja kannustaa hyväntekeväisyyteen sekä kunnioittavaan suhtautumiseen. Paikalliset tietävät saarnan kuuluaan varmasti, kuka on yrminyt ketä ja kenties jatkossa asiat sujuvat paremmin. Täällä pappi todella tuntee laumansa ja huolehtii esim soittamalla, että kaikki muistavat tulla säännöllisesti sunnuntaiaamuisin kirkkoon. Lopuksi tuttujen jouluvirsien jälkeen kirkkoherra kättelee kaikki, katsoo silmiin ja toivottaa aidosti hyvää joulua.

Jouluateriat ovat olleet joko buffetpöydälle katettuja tai à la carte listalta poimittavia suomalaisia ja ruotsalaisia joulun perinneruokia sekä tietenkin runsaasti kalaa erimuodoissa.

Päärakennuksessa voi osallistua jouluaskarteluihin tai kokea ruotsalaisen joulun syvin olemus katsomalla Kalle Ankaa telkkarista;) spa-rakennuksen vieressä on pieni savusauna ja kuumavesipunkka, jotka lämpiävät aattoillaksi. Punkan vesi oli todella kuumaa ja raikaspakkastuuli hyytävää eli konkreettinen tulen ja jään -kokemus;)

Mökin tai span terassilla jacuzzissa rentoutuu. Vesi on 36 asteista ja ilma milloin pakkasella ja milloin muutaman asteen lämpimän puolella. Ulkopuolisten mielestä voi näyttää hassulta, kun istumme punkassa tunti tolkulla pipo päässä merta tähystäen, mutta meille se on rentouttava keino päästä irti stressistä.

Jouluperinne katkesi meidän osalta, kun etsimme välillä muita vaihtoehtoja.  Jouluna 2017 olisimme palannet Havikseen, mutta ravintola herkkuineen  ei ollutkaan avoinna, joten mökkikin jäi vuokraamatta. Kuulemamme mukaan 2018 jouluna ravintola saattaa olla auki (ja toisaalta isompien mökkien keittiöt ovat niin hyvin varusteltuja, että joulua voi viettää rajoituksetta. Päivitetty tieto: kylpylä ja ravintola ovat suljettuina lokakuusta huhtikuuhun.

Kiireettömyys on näissä jouluissa ollut parasta. On ollut aikaa katsoa auringon nousua ja taivaan rannan upeaa väriloistoa, kuten joulun 2015 terassimaisema yllä.

Ravintola

Ravintola on päärakennuksessa kallion laella ja sieltä on todella upea näköala merelle. Varsinkin lämpimänä kesäiltana on terassilla mukava istua ja katsella, kun punainen aurinko solahtaa sihisten Perämereen. Kesäyönä meri hohkaa valoa lyhyen pimeän ajan.

Ravintola on toistuvasti yltänyt Michelinin White listalle. Niin à la carte -annokset kuin aamiaisbuffet ovat olleet loistavia! Alueen historiaan liittyykin tunnetut kokit. Aivan aluksi paikalla oli vain ravintola, jota pyöritti Strömsöstäkin tuttu Michael ”Micke” Björklund. Meille mieleen jäävintä lienee muutama vuosi sitten kokannut Christian ”Borgå” Sveholm, joka lisäsi lakritsiuutetta niin leipään kuin Creme bruleehen. Myös aiemmin tarjolla ollut ohut merisuolalla maustettu ruisnäkkileipä on painunut makuhermoihin pysyvästi.

Yllä ravintolan terassi elokuun lopulla 2018. Lämmintä vielä auringon laskun aikaankin.

Juhannuksena 2018 ei vastaavaa wow-kokemusta tullut. Juhannuksen seisovassa pöydässä oli tarjolla uusien perunoiden kaverina kebabia!?! Aamiaispöytäkin oli kalpea muisto entisistä ajoista. Ravintola pyöri selkeästi kesäharjoittelijavoimin, jotka kirjaimellisesti pyörivät ja hyörivät saamatta mitään aikaiseksi. Kirjasin juhannusreissun palautteeseen, että osaamattoman tarjoilijan piti kysyä kaikki yksityiskohdat pääkokilta,  tarjoilu oli paiskivaa eikä huomioi asiakasta. Ruoka  oli lisäksi mautonta!!! Ilmeisesti palautteemme on mennyt perille. Henkilökuntakin oli uusiutunut. Elokuussa  meitä isännöi Edvin loistavalla asenteella. Nuorimies huomioi kaikki asiakkaat, vaikka illallisella oli likemmäs 75 vierasta. Hyvä ruoka ja parempi mieli!

Alkupalaksi paahdettua punajuurta kutun juustolla. Annos elokuulta 2018. Nam!

Ravintolaa on vuosien saatossa luvattu ympärivuotiseksi ja parhaimmillaan se olikin auki talviviikonloput. Lienee haastavaa saada asiakkaat tunnin ajomatkan päähän Maarianhaminasta talvella tai mökin omistajia illallistamaan syys- tai kevätviikonloppuina. Pari konkurssiakin taitaa olla takana kertomassa toiminnan ja sijainnin haasteista.

Klipphuset

Koska ulkopuoliset eivät ole saaneet omistaa maata Ahvenanmaalla, ratkaistiin ongelma innovatiivisesti alueen omistavalla kiinteistöosakeyhtiöllä. Osa klipphuseteista onkin vuokrattavissa, kun osakkaat eivät itse niitä käytä. Vanhimmat kalliohuvilat ovat parhaimmilla näköalapaikoilla. Niiden koko vaihtelee 120-180 m2 välillä. Sisustus on vaalea ja pohjoismaisen tyylikäs. Niissä on tyypillisesti kaksi tai kolme makuuhuonetta, toimiva keittiö ja avara olohuone oikealla takalla. Olohuoneista on upea näkymä merelle ja kaikissa ”mökeissä” on iso terassi.  Varustetaso (sauna, jacuzzi,…) riippuu omistajan valinnoista. Yöpyminen maksaa neljästä kuuteen sataan  ja ostaminen vanhojen myynti-ilmoitusten perusteella 460.000-890.000 euroa.

Kuvassa yllä Kliphus 3 olohuone. Jos mökin numero on alle kymmenen, niin maisemakin on useimmiten hyvä. Mökeistä 1 ja 3 uupuu oma jacuzzi, mutta 4 ja 7 (Villa Kristina) sellainen  on. Myös 16, 17 ja 28 vaikuttavat hyviltä.

Mökit ja palvelut kartalla. Näistä nyt on Havsviddenin kauitta vuokrattavissa 5, 7,  11, 12, 13, 38, 40, 42,  15, 16, 17, 19,  26, 27, 29, 30, 31,  32 ja 33. Tilanne elää ja muutamia muitakin mökkejä on tarjolla Airbnb jne kautta.

Svithuset

Jotkin svithuseista on vuokrattavissa. Pienestä  33 m2 koosta huolimatta niissä on minikeittiö, sauna, kaasutakka, olohuone ja makuuhuone. Sisustus on vaalea ja pohjoismaisen tyylikäs. Kaikista huoneista on upea näkymä merelle ja kaikissa on iso terassi. Varustetaso (sauna, jacuzzi,…) riippuu omistajan valinnoista. Yöpyminen maksaa kolmensadan euron pintaan ja ostaminen reilut 300.000 euroa.

Alhaalta rannasta katsottuna terassit näyttävät hurjilta.

Svithus 30 on hieman ylempänä rinteessä ja siinä on oma jacuzzi. Sen keittiövarustus on suorastaan surkea. Svithus 31 on tosi hyvä, mutta siinä ei ole jacuzzia. Svithus 32 muistuttaa hääsviittiä, ilman jacuzzia. Svithus 33:sta on hyvät maisemat ja sinne on tasainen kulkuyhteys. Tämän hetken suosikkimme olisi Svithus 34 jacuzzilla, mutta sitä ei ollut 2018 enää vuokrattavissa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Uutena ideana on lanseerattu kalliolle sijoittuvat rivarit, joiden hinta on noin 4000€/m2 ja samalla omistaja sitoutuu antanaan sen vuokrattavaksi vähintään kolmeksi viikoksi sesongin aikana. Havainnekuvien perusteella  modernit ja tyylikkäät asunnot, mutta ajatus siitä, että vieressä seinän takana  rentoutuu/juhlii joku toinen porukka, ei synnytä meille tulen ja jään omistaksi ideaa. Päivitys: Rakennustyöt olivat aluillaan ja maaurakoitsijat tekivät jo tietä.

Hotelli

Hotellia me emme ole itse testanneet, mutta tavalliset huoneet vaikuttavat ankeilta yöpymiskopeilta ilman merinäköalaa. Sviitin maisemat ja terassit ovat vaikuttavammat, mutta jotenkin tuntuu, ettei niidenkään hinta-laatusuhde kohtaa.

Liikuntaa ja nautiskelua

Rantakalliot ja mäntymetsä tarjoavat mukavat ulkoilumaastot. Ulkoilureitit on merkattu maastoon. Hotellilta voi vuokrata fillarit, soutuveneen  tai kanootin. Jos kuntoa riittää, voi vaikka polkaista itsensä Geta bergetille maisemia ihailemaan. Autolla pääsee kokemaan kaikki Ahvenanmaan pääsaaren nähtävyydet vaikka yhdellä päiväretkellä, koska etäisyydet ovat lyhyitä.

Hotellin kylpylässä on sauna, uima-allas ja iso poreallas terassilla. Lisäksi alhaalla rannassa on uimalaiturin päässä pieni sauna. Sesongin aikana on span seinustabaari avoinna ja siitä voi ostaa virvokkeita sekä pientä purtavaa.

Vierasvenelaituri

Tuuliennusteisiin kannattaa tutustua ajoissa ja  perillekin päästyä niitä on hyvä seurata. Aallonmurtajan suojaan pääseminen ei aina ole helppoa. Jos pohjoistuuli on yli 5-6 m/s, tuntuu rantakallioiden ja riuttojen välinen kapea väylä liian uskaliaalta.  Kevyemmälläkin tuulella ruoripojan syke nousee, kun yrittää nähdä vastarannalla minimaaliset linjakolmiot. Vaikka veneen saisikin poijuun, ei kannata jäädä aivan laiturin päähään, koska aallonmurtajan päässä vellova ristiaallokko ja virtaukset voivat tehdä olon epämukavaksi.

s/y August Moon kesällä 2012 laiturin päässä. Vierellä ystävälliset ruotsalaiset, jotka lainasivat sukellusmaskia etsintään ja lopulta pelastivatkin rantautuessa pudonneet aurinkolasit.

Pohjoispuolella varsinaiset palvelusatamat ovat harvemmassa.  August Moonin reitti on usein kulkenut Bomarsundin Notvikenistä Havsviddeniin ja sieltä joko Eckerön Käringsundiin tai Maarianhaminan Länsisatamaan. Peruspalvelut ovat sähkö, vesi ja polttoainetankkaus ja yöpymismaksu on kesällä 2018 huikea 44€/yö. Muutama vuosi sitten se taisi olla normaalisti 30 euroa ja heinäkuussa tuplamaksu!

Geta

Getan kylä on hiljainen. Paikalliset kokoontuvat kahville ja parantamaan ahvenanmaata kylän kauppaan. Kauppa on pieni, mutta monipuolinen.

Ainut nähtävyys lienee Getabergen. Kallion laki on 99 metriä meren pinnan yllä. Hyvällä säällä näkyy merelle ja maalle kauas ja huonolla vain lähimmät käkkärät männyt. Jos on autolla liikkeellä, voi tutustua ahieman laajemmin maisemiin. Alla kyläranta venevajoineen.

Suosittelen  kahdeksan vuoden kokemuksella Havsviddeniä niin purjehduskohteeksi kuin autolla liikkuville, mutta ravintola- ja hotellisuositus irtoaa suurella varauksella.

Erityistä: Sopii myös kissan tai koiran kanssa reissaaville. Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti. Lapsille on paljon toimintaa, jos meri, luonto, uiminen jne. kiinnostavat.

Tulen ja jään:  Joka kerta, kun Havikseen on tultu stressiä purkamaan, on mieleen tullut, että täällä pitäisi olla useammin ja pidempään. Plussaa on mahtavat maisemat,  tyylikäs ympäristö ja uutta kieltäkään ei tarvitse opetella. Tultu on vähintään kerran vuodessa ja jääminenkin on ollut vakavasti mielessä. Spekulaatioiden ja haaveiden jälkeen hiipii epäilys, että kuluisiko aika ja mitä voisi tehdä, jos oikeasti asuisi talvenkin yli…

Kymmenen visiitin jälkeen uskon, että tulen jälleen, mutta  tuskin jään koskaan asumaan.  Ilmasto on kuin Suomessa ja asumiskustannukset ovat huikeat. Arki olisi  vähän kalliimpaa kuin Manner-Suomessa.

Napolin lahti, Amalfi ja Capri

Napoli-Pompei-Sorrento-Amalfi-Capri-Napoli

Huhtikuussa 2015 vietettiin pidennetty pääsiäisviikonloppu Napolin lahtea kiertäen. Napolin Vanhassa kaupungissa vallitsee aito italialainen tunnelma: Vespat kadulla ja pyykit kuivumassa naruilla talojen välillä. Toki löytyi jätekasoja, koska paikallisten mielestä juuri Vesuvius on syypää sotkuun; miksi siivota, kun kaikki voi olla laavan ja tuhkanpeitossa jo huomenna. Vastaavasti löytyi todella upeita maisemia, italotunnelmaa ja -tyyliä.

Italian kolmanneksi suurin kaupunki, miljoonan asukkaan Napoli on Euroopan värikkäimpiä mutta myös väärin­ymmärretyimpiä paikkoja, jota matkailijat ovat karttaneet. Napolin tunnuslausekin käsitetään väärin eli kirjaimellisesti.  Goethe huudahti Napolin-vierailunsa jälkeen 1800-luvulla Vedi Napoli, e poi muori eli jokaisen olisi saatava nähdä sen kauneus ennen kuolemaansa.

Valmistautumiseksi kannattaa lukea esim http://www.pienimatkaopas.com/napoli/ . Huhtikuussa aamut ja illat voivat olla viileitä sekä päivät helteisiä. Sateeseen ei tarvitse varautua, sillä sateenvarjokauppiaat ilmaantuvat nurkille ensimmäisten pisaroiden myötä (3-5e/kpl).

Useimmat paikalliset eivät puhu englantia, mutta muuttuvat ystävällisiksi muutamasta italian sanasta ja kommunikointi toimii.

Pääsiäinen ei  ole paras aika reissata, koska myös Italialaisilla oli vapaata silloin. Sen sijaan kiinalaiset eivät olleet massoittain vielä 2015 liikkeellä.

Liikkuminen

Vältä Rooman lentokenttää; lähes kaikki lennot myöhästyvät, koska kenttä on todella vilkas. Mekin myöhästyttiin jatkolennolta, kun aikaa paloi kiitoradalle jonottaessa. Rooman sijaan Napolissa on toimiva pieni lentoterminaali, joka on lähellä keskustaa. Siellä odotellessa maistuu herkullinen foccacia. Punainen bussi kuskaa keskustaan n. 50 minuutissa.

Kaupugilla tupakkakaupat tunnistaa T-logosta, ja niistä saa ostaa bussilipuja.  Metro on toimiva, mutta asemia on harvassa. Funiculaarit ovat käteviä, kun pitää liikkua rannan ja rinteiden välillä. Lippuja on erilaisia; kertalippu (1e) tai kätevämpi päivälippu (hinta 4,50e, ja se sopii busseihin, metroon ja funiculaariin).

Autoliikenne on suomalaisin silmin kaoottista. Autot ovat kadun reunoilla puskuri puskurissa ja kyljet lommoilla Taxit ovat edullisia, jos niissä on taksamittari. Esim 30min ajelu 11€, mutta toisaalta kyyti voi maksaa 20-25€ ilman mittaria.

Napolin Hop on hop off -bussi ei ole niin hyvä kuin yleensä vastaavissa turistikohteissa.

Nähdä Napoli ja …

Rannalla oli kiva kävellä ja seurata vesibussilaiturin hälinää tai aistia venesatamien tunnelmia espresso-kuppi ja grappa-lasi kädessä.

Todella hyvät ravintolat ovat vähissä tai piilossa. Kahviloita toki riittää. Osa paremmista ravintoloista noudattavat siestaa eli sulkevat lounaan jälkeen avatakseen jälleen ehtoolla.

Duomo oli pettymys vaikkapa Milanoon tai Pariisin verrattuna.

Roskia on riittävästi kaduilla. Mafia pyörittää jätebisnestä ja kiristää jätevuorilla hintaneuvotteluissa. Katukivetys kaipaa monin paikoin ehostusta. Paljon väkeä, autoja ja skoottereita, joka paikassa.

 

 

Vanhassa kaupungissa on aito italialainen tunnelma: Vespat kadulla ja pyykit kuivumassa naruilla talojen välillä. Sähäkkä liikenne ja torvien törähdykset. Kävely kannattaa, sillä matkan varrella voit tehdä edullisia vaate- ja kenkäostoksia.  Pienellä rahalla 10-25€ saa jo muotia ja tyyliä.

Pizza

Napolilainen pizza eli Pizza Napoletana ehdottamien sääntöjen mukaan koostuu italialaisista vehnäjauhoista, napolilaisesta hiivasta ja vedestä. Taikina pitää vaivata käsin tai sekoittimella, joka liikkuu myötäpäivään. Kohotuksen jälkeen taikina pitää tasoittaa oikealla kädellä ja vasemman käden kahdella ensimmäisellä sormella ilman minkään mekaanisen laitteen apua. Pohja ei saa olla kolmea millimetriä paksumpi. Pizzaa pitää paistaa 60–90 sekuntia 485 °C:ssa kiviuunissa joka on lämmitetty tammella. Paistetun pohjan pitäisi olla pehmeä ja tuoksuva. Tomaattien pitää olla kasvanut Vesuviuksen maaperässä.

Maailman vanhimpaan pizzeriaan pitkä jono (margherita on paikan klassikko), mutta toisaalta sen lähistöllä on la Figlia del Presidente pizzeria, jossa 3 Cacialli sukupolvea kokkavat ja seinät ovat täynnä mestaruussertifikaatteja (mm.Bill Clinton asiakkaana) eli parasta italialaista edullisesti: kympillä pizza, olut ja limoncello.

Mistä lie mieleen tullut pizzaa syödessä, että mafian väitettiin ryöstäneen hautoja saadakseen tammea pizzauunin lämmittämiseen…

Hotellit Napolissa

Casa Argentino bed &breakfast

Mukavat leskirouva Anna ja tytär Aleksandra emännöivät kotonaan b&b majoitusta.  Loistava aamiainen oli katettu terassille, josta mahtava maisema Napolin lahdelle, Vesuviukselle  sekä kirkkaalla säällä Sorrentoon ja Caprille. Hieno koti, jossa upea italodisaini wc-kylppäri ja mieleen jäävän tyylikäs keittiö.  Emme löytäneet  kovin hyviä ruokaravintoloja läheltä. Onneksi lähellä oli kaksi metroasemaa, joista pääsee kätevästi keskustaan.

 

Dipintodoblu bed &breakfast  oli siisti hotelli ja mahtava  merimaisema Vesuviukselle. Valoisasta asunnosta jäi mieleen kaunis laattalattia. Napolilainen aamiainen on aamun eka nautinto. Leivonnaiset oli noudettu vastapäisestä pasticeriasta. Puhelias isäntä kertoo mielellään napolilaisia tarinoita ja kohtalouskoista elämän filosofiaa. Funiculaarilla pääsee Mergelina piazzalle, jossa hyvät ruokapaikat.

Viereinen kuva terassilta Ischian suuntaan ja alla öinen Vesuvius

 

Buona sera

Buona sera signorina buona sera
varjot hiipivät jo ylle Napolin

siellä tänään sulle kuiskaan buona sera
vaikka huomenna jo luotas lähdenkin

Aamun tullen sinne kanssasi mä kuljen
missä Vesuvius lahteen kuvastuu 

aion sormuksen mä ostaa sulle silloin
joka poissa ollessain kuiskaa illoin 

pieni signoriina olet mulle rakkain
hyvää yötä signoriina suukkonen vain ”

Pompeiji ja Vesuvius

Circum vesuviana junalla pääsee mukavasti Napolista Pompeijin kautta Sorrentoon. Junamaisemat ei kovin kauniita mutta ehkäpä kuvaavat osittain rujoa aluetta. Pompeijissa on 8km käveltävää ja nähtävää, jos ruukut ja rauniot kiinnostavat.  Pompeijissa kannattaa olla tarkkana, että ostaa ovelta pääsyn museoalueelle eikä jo juna-asemalta opastuskierrosta, johon tarvitaan silti sisäänpääsytiketti.

Kirkkaina päivina Vesubius toimii hyvänä maamerkkinä koko lahden alueella.

Sorrento

Sorrento on rauhallisempi ja siistimpi osa Napolin lahtea. Asukkaat olivat ystävällisiä. Kiva kaupunki kujineen ja hienoine rakennuksineen jäi mieleen.

Hyvät ravintolat sijaitsevat vanhassa kaupungissa ja illan kuluessa sinne saattaa poiketa mandolini-virtuuoosi esittämään italo-klassikoita.

Sorrento on sitruunaa täynnä eri muodoissa (jäätelöstä seinälaattoihin). Kannattaa maistaa paikallista Limoncelloa kylmänä. Shoppailija löytää edullisia vaatteita, laukkuja ja kenkiä.

 

 

 

 

Piccolo marina hotelli on ok;  sijainti aivan venesataman rannassa, Laivaliikenteen meteli ei silti häiritse, mutta aaltojen kumu kuuluu. Ystävällinen emäntä ja tytär hoitavat aamiaistarjoilut. Paras yhteys Marina Piccolo-satamasta ylös kaupungille hissillä.  Hissilippu maksaa 1€, mutta on hintansa väärtti väsyneille jaloille.

Myös Europa Hotellin terassilta voi käydä ihailemassa maisemia (maisema, olut ja suolaista purtavaa 6€/annos). Vieressä terassimaisema Marina Piccolan suuntaan

 

Erikoisuutena kirjattakoot että satamassa on hurjasti kissoja, joita paikalliset ruokkivat keitetyllä spagetilla!

 

Amalfi

Bussimatka on Sorrentosta Amalfiin on elämys. Mahtavat maisemat on luvassa, jos saa meren puoleiset istumapaikat (oikea reuna). Kannattaa olla hyvissä ajoin juna-asemalla, josta bussi lähtee, ettei joudu seisomaan kahta tuntia.  Liput ostetaan ennakkoon Sorrenton juna-aseman sivukioskista.

Vieressä kuvia bussin akkunasta ja rantakyliä.

 

 

 

Paluu vaikka yhteysaluksella joka poikkeaa Positanon rannassa ja matkalla näkee myös Caprin postikorteista tutut kivimuodostelmat. Osta lippu yhteysalukseen rantalaiturin kioskeista. Älä luota koskaan ensimmäisiin lippumyyjiin, vaan tarkista saatavuus kilpailijoilta ja muista kojuista. Toiset joko valehtelevat sumeilematta tai ovat tietämättömiä kilpailijoiden tarjonnasta/aikatauluista.

Jos sattuu kirkas päivä, luvassa on upeita  valokuvauksellisia maisemia. Meillä oli huonompaa sääonnea ja rinteiltä valuva sumu hieman pilasi näkymää.

Capri

Capri on siisti ja hintava elämys ( pääsääntöisesti 50% kalliimpi kuin Napoli, mutta toisaalta esim taxit eivät huijaa). Rauhallinen eikä tarvitse koko ajan pelätä taskuvarkaita. Bussiliikenne on toimivaa ja samoin funikulaari.

Hotelli Capri inn oli ihan ok majoitus. Hyvä sijainti 200m satamasta. Bussipysäkki oli ulko-ovella ja sängystä näkymä koko Napolin lahdelle. Suosittelen.

 

Funikulaarin yläpäässä voi valita useammasta ravintolasta mieluisimman. Me poikkesimme samaan kuin Onassis ja Jackie Kennedyn kanssa 50 vuotta aiemmin.

 

Saaren hintatasosta ja turistien luottokortilimiiteistä kertoo 11.300€ maksava pusero. Tyypillisin tuliainen lienee Caprin kello eli rannekello jossa on sama kellotaulu kuin tornissa.

Huvila Meren Rannalla

Anacaprilla Huvila Meren Rannalla eli Axel Mynthen Villa st Michele rinteessä 330m korkeudessa, jossa ehdottomasti käytävä katsomassa. Villa ja sen aivan sanattoman upea puutarha. Tänne lähtee kuja taksiaseman takaa rappusten yläpuolelta vasemmalle. Suosittelen.

 

Anacaprilla on mukavia kujia ja kaunnita rakennuksia. Lisäksi Anacaprilta on myös hiihtohissi vuoren/saaren huipulle. Jos aikaa on, kannattaa vuokrata vene ja kiertää saari ja katsastaa Blue Grotta.

Caprilta lautta Napoliin alle 50min ( n. 17 euroa). Lippu ostetaan rannasta.  Jos on aikaa, kannattaa käydä myös Ischiassa, jonne lähtee useita lauttoja Napolista sekä yksi lautta/päivä Caprilta n. klo 16.30. Ischia on aidompi kalastajasaari, jonne suuret turistimassat eivät ole vielä löytäneet.

Suositus

Suosittelen Sorrentoa, Amalfi-rannikkoa ja Capria lomakohteeksi kuin kaupunkikohteeksikin, Mikäli haluaa uida ja ottaa aurinkoa, kannattaa varmistaa että hotellissa on allas.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti, koska niin italialainen keittiö tarjoaa vaihtoehtoja. Kohde ei ole lapsille kovin mielenkiintoinen, muttei aivan mahdotonkaan.

Tulen ja jään: Capri oli äitini unelma, jonne hän halusi, muttei löytänyt valmismatkaa. En tiedä mistä unelma oli syttynyt, mutta veikkaan aikansa italofilmejä. Napoli vaikutti aivan mahdottomalta kaupungilta asua pidempään eikä suurempaa kipinää syttynyt vierailla uudestaan.

Uskon, että tulen jälleen lomalle tännepäin. Villa Caprilla olisi taatusti upea juttu, mutta hintataso on vieläkin kohtuuton, vaikkei saari juuri nyt jetset-muodin huipulla lienekään. Amalfi rannikon kylät olivat kauniita, mutta tulisiko niissä aika pitkäksi pidemmän oleskelun aikana? Jäljelle jää siis Sorrento, joka voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Siellä on tasaisen mukava merellinen ilmasto. Italian taitoa ja sanastoa pitäisi kehittää, mutta kieli ei vaikuta mahdotomalta opittavaksi. Hintatasokin on eläkeläiselle korkeahko, mutta jos tinkii merinäköalasta niin ehkäpä…

Malta

Malta

Maaliskuinen Malta oli virkistävä ja lämmin kokemus Tallinnassa palelemisen sijaan. Välimeri vaikuttaa suuresti Maltan ilmastoon. Talvet ovat leutoja ja kesät ovat polttavan helteisiä. Merituuli viilentää useimpia kesäpäiviä, mutta keväällä ja syksyllä Afrikasta puhaltava Sirocco voi tuoda epämiellyttävän kuumaa ilmaa.

Ensin tuntuu että on laskeutunut suureen arabikylään, jossa on loputtomasti poltetun saven värisiä tasakattotaloja. Lähestyessä kaupungien keskustoja, tulee brittiläiset ja italialaiset vaikutteet esiin.

Kaikki osaavat vähäsen englantia, ovat ystävällsiä. Kaupoissa ja ravintoloissa on palveluasenne kohdallaan – no, ainakin useimmiten on.

Liikkuminen

Taksi lentokentältä Valettaan  on kohtuuhintainen ja mainittakoot erikoisuutena, että 17€ kyytimaksu maksetaan ennakkoon jo lentoterminaalin taksitiskille. Muutenkin liikkuminen on edullista ja julkinen liikenneverkko kattava. Bussiin 2h lippu maksaa 1,50€ ja sunnuntaisin on tuplahinta. Neljän päivän bussilippu kustantaa 21€. Opastettu kierros taksilla maksaa 20€/tunti ja hinnasta kannattaa sopia/tinkiä ennakkoon.

Grand excelsior

Grand excelsior on mereltä katsottuna jättimäisen suuri rantarinteeseen rakennettu 10-kerroksinen kompleksi. Asiakkaat on pääosin iäkkäämpiä Brittejä. Reklamaatioon ja viestittelyyn hotellijohtajan kanssa päädyttiin, kun hotellin wc-paperi, pyyhe, vesipullo jne täydennyshuolto toimi toisaikaisesti, vaikka superior-huoneen hinta on maltalaisittain korkea 200€ per yö. Kokemuksemme mukaan Grand excelsior hotellia voi suositella vain varuksin. Positiivinen maininta hyvästä brittiläisestä aamiaisesta ja Admiral ravintolan kokin Surazin kanssa yhdessä innovoitu ja toteutettu pasta-annos oli todella herkullista. Kenties parasta pastaa koskaan!

Valletta ja St Giulian

Valletta yllättävän iso kaupunki tai ainakin vaikuttaa sellaiselta, kun se on kasvanut yhteen naapurikylien kanssa. Keskusta on täynnä kirkkoja, kivimuureja ja vallihautoja, hallintopalatseja, joten museofriikeille riittää nähtävää. Kannattaa kiertää niemeke ja St Elmon linnake rantaa pitkin kävellen ja maisemista nauttien.  Ylempi ja alempi Barrakka puutarha on käymisen arvoiset. Kaupunkin halki kulkee pitkä kävelykatu, jonka varrelta löytyy niin merkkituotteet, pikaruokaa kuin museoitakin.

 

St Giulian modernimpi, eurooppalaisempi kaupunki. Rantabulevardi kuin Nizzassa. Erikoisuutena siellä on Kissapuistoja, joissa katukissat saavat ruokaa ja voivat yöpyä turvallisesti.

Marsaxlokk ja Marsascala

Bussiretket lähistölle ovat helppoja. Marsaxlokk idyllinen kalasatama perinneveneineen. Sunnuntaisin rantatorilla on suositut krääsämarkkinat, joista löytyy niin matkamuistoja, mausteita, vaatteita kuin kodintarvikkeitakin. Muulloin on rauhallisempaa.

Marsascalan satama veneineen on idyllinen. Rantabaareissa on tarjolla hyvää ruokaa. Suosittelen.

 

Popeya

Popeya on Kippari-Kallen elokuvakulissi. Liikut elokuvakulisseissa ja voit osallistua ”filmauksiin”. Erinomaisen kaunis lahti ja ihmeteltävää riittääkin useammaksi  tunniksi. Mikäli matkaat bussilla Valettasta, on bussin vaihto Ghadiran kylässä. Lahden poukamassa on kiva hiekkaranta ja siellä viihtyy pidempäänkin kuin bussien odotusajan.

Gozo

Gozo bussilla tunti Malta maisemia ja perään laivamatka 20min.  Huom meno-paluu laivapiletti ostetaan vasta Gozon satamasta. Laivalta voi ostaa ”hop on hop off” bussiin 10€ tiketin. Bussin reitti on tylsä, koska kaikki tiet kiertävät pääkaupunki Victorian kautta. Illan viiletessä bussin katolla tuli suorastaan kylmä. Sininen ikkuna – Blue Window on  romahtanut muutama vuosi sitten, mutta matkailumainoksissa se usein on yhä ehyt. Gozo oli aika tylsä saari, eikä todellakaan reissun  paras kokemus. Cirkewwan satamassa ei jaksettu jonottaa busiin, vaan otettiin taksi, joka tinkaamisen jälkeen puolitti hinnan pariin kymppiin, kun palattiin Vallettaan.

Grotto Azurro

Grotto Azurron on upea ja todella sininen  niin näköalapaikalta ylhäältä kuin pikkuveneelläkin. Veneretki onnistuu, jos merenkäynti on maltillista ja tiketti maksaa vain 7€. Luolassa vesi on  uskomattoman sininen.  Sinisyyden voi testata itse omin käsin luolaretkellä. Veneen kuljettaja kertoo luolan tarinaa aina kun pysähdytään kellumaan.  Suosittelen.

Luolan yläpuolella voit tavata Lawrence Formosan, joka kouluttaa haukkoja ja pöllöjä. Hyvällä tuurilla saat osallistua. Kuvassa Stella istuu vierailijan ranteessa.

Suositus

Suosittelen Maltaa niin purjehduslomakohteeksi kuin kaupunkikohteeksikin, Mikäli haluaa uida ja ottaa aurinkoa, kannattaa varmistaa että hotellissa on allas tai hiekkaranta on lähellä.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti, koska niin italialainen kuin arabi-keittiökin tarjoavat vaihtoehtoja. Saaren ravintoloissa on usein tarjolla myös paikallisilla perinneruokia kalaa, kaniinia ja tietenkin vuohenjuustoa. Malta ei ole lapsille kovin mielenkiintoinen, muttei mahdotonkaan kohde.

Tulen ja jään: Olin ennakkoon ajatellut että Malta voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Siellä on tasaisen mukava ilmasto silloin kuin Suomessa on synkkää ja kylmää. Uutta kieltäkään ei tarvitsisi opetella ja hintatasokin olisi eläkeläiselle sopiva, jos tinkii merinäköalasta. Muutaman keskustelun perusteella kaksi henkeä elää vuokralla ja kokkaa ruokansa noin 1000€/kk. Ei siis huono!

Viikon visiitin jälkeen en usko, että tulen tulen toiste, saati jään asumaan. Jokin vaan ei loksahtanut kohdalleen.