Riviera Cannesista San Remoon

Nizza

Nelisen vuotta sitten pääsiäisreissukohteeksi valikoitui Nizza ja Riviera. Odotukset ennakkoon eivät olleet aivan huipussaan, mutta mieliala muuttui täysin, kun ajeltiin lentokenttäbussilla Promenade des Anglaisia pitkin keskustaan. Toisella puolen hotellit ja kasinot. Toisella puolen ranskalaiset ulkoilemassa (lue näyttäytymässa muotiverskoissaan edestakaisin hölkäten). Valaistumisen aiheutti Välimeren turkoosius ja siitä heijastuva erityinen valo, joka jo vuosisatoja on houkutelleet mm. kuvataiteilijoita maalaamaan.

Mielikuva matkasta on yhä valoisa ja aurinkoinen. Nyt tuhannnen matkakuvaa kahlanneena sanoisin, että pilvistähän siellä oli, joten mielikuvat ovat ajan saatossa parantuneet.

AirBaltic tarjosi nopean vaihdon Riikassa. Nizzassa ilahdutti, kun lenttokenttä on vartin bussimatkan päässä keskustasta. Kun lähdettiin aamulennolla Turusta, niin ehdittiin rantaterassille maistelemaan tervetulo-oluet ennen kuin saatiin hotellihuone.

Näin s/y August Moonin nykyinen miehistö palasi Augustin ensimmäiseen kotisatamaan.

Promenade des Anglais

Promenade des Anglais (kuvat yllä) on hyvä lähtökohta kaupunkiin ja nizzalaisiin tutustumiseen. Ranta itsessään on tosi kivinen, mutta onneksi siellä voi vuokrata lokoisan aurinkotuolin. Rannan klassikot Palais Mediterranee ja le Negresco hotelli ovat upeita aikansa maamerkkejä. Hard Rock Cafen jälkeen kaupungin puolella on puisto Jardiin Alber Ter, jonka läpi oikaisemalla päädytään suihkulähdeaukiolle. Vesi suihkuaa musiikin tahdissa, lapset väistelevät maasta nousevia vesisuihkuja ja illalla elämystä täydentää valoshow. Puiston reunalta on helppo siirtyä vanhan kaupungin tunnelmiin.

Vanhakaupunki


Nizzan vanhakaupunki on pieni ja sokkeloinen kapeine mutkittelevine katuineen. Alueelta löytyy monia hienoja vanhoja palatseja ja kirkkoja. Muun muassa Henri Matissen talo, jossa taiteilija asui 20-luvulla, sijaitsee täällä. Cours Saleyan markkina-alueella on tarjolla tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kukkia sekä paljon ravintoloita ja kahviloita.
Parasta vanhassakaupungissa onkin pienillä kujilla kiertely, pikku liikkeisiin pistäytyminen sekä ranskalaisen keittiön herkkujen maistelu lukuisissa kahviloissa, baareissa, ravintoloissa ja katukeittiöissä. Muutamat kengät kertyivät paluureppuun. Näin lähellä Italian rajaa voi hyvällä omalla tunnolla tilata espresson ja grapan.

Yllä etualalla vanhakaupunki Parc du Châteaun kukkulalta kuvattuna.

Nizzan Divo Francisco a Paula Charitas kirkossa tavattiin vanha Padre joka antoi pääsiäissiunauksen ovelta nyökkäämällä ja hymyilemällä. Kohtaaminen oli mieleenpainuva.

Parc du Château

Vanha kaupungin laidalla kohoaa Parc du Châteaun kukkula, joka on vihreä keidas aivan Nizzan sydämessä. Sen voi kiertää meren puolelta, mutta maisemien puolesta kukkula on ehdoton poikkemiskohde. Kuumina kesäpäivinä puiden ja vesiputousten katveesta löytää kaivattua varjoa ja virkistystä. Kukkula on erinomainen piknikpaikka  ja mukava rauhoittumispaikka kaupungin vilskeestä.
Näkymä kukkulan laelta on upea yli Nizzan ja pitkälle Välimerelle. Paikalla on aikoinaan ollut 1100-luvulla rakennettu linna, josta on jäljellä enää vain 1500-luvulta peräisin oleva Tour Bellandan pyöreä torni. Parc du Châteaulle voi kiivetä jalkaisin, mutta sinne pääsee myös hissillä tai hop-on-hop-off ”turistijunalla”.

Näkymä jahtisataman puolelle.

Meilla on omintakeisena tapana katsastaa hautausmaat. Niistä saa yhden ulottovuuden lisää miten alueella eletään ja kuollaan.  Kukkulalta alas kävellessä tultiin ensin juutalaiselle Cimetiere Israeli hautausmaalle. Se oli selkeästi aktiivikäytössä ja hautakivet lähes kuin Suomessa. Sen sijaan alempi Cimetiere du Chateau oli kaukana vaatimattomasta. Jokainen hauta kilvoitteli patsailla, minikappeleilla ja kukkaistutuksilla eli naapuri on voitettava.

Splendid Hotelli

Hotelli valittiin sijaintinsa puolesta. Hotellista on kävelymatka niin rannalle, vanhaan kaupunkiin kuin rautatieasemalle ja toisaalta sijanti on rauhallinen. Aamiainen tarjoiltiin kattoterassilla ja siitä jäi erityisesti mieleen parhaat koskaan maistamani appelsiinit. Katolla on myös uimaaltaat ja porekylvyt, mutta niitä atooppisen kannattaa välttää, sillä klooria on rutkasti.

Parveke oli puistomaiselle kadulle.

Ruokapaikat

Varsinainen Fine Dining jäi väliin, kun jokaisessa katukahvilassa ja ravintolassa oli herkullista ruokaa. Bistro Regent nousi suosikiksi johtuen sijainnista hotellin lähellä.

Julkinen liikenne

Julkinen liikenne on edullista. Liikuimme ainoastaan itä-länsi-suunnassa eli Rivieran rantaa myöden, joten valittavaksi jäi juna ja bussi. On lähinnä makukysymys kummasta näkee paremmin. Toisaalta juuri kun on upea maisema, syöksytäänkin tunneliin. tunnelit ovgat todellisuuta valitaan sitten auto tai juna.
Junaliput kannattaa ostaa ennakkoon SNCF sivuilta, jos on sesongin aikana matkalla. Muuten voi ostaa vaikka aseman automaatista.

Sateinen kuva rantaradan varrelta

Junailu on edullista. Esimerkiksi kaksi henkeä Nizzasta Cannesiin ja takaisin 27 euroa tai Monacoon 15 euroa istumapaikoilla.
Esim. menolippujen normaalihintoja (yksi suunta):

Nizza – Cagnes-sur-Mer 2,90 €
Nizza – Monaco 3,80 €
Nizza – Antibes 4,50 €
Nizza – Menton 5,10 €
Nizza – Cannes 6,80 €
Nizza – Ventimiglia 7,50 € (Rantajunien päätepysäkki idässä Italian puolella)
Nizza – Saint-Raphaël 12,00 €

Riviera retket

San Remo (Italia)

Matkalla San Remoon, pitää hypätä junasta Ventemiglion asemalla. Kaupunki on pieni ja italialaisten sähellystä katsoessa Ranska tuntuu kotoisen rauhalliselta. Tuohon tuppukylään ei jääty pitkäksi aikaa, vaan matka jatkui italialaisella junalla San Remoon. Musiikkifestivaaleistaan tunnettu kaupunki jätti jotenkin kylmäksi. Kenties italialainen toohkotus puuttui. Pastat syötiin paikallisen pursiseuran kuppilassa. Rantaelämä ei ollut vielä käynnissä ja jollat oli kuivilla huhtikuussa.

Monaco ja Monte Carlo

Monaco oli valmistautumassa F1 kisaan ja se näkyi kaupunkikuvassa. Katsomoita, turva-aitoja ja mainoksia pystytettiin tohinalla. Täällä muutin käsitystäni hop-on-hop-off turistibussista. Ominpäin emme olisi saaneet niin paljon irti Monacon historiasta. Samalla tuli ajettua varmaan 90% Monacon kaduista.

Casinolla oli pakko poiketa ja ruletti taisi tuottaa satasen verran joka lähes hupeni kahteen lasiin kuohuvaa. Loput voittovarat tuhlattiin, mitä ei juotu tai uhkapelattu. Kasinon sisäkuvat jäivät ottamatta. Ainoastaan yhden ehdin ennen kuin portieeri huomasi…

Pihalla oli parkissa ihan erimerkkisiä autoja kuin täällä K-marketin edustalla.

Turvallisen oloinen kaupunki, mutta hintava. Voisihan tuonne asumaan jäädä, mutta pankkitilin saldon peusteella ei muuttolupaa myönnetä. Satamakin vaikutti suojaisalta, mutta satamamaksu unohtui kysyä.

Kaikki maisemat olivat tuttuja. Kiitos Formula 1 lähetysten. Tosin tv latistaa korkeuserot, jotka ovat kaupunkiradalla melkoiset.

Cannes

Elokuvafestarikaupungissa oli jälleen varattu suojaisa kaupunkipoukama jahdeille. Kyllä kelpaa elokuvatähtien saapua satamaan. Kännissä lienee kiva juhlia.

Cannes oli ihan oikean oloinen kaupunki, jossa oli kiva kävellä. Ei ihme että elokuvamaailma on sen aikanaan löytänyt välittömästi toisen maailman sodan päätyttyä.

Lady Esperancen kirkko on kukkulalla sataman länsireunalla. Kirkon pihalta sai filmattua kaupunkimaiseman.

Onpa Stallonella iso käpälä. Muiden filmistarojen kädet olivat inhimillisemmän kokoiset.

Rannan konfferenssikeskuksessa oli muotinäytös ja yksi mannekiin halusi kuvauttaa itsensä päivänvalossa.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti, koska niin ranskalainen kuin italialainenkin keittiö tarjoaa vaihtoehtoja. Kohde ei ole lapsille kovin mielenkiintoinen, muttei aivan mahdotonkaan, koska junan ikkunasta näkyi mukavan oloisia uimarantoja.

Tulen ja jään: Uskon, että tulen jälleen lomalle tännepäin. Ensi kerralla pitää poiketa niihin Rivieran rantakyliin (Antibes, Juan les Pins, St Tropez,…) jotka nyt jäivät väliin. Samoin voisi harkita laivamatkaa Korsikaan tai auton vuokraamista, jotta voisi katsastaa alueen viinitilat. Purjehtiminen näillä vesillä olisi mahtavaa, mutta satamaksuihin ei ole varaa.

Nizza vaikutti ihan mahdolliselta kotikaupungilta Rivieran rantakylistä puhumattakaan. Hintataso on tosin ikävän suomalainen. Lämpö ja valo on enemmän kuin kohdallaan.

Jostain syystä moni suomalainen omistaa asunnon Nizzassa ja haluaa sen myydä? Senkin ilmiön taustat pitää selvittää ennen sitoutumista uuteen kotikaupunkiin.

Côte d’Azur  eli Ranskan Rivieran kylät olivat kauniita, mutta tulisiko niissä aika pitkäksi pidemmän oleskelun aikana? Jäljelle jää siis Nizza, joka voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Siellä on tasaisen mukava välimerellinen ilmasto. Ranskan opiskelu ei oikein houkuta, siksi Italian puoleiset rannikkokaupunkit pitää vielä katsastaa. Italian taitoa ja sanastoa pitäisi toki kehittää, mutta italian kieli ei vaikuta mahdotomalta opittavaksi toisin kuin ranska.

Slovenia ja Pohjois-Adrianmeri

Slovenia on pieni, mutta uskomattoman monimuotoinen ja kaunis maa Alppien ja Välimeren välissä. Kesällä 2013 sain synttäriyllätyksenä viikon loman ja joka päiväksi mielenkiintoista nähtävää. Kiitos rakas siitä!

Yllä Bled järvi Alppien juurella

Viisi vuotta myöhemmin onkin kiva tehdä virtuaalimatka vanhojen valokuvien virkistäessä muistia ja kirjata muistot Tulen ja jään -blogiin.

Slovenian kieli on slaavilaista kieliperhettä (esim olut on pivo) ja muutaman kohteliaisuuden lisäksi emme sitä oppineet. Englannilla pärjäsi varsin hyvin ja vanhemmat ihmiset osasivat saksaa. Myös Italian läheisyys on tartuttanut lainasanoja. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta jotenkin varautuneita.

Ljubjana

Hotellia vastapäätä oli Emporio ostoskeskus maailman merkkeineen. Melkein ostinkin nahkatakin, mutta lopulta tyydyin ostamaan torilta vihreän mao-lippiksen punaisella kokarditähdellä. Arkkitehtuuri oli saanut vaikutteita Habsburgien keisariajasta ja Pohjois-Italialaisesta tyylistä, jota Jugoslavian aikana ei onneksi pilattu raskaalla neukkubetonityylillä.

Ljubljanica joen rannat olivat mukava iltakävelykohde. Meidän mukana siltoja kiersi mustalaisorkesteri, jonka klassikkosoitannan rytmeissä oli kiva askeltaa tai pysähtyä nauttimaan paikallista hyvää Union merkkistä olutta. Rannassa on vieri vieressä ravintoloita, joista tosin osa odotti suljettuna sesongin alkua vielä heinäkuun lopulla. Kaupungin sykkeen tuntee joen rannoilla ja tunnetuimmat nähtävyydet sijaitsevat tiiviisti joen tuntumassa.  Kaupungin keskipiste on Presernov trg -aukio, jonka reunalta sillat johdattavat vanhan kaupungin kaduille.

Rakkauden lukot lasisillan kaiteessa.  Kannatta ottaa oma kaiverrettu Abloy mukaann. Meillä oli hikinen urakka löytää lukko ja kaivertaja.

Jokiristeily vesibussilla kannattaa. Siinä näkee historiallisen keskusta uudesta kuvakulmasta ja samalla käsittää kaupungin vehreyden. Reitti on melko pitkä ja kääntymässä käydään keskustan ulkopuolella. Laker Craft aluksella oli juomaa tarjolla, muttei varsinaista opastusta.

Ljubjanan linna on joen itä- eli vastarannalla hotellista katsottuna ja kiivettävää riitti (toki on hissikin), mutta linna ja maisemat ovat kiipeämisen väärtit, kuten kuvassa yllä.

Ljubjanan katedraali oli pistäytymisen arvoinen

Ljubljanan symboli on lohikäärme. Vanhassakaupungissa sijaitsevan St. Nicholasin katedraalin takana on tori, jonka kulmilla on neljän lohikäärmeen vartioima silta.

Grand Hotel Union Executive

Matka lentokentältä hotelliin ja takaisin sujui mainiosti Marko shuttle minibussilla. Kun saavuimme hotellille, kiilasi nuoripari meidän ohi. Etuilu kääntyi meidän  onneksi ja saimme huoneluokan korotuksena suuren kolmen huoneen sviitin. Hotelli oli aivan keskustassa,  korkeatasoinen ja koostaan huolimatta rauhallinen. Aamiainen oli herkullinen ja monipuolinen. Uima-allas osasto on katolla, mutta sinne taisimme viikon aikana ehtiä vain kerran. Ilmastoitu hotelli oli päivisinkin kiva pistäytymispaikka, kun lämpötila oli parhaimmillaan reippaasti yli kolmekymmentä astetta. Suosittelen hotellia lämpimästi.

Hotellin aamiaisterassi ja ulkoravintola sisäpihalla

Auton vuokraus

Me löysimme edullisen vuokraamon nettipalvelun kautta, joka vertailee vuokra-autojen hintoja. Valitsimme edullisimman keskikokoisen auton, nimi sopimukseen, avaimet käteen ja menoksi. Olipa helppoa ja vaivatonta. Vaikeudet alkoivat, kun auto palautettiin. Siitä löytyi parikymmentä ”uutta” naarmua, joista huijarifirma alkoi vaatia korvausta. Olisi pitänyt yhdessä tarkistaa auto sitä vastaanotettaessa, eikä vetää nimeä alle soppariin sokkona. Riitelyyn meni pari tuntia aikaa, kun autoa käytiin vahtaamassa eri äijien kanssa kolme kertaa. Tiesimme tarkkaan millaisissa parkkipaikoissa auto oli ollut, joten olimme varmat, ettei meidän aikana niitä jälkiä ole tullut. Pitikin uhata niin lakimiehillä kuin firman mustamaalamisella netissä ennen kuin asiasta tuli sopu. Kannattaa siis käyttää tunnettuja autovuokraamoja, kameraa ja merkata kaikki raaput yhdessä vuokraajan kanssa etukäteen.

Etsi kuvan Opelista 20 uutta naarmua…

Bled-järvi

Pittoreski Bled järvi oli keskeisin syy tulla Sloveniaan. Matkailumainoksissa nähdyt kuvat alppijärvestä niin kesä- kuin talviaikaan oli tehneet kauneudelleen meihin vaikutuksen.

Bled on Alppien reunalla lähellä Itävallan rajaa. Sinne on Ljubjanasta alle tunnin ajomatka. Perille päästyämme kiersimme järven ympäri kävelytietä hop on-hop off -junalla.

Pakollinen juttu on matkata kirkkosaarelle perinteisen pletna-puuveneen kyydissä. Matkalla voi ihastella soututekniikkaa. Perillä on aikaa olla puolituntia, joka tosin meillä venahti liian pitkäksi. Kun palasimme kirkolta saaren sotuvenesatamaan, oli pletna jo ehtinyt lähteä. Huomattavan äreä ilmeinen soutumestari ripitti meitä ja muutkin veneessä mulkoilivat vihaisesti.  Tilannetta lievensi hieman että soutajalle maksettiin kyyti vasta paluumatkalle, joten hänelläkään ei ollut varaa liian rajuun tunteiden näyttämiseen.

Järven vesi on uskomattoman vihreää ja lämmintä. Pletna sataman vieressä onkin uimastadion, josta on helppo pulahtaa järveen polttavaa hellettä pakoon. Taustalla siintävät lumihuippuiset Alpit eli taas kerran konkreettisesti tulta ja jäätä yht’aikaa;)

Saari ja kirkko keskellä Bled järveä

Linna rantatörmällä

Pletna veneet rannalla odottamassa asiakkaita  ja kahdenkäden soututekniikkaote

Bledin linna

Uimastadion ja kylän kirkko

Postojna

Ljubljanasta pääsee bussilla päiväretkelle Postojnan tippukiviluolille. Bussilippu  on viiden euron luokkaa ja matkakaan ei kestä kuin tunnin.  Sisään pääsy maksaa parikymppiä, mutta 24 kilometrin mittainen tippukiviluolasto on on sen arvoinen nähtävyys. Syvälle vuoren sisään mennään pienellä junalla. Kannattaa varata jotain lämmintä vaatetta mukaan, sillä luolassa on melko viileää. Englanninkielinen opas esittelee luolan salit ryhmälle. Matkan varrella nähdään altaat, joissa elää valkoiset olmit

Luolan suurimmat salit olivat juhlavat kuin katedraalissa olisi ollut

Postojnan linja-autoaseman vierellä oli lainattu ideaa.  

Postojna luolan lähistöllä on Predjaman linna, joka on jyrkkään kallionseinämään rakennettu.

Lipica

Lipitsanhevosista tulee mieleen Wien ja ratsastusnäytökset keisarilliten palatsien suojissa. Lipitsanhevoset tulevat kuitenkin Lipican hevossiittolasta Sloveniasta.

Lipican kylä sijaitsee lähellä Italian rajaa ja Triesteen on matkaa vain kymmenen kilometriä. Siittolan alue on suuri (300 hehtaaria) ja siellä on neljä ratsastushallia, kuusi ulkomaneesia ja kaksi hotellia.  Jos hevoset kiinnostavat, pääsee opastetulle kierrokselle oppimaan hevosten jalostuksesta ja koulutuksesta.

Koulutus alkamassa

Trieste

Ideana oli poiketa Italian Triesteen ja  edetä kenties Venetsiaan. Ajettaessa Lipican suunnalta Triesteen, tuli tarkistettua suunnitelmaa nopeasti. Pitkä serpentiinitie vaihtui huomaamatta Triesten kapeiksi kaduiksi eikä vapaita pysäköintipaikkoja ollut. Pienet Fiatit ja skootterit syöksyivät joka puolelta torvia soitellen luoden kaottisen tunteen.  Opittiin että ei ehkä koskaan autolla Italiaan. Liikenne rauhottui välittömästi, kun ylitimme rajan ja jatkoimme kohti  Koperia ja Piranjaa.

Maantie muuttui kaduksi, joka kapeni kujaksi samalla kun autojono takanamme piteni…

Koper ja Piran

Koper ja Piran ovat mukavan oloisia rantakaupunkeja. Harmi, että meillä ei ollut aikaa kuin pikaiseen Koperin sataman katsastamiseen ja pulahdukseen Piranissa. Tie oli aivan rannassa, joten autostakin näki Adrian aallot. Tänne uudelleen!

Meri oli suolainen, mutta vilvoittava Piranissa

Kalapaatti Koperissa

Paikallinen jahtisatama, jonka veneet olivat sen verran vaatimattomia että s/y August Moonkin kehtaisi olla porukassa;)

Kroatian Pula, Medulin ja Rijekan lahti

Eka yllätys Kroatian puolella oli tietulli ja se ettei eurot käyneet maksuvälineeksi. Moottoritie Pulaan oli alkumatkalla aika kuivan karuun maastoon tehty, kunnes tultiin jälleen rannikolle. Rannikolla oli uskomaton näky, kun tuhannet saksalaiset karavaanarit olivat leiriytyneet rannan lähistölle vaunuslummeihin.

Pulassa olimme pulassa. Ainut hotelli, jossa oli tilaa, osoitti parkkipaikaksi sisäpihan, jonne oli mahdotonta saada auto peruutetuksi. Kaupunki ei vaikuttanut mitenkään erityiseltä.

Pienen matkan päässä oli Medulinin rantakylä. Siellä olikin ”vuokrataan asunto” kyltti. Auttavaa saksaa puhuvat vanhukset olisivat siivonneet asuntonsa meitä auttaakseen. Kohteliaasti pelastimme mamman siivouksen vaivasta, jonka miehensä ehti vuolaasti lupaamaan. Illan hämärtyessä huone löytyi Park Plaza Medulin ”aikuisten” hotellista. Siellä ystävällinen Sveta huolehti, että saimme  illallisella annokset vegeä ja kanaa.

Hotellin autio allas aamusella ennen kuin olimme ekat uimari yön raikkaassa ulkoaltaassa.

Medulinin rantamarkkinat

Rijekan lahden maisemat olivat kuin sekoitus Norjan vuonoteitä ja Rivieran maisemia rantarinnetaloineen ja -kylineen. Sanoisin että nämä maisemat olivat matkan toinen kohokohta. Harmi että pysähdys- ja kuvaamismahdollisuuksia oli paljon vähemmin kuin upeita maisemia. Tännekin pitää palata vielä jonain päivänä. Rijekan kaupungin kohdalta käännyimme kohti Ljubjanaa.

Suositus

Suosittelen Kroatian rannikkoa niin purjehduslomakohteeksi kuin ajoreittiämme autoilu tai kaupunkikohteeksikin, Mikäli haluaa uida ja ottaa aurinkoa, kannattaa varmistaa, että hotellissa on allas tai hiekkaranta on lähellä.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää, koska niin italialainen keittiö on vaikuttanut lähistön tarjontaan. Slovenia ja Kroatian rannikko on  lapsien kanssa matkaaville sopiva kohde.

Tulen ja jään: Slovenian ilmasto ja kaunis luonto teki syvän vaikutuksen. Parin tunnin ajomatkan etäisyydellä ovat sekä Alpit että Välimeri. Hintatasokin olisi eläkeläiselle sopiva. Kuulostaa siis täydelliseltä loppusijoituskohteelta.

Toisaalta motivaatio ei riitä kielen oppimiseen ja episodi autovuokraamossa vei luottoa ihmisiin. Voin tulla pidemmälle lomalle uudestaan, mutta tuskin jään asumaan.

 

 

Napolin lahti, Amalfi ja Capri

Napoli-Pompei-Sorrento-Amalfi-Capri-Napoli

Huhtikuussa 2015 vietettiin pidennetty pääsiäisviikonloppu Napolin lahtea kiertäen. Napolin Vanhassa kaupungissa vallitsee aito italialainen tunnelma: Vespat kadulla ja pyykit kuivumassa naruilla talojen välillä. Toki löytyi jätekasoja, koska paikallisten mielestä juuri Vesuvius on syypää sotkuun; miksi siivota, kun kaikki voi olla laavan ja tuhkanpeitossa jo huomenna. Vastaavasti löytyi todella upeita maisemia, italotunnelmaa ja -tyyliä.

Italian kolmanneksi suurin kaupunki, miljoonan asukkaan Napoli on Euroopan värikkäimpiä mutta myös väärin­ymmärretyimpiä paikkoja, jota matkailijat ovat karttaneet. Napolin tunnuslausekin käsitetään väärin eli kirjaimellisesti.  Goethe huudahti Napolin-vierailunsa jälkeen 1800-luvulla Vedi Napoli, e poi muori eli jokaisen olisi saatava nähdä sen kauneus ennen kuolemaansa.

Valmistautumiseksi kannattaa lukea esim http://www.pienimatkaopas.com/napoli/ . Huhtikuussa aamut ja illat voivat olla viileitä sekä päivät helteisiä. Sateeseen ei tarvitse varautua, sillä sateenvarjokauppiaat ilmaantuvat nurkille ensimmäisten pisaroiden myötä (3-5e/kpl).

Useimmat paikalliset eivät puhu englantia, mutta muuttuvat ystävällisiksi muutamasta italian sanasta ja kommunikointi toimii.

Pääsiäinen ei  ole paras aika reissata, koska myös Italialaisilla oli vapaata silloin. Sen sijaan kiinalaiset eivät olleet massoittain vielä 2015 liikkeellä.

Liikkuminen

Vältä Rooman lentokenttää; lähes kaikki lennot myöhästyvät, koska kenttä on todella vilkas. Mekin myöhästyttiin jatkolennolta, kun aikaa paloi kiitoradalle jonottaessa. Rooman sijaan Napolissa on toimiva pieni lentoterminaali, joka on lähellä keskustaa. Siellä odotellessa maistuu herkullinen foccacia. Punainen bussi kuskaa keskustaan n. 50 minuutissa.

Kaupugilla tupakkakaupat tunnistaa T-logosta, ja niistä saa ostaa bussilipuja.  Metro on toimiva, mutta asemia on harvassa. Funiculaarit ovat käteviä, kun pitää liikkua rannan ja rinteiden välillä. Lippuja on erilaisia; kertalippu (1e) tai kätevämpi päivälippu (hinta 4,50e, ja se sopii busseihin, metroon ja funiculaariin).

Autoliikenne on suomalaisin silmin kaoottista. Autot ovat kadun reunoilla puskuri puskurissa ja kyljet lommoilla Taxit ovat edullisia, jos niissä on taksamittari. Esim 30min ajelu 11€, mutta toisaalta kyyti voi maksaa 20-25€ ilman mittaria.

Napolin Hop on hop off -bussi ei ole niin hyvä kuin yleensä vastaavissa turistikohteissa.

Nähdä Napoli ja …

Rannalla oli kiva kävellä ja seurata vesibussilaiturin hälinää tai aistia venesatamien tunnelmia espresso-kuppi ja grappa-lasi kädessä.

Todella hyvät ravintolat ovat vähissä tai piilossa. Kahviloita toki riittää. Osa paremmista ravintoloista noudattavat siestaa eli sulkevat lounaan jälkeen avatakseen jälleen ehtoolla.

Duomo oli pettymys vaikkapa Milanoon tai Pariisin verrattuna.

Roskia on riittävästi kaduilla. Mafia pyörittää jätebisnestä ja kiristää jätevuorilla hintaneuvotteluissa. Katukivetys kaipaa monin paikoin ehostusta. Paljon väkeä, autoja ja skoottereita, joka paikassa.

 

 

Vanhassa kaupungissa on aito italialainen tunnelma: Vespat kadulla ja pyykit kuivumassa naruilla talojen välillä. Sähäkkä liikenne ja torvien törähdykset. Kävely kannattaa, sillä matkan varrella voit tehdä edullisia vaate- ja kenkäostoksia.  Pienellä rahalla 10-25€ saa jo muotia ja tyyliä.

Pizza

Napolilainen pizza eli Pizza Napoletana ehdottamien sääntöjen mukaan koostuu italialaisista vehnäjauhoista, napolilaisesta hiivasta ja vedestä. Taikina pitää vaivata käsin tai sekoittimella, joka liikkuu myötäpäivään. Kohotuksen jälkeen taikina pitää tasoittaa oikealla kädellä ja vasemman käden kahdella ensimmäisellä sormella ilman minkään mekaanisen laitteen apua. Pohja ei saa olla kolmea millimetriä paksumpi. Pizzaa pitää paistaa 60–90 sekuntia 485 °C:ssa kiviuunissa joka on lämmitetty tammella. Paistetun pohjan pitäisi olla pehmeä ja tuoksuva. Tomaattien pitää olla kasvanut Vesuviuksen maaperässä.

Maailman vanhimpaan pizzeriaan pitkä jono (margherita on paikan klassikko), mutta toisaalta sen lähistöllä on la Figlia del Presidente pizzeria, jossa 3 Cacialli sukupolvea kokkavat ja seinät ovat täynnä mestaruussertifikaatteja (mm.Bill Clinton asiakkaana) eli parasta italialaista edullisesti: kympillä pizza, olut ja limoncello.

Mistä lie mieleen tullut pizzaa syödessä, että mafian väitettiin ryöstäneen hautoja saadakseen tammea pizzauunin lämmittämiseen…

Hotellit Napolissa

Casa Argentino bed &breakfast

Mukavat leskirouva Anna ja tytär Aleksandra emännöivät kotonaan b&b majoitusta.  Loistava aamiainen oli katettu terassille, josta mahtava maisema Napolin lahdelle, Vesuviukselle  sekä kirkkaalla säällä Sorrentoon ja Caprille. Hieno koti, jossa upea italodisaini wc-kylppäri ja mieleen jäävän tyylikäs keittiö.  Emme löytäneet  kovin hyviä ruokaravintoloja läheltä. Onneksi lähellä oli kaksi metroasemaa, joista pääsee kätevästi keskustaan.

 

Dipintodoblu bed &breakfast  oli siisti hotelli ja mahtava  merimaisema Vesuviukselle. Valoisasta asunnosta jäi mieleen kaunis laattalattia. Napolilainen aamiainen on aamun eka nautinto. Leivonnaiset oli noudettu vastapäisestä pasticeriasta. Puhelias isäntä kertoo mielellään napolilaisia tarinoita ja kohtalouskoista elämän filosofiaa. Funiculaarilla pääsee Mergelina piazzalle, jossa hyvät ruokapaikat.

Viereinen kuva terassilta Ischian suuntaan ja alla öinen Vesuvius

 

Buona sera

Buona sera signorina buona sera
varjot hiipivät jo ylle Napolin

siellä tänään sulle kuiskaan buona sera
vaikka huomenna jo luotas lähdenkin

Aamun tullen sinne kanssasi mä kuljen
missä Vesuvius lahteen kuvastuu 

aion sormuksen mä ostaa sulle silloin
joka poissa ollessain kuiskaa illoin 

pieni signoriina olet mulle rakkain
hyvää yötä signoriina suukkonen vain ”

Pompeiji ja Vesuvius

Circum vesuviana junalla pääsee mukavasti Napolista Pompeijin kautta Sorrentoon. Junamaisemat ei kovin kauniita mutta ehkäpä kuvaavat osittain rujoa aluetta. Pompeijissa on 8km käveltävää ja nähtävää, jos ruukut ja rauniot kiinnostavat.  Pompeijissa kannattaa olla tarkkana, että ostaa ovelta pääsyn museoalueelle eikä jo juna-asemalta opastuskierrosta, johon tarvitaan silti sisäänpääsytiketti.

Kirkkaina päivina Vesubius toimii hyvänä maamerkkinä koko lahden alueella.

Sorrento

Sorrento on rauhallisempi ja siistimpi osa Napolin lahtea. Asukkaat olivat ystävällisiä. Kiva kaupunki kujineen ja hienoine rakennuksineen jäi mieleen.

Hyvät ravintolat sijaitsevat vanhassa kaupungissa ja illan kuluessa sinne saattaa poiketa mandolini-virtuuoosi esittämään italo-klassikoita.

Sorrento on sitruunaa täynnä eri muodoissa (jäätelöstä seinälaattoihin). Kannattaa maistaa paikallista Limoncelloa kylmänä. Shoppailija löytää edullisia vaatteita, laukkuja ja kenkiä.

 

 

 

 

Piccolo marina hotelli on ok;  sijainti aivan venesataman rannassa, Laivaliikenteen meteli ei silti häiritse, mutta aaltojen kumu kuuluu. Ystävällinen emäntä ja tytär hoitavat aamiaistarjoilut. Paras yhteys Marina Piccolo-satamasta ylös kaupungille hissillä.  Hissilippu maksaa 1€, mutta on hintansa väärtti väsyneille jaloille.

Myös Europa Hotellin terassilta voi käydä ihailemassa maisemia (maisema, olut ja suolaista purtavaa 6€/annos). Vieressä terassimaisema Marina Piccolan suuntaan

 

Erikoisuutena kirjattakoot että satamassa on hurjasti kissoja, joita paikalliset ruokkivat keitetyllä spagetilla!

 

Amalfi

Bussimatka on Sorrentosta Amalfiin on elämys. Mahtavat maisemat on luvassa, jos saa meren puoleiset istumapaikat (oikea reuna). Kannattaa olla hyvissä ajoin juna-asemalla, josta bussi lähtee, ettei joudu seisomaan kahta tuntia.  Liput ostetaan ennakkoon Sorrenton juna-aseman sivukioskista.

Vieressä kuvia bussin akkunasta ja rantakyliä.

 

 

 

Paluu vaikka yhteysaluksella joka poikkeaa Positanon rannassa ja matkalla näkee myös Caprin postikorteista tutut kivimuodostelmat. Osta lippu yhteysalukseen rantalaiturin kioskeista. Älä luota koskaan ensimmäisiin lippumyyjiin, vaan tarkista saatavuus kilpailijoilta ja muista kojuista. Toiset joko valehtelevat sumeilematta tai ovat tietämättömiä kilpailijoiden tarjonnasta/aikatauluista.

Jos sattuu kirkas päivä, luvassa on upeita  valokuvauksellisia maisemia. Meillä oli huonompaa sääonnea ja rinteiltä valuva sumu hieman pilasi näkymää.

Capri

Capri on siisti ja hintava elämys ( pääsääntöisesti 50% kalliimpi kuin Napoli, mutta toisaalta esim taxit eivät huijaa). Rauhallinen eikä tarvitse koko ajan pelätä taskuvarkaita. Bussiliikenne on toimivaa ja samoin funikulaari.

Hotelli Capri inn oli ihan ok majoitus. Hyvä sijainti 200m satamasta. Bussipysäkki oli ulko-ovella ja sängystä näkymä koko Napolin lahdelle. Suosittelen.

 

Funikulaarin yläpäässä voi valita useammasta ravintolasta mieluisimman. Me poikkesimme samaan kuin Onassis ja Jackie Kennedyn kanssa 50 vuotta aiemmin.

 

Saaren hintatasosta ja turistien luottokortilimiiteistä kertoo 11.300€ maksava pusero. Tyypillisin tuliainen lienee Caprin kello eli rannekello jossa on sama kellotaulu kuin tornissa.

Huvila Meren Rannalla

Anacaprilla Huvila Meren Rannalla eli Axel Mynthen Villa st Michele rinteessä 330m korkeudessa, jossa ehdottomasti käytävä katsomassa. Villa ja sen aivan sanattoman upea puutarha. Tänne lähtee kuja taksiaseman takaa rappusten yläpuolelta vasemmalle. Suosittelen.

 

Anacaprilla on mukavia kujia ja kaunnita rakennuksia. Lisäksi Anacaprilta on myös hiihtohissi vuoren/saaren huipulle. Jos aikaa on, kannattaa vuokrata vene ja kiertää saari ja katsastaa Blue Grotta.

Caprilta lautta Napoliin alle 50min ( n. 17 euroa). Lippu ostetaan rannasta.  Jos on aikaa, kannattaa käydä myös Ischiassa, jonne lähtee useita lauttoja Napolista sekä yksi lautta/päivä Caprilta n. klo 16.30. Ischia on aidompi kalastajasaari, jonne suuret turistimassat eivät ole vielä löytäneet.

Suositus

Suosittelen Sorrentoa, Amalfi-rannikkoa ja Capria lomakohteeksi kuin kaupunkikohteeksikin, Mikäli haluaa uida ja ottaa aurinkoa, kannattaa varmistaa että hotellissa on allas.

Erityistä: Vege tai vegaanikin pärjää mainiosti, koska niin italialainen keittiö tarjoaa vaihtoehtoja. Kohde ei ole lapsille kovin mielenkiintoinen, muttei aivan mahdotonkaan.

Tulen ja jään: Capri oli äitini unelma, jonne hän halusi, muttei löytänyt valmismatkaa. En tiedä mistä unelma oli syttynyt, mutta veikkaan aikansa italofilmejä. Napoli vaikutti aivan mahdottomalta kaupungilta asua pidempään eikä suurempaa kipinää syttynyt vierailla uudestaan.

Uskon, että tulen jälleen lomalle tännepäin. Villa Caprilla olisi taatusti upea juttu, mutta hintataso on vieläkin kohtuuton, vaikkei saari juuri nyt jetset-muodin huipulla lienekään. Amalfi rannikon kylät olivat kauniita, mutta tulisiko niissä aika pitkäksi pidemmän oleskelun aikana? Jäljelle jää siis Sorrento, joka voisi olla paratiisi, jonne joskus jään asumaan. Siellä on tasaisen mukava merellinen ilmasto. Italian taitoa ja sanastoa pitäisi kehittää, mutta kieli ei vaikuta mahdotomalta opittavaksi. Hintatasokin on eläkeläiselle korkeahko, mutta jos tinkii merinäköalasta niin ehkäpä…